Kuun valloituksesta on kulunut näinä päivinä 50 vuotta (tarkalleen ottaen 20.7.2019). Tämä on saanut dokumentaristit muistelemaan menneitä, mikä onkin ymmärrettävää, sillä kysymys on kaikkien aikojen löytöretkestä. Ylen historiasarjan kuusiosainen ”Kuun valloittajat” on yksi näistä dokumenteista.
Kirjoittajan kuva
Jakson 1 nimi on ”Kohti Kuuta”. Keskityn siihen, koska se kattaa Neuvostoliiton ja USA:n kilpajuoksun keskeiset vaiheet ja ensimmäisen ihmisen lähettämisen avaruuteen.
Missä olin kuulennon aikaan? Olin silloisella TVH:lla kesätöissä. Seurasin intensiivisesti lähetyksiä TV:stä. Kysymys oli aikansa jättimäisestä mediatapahtumasta. Yleisradio pystytti oikein ”kuustudion” varhain aamulla 21.7.1969 klo 02.10 Suomen aikaa, jossa silloinen paljon käytetty asiantuntija Pertti Jotuni ja muut läsnäolleet esittelivät enemmän tai vähemmän oikeita arvioita kuulennosta. Ja olihan siellä monia muitakin TV:stä tuttuja hahmoja, kuten Pasi Rutanen (USA:sta käsin), Yrjö Länsipuro, Ralf Friberg, Erkki Toivanen, Martti Tiuri…… Elettiin television tähtihetkeä.
Kuun valloituksen asetti tavoitteeksi presidentti Kennedy puheessaan vuonna 1961. Kuuhun laskeutumisen piti tapahtua 60-luvun loppuun mennessä. Olin liian nuori muistaakseni jotain tuosta lupauksesta, mutta sen mukaan elettiin!
”Kuun valloittajien” ensimmäisessä jaksossa taustalla on kylmän sodan kamppailu vaikutusvallasta. Asian käsittely on hyvin amerikkalaiskeskeistä. Neuvostoliiton osuus jää pitkälti Sergei Hrustsovin (suuren Nikitan poika) puheiden varaan. Hrustsovin puheita leimaa Neuvostoliiton saavutusten hieman jälkiviisas kommentointi.
Avaruuslentojen historia aloitetaan yleensä Sputnik 1:n laukaisusta maata kiertävälle radalle lokakuussa 1957. Sputnik piipitti 560 mailin korkeudella (Wikipedian mukaan 250 kilometrin korkeudella!) kiertäen maata 16 kierroksen vuorokausivauhdilla. Ensimmäinen lento kesti kolme kuukautta.
Neuvostoliito otti tavaksi jo heti alussa olla tiedottamatta etukäteen avaruuslennoistaan. Siksikin ensimmäinen Sputnik järkytti suunnattomasti amerikkalaisia. Kysymys oli tieteen voitosta, mutta ehkä vielä enemmän propagandavoitosta neuvostoliitolaisille. Jos kerran oli mahdollista nousta maata kiertävälle radalle, oli myös mahdollista varustaa raketit ydinohjuksilla ja uhata Yhdysvaltoja. Dokumentissa palattiin hetkeksi 1950-luvun tapahtumiin, kun koululaisia harjoitettiin syöksymään pulpettien alla ydinpommin räjähtäessä…… Sputnik 1 käynnisti toden teolla Space Racen ja Sputnik 2 (marraskuussa 1957) Laika-koirineen lisäsi vauhtia kilpaan.
Amerikkalaisia peloteltiin: atomipommin venäläiset saivat neljä vuotta amerikkalaisten jälkeen, vetypommin vain muutama kuukausi amerikkalaisten jälkeen ja nyt avaruuden potentiaalinen sotilaallinen käyttö oli Neuvostoliitossa jo pitkällä, kun USA vasta aloitteli…….
Sergei Hrustsov väitti, että Sputnik 1:stä tuli suuri tapaus Neuvostolitossa vasta, kun amerikkalaiset olivat tehneet asiasta sensaation omissa tiedotusvälineissään. Uskokoon ken voi. Wernher von Braun, natsi-Saksa-taustainen tiedemies lisäsi kierroksia kilpaan puhuen avaruuslentojen voittajan hallitsevan maapalloa. Myöhemmin von Braun osoittautui Saksan lahjaksi amerikkalaiselle avaruusteknologialle.
Neuvostoliitto lähetti jo 1950-luvun lopulla Luna-ohjelman mukaiset luotaimet Kuuhun. Luna 2 ”jätti jäljen” kuuhun törmättyään lasketusti Kuun pintaan vuonna 1959. Luna 3 kuvasi jo varhain (1959) Kuun pimeän puolen. Vielä tammikuussa 1966 venäläiset pystyivät urotyöhön, kun Luna 9 teki ensimmäisenä aluksena pehmeän laskeutumisen Kuun pinnalle. Mutta nyt kiirehditään jo asioiden edelle…..
Yhdysvalloilla oli suuria vaikeuksia saada ensimmäinen avaruusalus maata kiertävälle radalle. Ongelmat johtuivat osin aselajihaarojen keskinäisestä kilpailusta. Merivoimien Vanguard (jota presidentti Eisenhower tuki) räjähti lähtöhetkellä…. Lehdistö heittäytyi epäisänmaalliseksi ja ilkkui amerikkalaisten epäonnisille yrityksille: ”flopnik”, ”kaputnik”……
Merivoimien Vanguardin jälkeen von Braun valmisteli oman hankkeen, Jupiter C-raketin, jonka tarkoitus oli viedä Explorer 1-satelliitti taivaalle. Ja yritys myös onnistui nostaen ”Rocket Manin” maineen sfääreihin.
Dokumentissa näytettään von Braunin kertovan toinen toistaan upeammista avaruudenvalloitusprojekteista. Hän oli kerta kaikkia kaikkivoipa. Amerikkalaiset tiedemiehet yhdessä hallituksen kanssa kuitenkin vieroksuivat von Braunia jo hänen taustansa vuoksi: mies työskenteli Hitlerille kehittäen V2-ohjuksen, joka kuitenkin valmistui käyttöön liian myöhään näytelläkseen ratkaisevaa roolia toisen maailmansodan loppuvaiheessa.
Sodan jälkeen amerikkalaiset nappasivat von Braunin venäläisten edestä samoin kuin 120 muuta saksalaista tutkijaa kehittämään amerikkalaista aseteknologiaa ja sittemmin avaruustutkimusta.
Ei oltaisi Yhdysvalloissa, jos Walt Disney ei olisi hakeutunut yhteistyöhön von Braunin kanssa… Mielikuvitus lähti lentoon…. Näin viihdeaspekti saatiin mukaan avaruudenvalloitukseen.
Noina viisikymmentälopun vuosina kapitalismin ja sosialismin välistä taistelua tapahtui kaikilla tasoilla: Richard Nixon peittosi Nikita Hrustsovin Moskovan matkallaan (1959) amerikkalaisen kulutustavarateollisuuden tuotteilla, kuten väritelevisioilla, mutta myönsi Neuvostoliiton johtavan avaruudenvalloituskilpaa.
Venäläisten ”von Braun” oli Sergei Koroljov, joka toimi koko Neuvostoliiton avaruusohjelman johtajana kuolemaansa 1966 saakka. Sergei Hrustsov antaa ymmärtää hänen olleen enemmän johtaja kuin tekniikan asiantuntija. Sekä von Braun että Koroljov hakivat molemmat henkilökohtaista mainetta ja kunniaa avaruusohjelmillaan.
Dokumentin lopussa amerikkalaisten voimainosoituksena esiteltiin Mercury-ohjelman astronautit viitoittamassa tietä parempaan tulevaisuuteen.
”Kuun valloittajien” ensimmäinen osa päättyy 12.4.1961 tapahtuneeseen Juri Gagarinin avaruuslentoon Vostok-aluksella. Lento kesti vain 108 minuuttia, mutta jää ikuisiksi ajoiksi historiaan. Neuvostoliito otti kaiken irti Gagarinin lennon propaganda-arvosta ja vastaavasti amerikkalaiset olivat järkytyksen vastaanottavana osapuolena. Neuvostoliiton menestys jatkui vielä tämänkin jälkeen, he toteuttivat ensimmäisenä mm. avaruudessa telakoitumisen ja avaruuskävelyn.
Tulevan airuet olivat ilmassa, kun Kennedy kutsui pari päivää Gagarinin lennon jälkeen koolle kokouksen, jossa Saturn-kantoraketin myötä otettiin venäläisten haaste vastaan.
Amerikkalaisten johtoasema avaruudenvalloituskilpailussa varmistui oikeastaan vasta kuulennon kynnyksellä, kun venäläiset eivät pystyneet vastaamaan haasteeseen. Oli amerikkalaisten vuoro saada sekä tekninen että propagandavoitto.
Alkoiko kilpailu kuuhun laskeutumisesta elää omaa elämäänsä? Muodostuiko siitä itsetarkoitus? Monet sanovat, että lennot olivat arvo sinänsä ja siksi niitä kannatti tehdä. Jotkut näkivät lentojen tarkoituksen niiden avulla tehtyjen keksintöjen näkökulmasta: voitiinhan tuloksia soveltaa ihmisten hyväksi maassa. Lopulta kysymys oli vastustamattomasta seikkailun ja uuden etsimisen kaipuusta, joka johtaa ihmiset uusien maailmojen äärelle. Sille emme taida mahtaa mitään.
::::::::::::::::::
Monet vastustivat kuulentoja ja avaruuden valloitusta, koska niihin käytettyjä varoja olisi tarvittu kipeästi maan pinnalla. Tavallaan heitäkin uskottiin, sillä kun lennot sitten loppuivat, ei Kuuhun enää palattu. Apollojen lennot (numerot 11-17) päättyivät vuonna 1972, siis 47 vuotta sitten.
Nyt halu palata on virinnyt, eikä enää ole kysymys yhden tai kahden maan voimainponnistuksesta, vaan monet maat - ja jopa yksityiset tahot - omaavat kyvykkyyksiä suorittaa kuulentoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti