Liberaali oikeusvaltio vs. ”autoritaarinen oikeusvaltio”

Suomi on EU-puheenjohtajakaudellaan pitänyt esillä Unkarin oikeusvaltion toteutumiseen liittyneitä ongelmia. Suomi jatkaa ”EU:n toimeksiannosta” periaatetta, jonka mukaan EU:n rahanjako ja oikeusvaltio pyritään sitomaan toisiinsa: jos EU:n määrittämiä oikeusvaltioperiaatteita, rikotaan leikataan tukirahoja. Toki Suomi on omasta itsenäisestä tahdostaankin sitä mieltä, että jäsenvaltioiden on noudatettava oikeusvaltioperiaatteita.

Unkarin valtion kontrolloimat tiedotusvälineet, virkamiehet ja lopulta myös pääministeri Viktor Orban ovat irrallaan varsinaisesta asiasta nostaneet esille sen, että Suomesta puuttuu perustuslakituomioistuin, joka varmaankin Unkarin valtiononjohdon näkökulmasta kuvaa tuomioisituimen riippumattomuutta päinvastoin kuin perustuslakivaliokunta, joka on valittu poliittisten voimasuhteiden perusteella. Meillähän on perustuslakivaliokunta tuomioistuimen sijaan. Itse asian kannalta – siis siltä kannalta, että Viktor Orban on julistanut Unkarin valtion pyrkivän illiberaaleihin tavoitteisiin - lakien perustuslainmukaisuutta valvovan elimen nimi on toissijainen. Unkari on valinnut toisen tien demokratiansa toteuttamiseksi ja sitä on lännessä aiheesta on kritisoitu ihmisoikeus- ja sananvapausperiaatteiden näkökulmasta.

Orbanin illiberalismi perustuu ”kristilliseen Eurooppaan”, perinteisiin perhearvoihin ja maahanmuuttovastaisuuteen. Faktaksi jää, että erilaisissa demokratiamittauksissa Suomi on – päinvastoin kuin Unkari – menestynyt mainiosti. Unkarin yhteiskunnan vapausaste on asetettu monin tavoin kyseenalaiseksi.

Kysymys on omalta osaltaan kulttuurisesta kysymyksestä. Unkari pyrki sosialismista vapauduttuaan käyttäytymään läntisten mallimaiden tavoin ja pystytti ne instituutiot (tai niiden kuoret), jotka lännessäkin ovat, mutta käytännössä demokratian toteuttamisessa ilmeni ongelmia ja Unkari ryhtyi soveltamaan omia periaatteitaan autoritaarisen perinteensä johdattelemana. Ja kysymys on todellakin 1800-luvulle ulottuvasta perinteestä!

::::::::::::::::::::::::

Meilläkin käytiin taannoin – irrallaan nykyisestä EU/Unkari -”keskustelusta” – pohdintaa, kumpi olisi parempi antamaan lausunnon käsittelyyn tulevien lakiehdotusten perustuslainmukaisuudesta, tuomioistuin vai valiokunta. Käyn tuonnempana läpi asiaa periaatteelliselta kannalta. Viktor Orbanin esille ottamana kysymys on vain autoritaarisesti käyttäytyvän pääministerin pyrkimyksestä tehdä sivuasiasta pääasia: ei kysymys ole nimestä vaan demokratian pelisäännöistä, joita Unkari noudattaa Orbanin johdolla omintakeisin käytäntein supistaen autoritaarisen hallinnon avulla ihmisten henkistä ja fyysistä liikkumatilaa.

En ole asiantuntija perustuslakikysymyksissä, siksi tarkastelen asiaa enemmänkin yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Yhdysvalloissa, niin kuin muuallakin, perustuslaki on perälauta arvioitaessa lainsäädännön pätevyyttä. Asia ei ole kuitenkaan mitenkään yksinkertainen. Ei tarvitse kuin tarkastella Yhdysvaltain ns. perustajaisien (Founding Fathers) historiaa todetakseen, että joukko, joka oli Yhdysvaltain perustuslakien takana (Washington, Adams, Jefferson, Madison…..) koostui joukosta keskenään eri mieltä olevista poliitikoista. Heistä on luotu sellainen kuva, että he ovat kansakunnan kaapin päällä päästämässä tai tuomitsemassa. Tänä päivänä heihin alati vedotaan oikeudenmukaisuuden ylipappeina. Tosiasiassa jokainen nykypoliitikko muokkaa olettamansa perustajaisien mielipiteen oman agendansa ajajaksi.

Yhdysvalloissa korkein oikeus tekee tuomioistuimia sitovia ennakkopäätöksiä ja voi tutkia lakien perustuslainmukaisuutta toimien näin hyvin pitkälle perustuslakituomioistuimena.

Suomessa mm. Björn Wahlroos monien muiden tavoin on kertonut haluavansa perustuslakituomioistuimen perustuslakivaliokunnan sijaan. Mikä tässä on ajatuksena? Perustuslakivaliokunta kootaan parlamentaarisesti ja koetaan liian sitoutuneeksi päivänpolitiikkaan. Oletuksena on, että perustuslakituomioistuin toteuttaisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta puoluepolitiikasta irrallisena elimenä, ja että joko sillä tai korkeimmalla oikeudella on lakien toteutumisen jälkikäteisvalvonta. Onko asia näin? Ensinnäkin kuka nimeäisi tuomioistuimen jäsenet? Todennäköisesti presidentti valtioneuvoston tai valmistelukoneiston esityksestä. Olisiko perustuslakituomioistuin se elin, joka koettaisiin nykyistä valiokuntatyöskentelyä epäpoliittisemmaksi? Mietitäänpä.

Näkisin niin, että perustuslakivaliokunnasta luopumista tulisi harkita todella tarkkaan ennen kuin luopumispäätös tehdään. Näyttää siltä, että meillä niin kuin muuallakin (vrt. Yhdysvallat) on vaikeaa tehdä yhteiskunnallisista voimasuhteista irrallisia päätöksiä. On siis suuri potentiaalinen mahdollisuus, että päätökset saavat poliittisen sävyn joka tapauksessa, olipa kysymys tuomioistuimesta tai valiokunnasta. Vaikka perustuslakivaliokunta kootaan puoluepoliittisin perustein, lienevät sen jäsenet hyvin tehtäväänsä vihkiytyneitä ja ymmärtävät vastuunsa perustuslakiin perehtyneinä poliitikkoina. On arvosteltu, että nykyisillä valiokunnan jäsenillä ei ole soveliasta koulutusta, että jäsenet ovat kokemattomia ja että päätöksiä todellisuudessa ohjaavat perustuslakivaliokunnan käyttämät asiantuntijat. Tämä haaste on korjattavissa sillä, että kokoonpanoa muutetaan jatkossa niin, että kokemukselle annetaan suurempi paino ja tehtävään valitaan henkilöitä ao. koulutusta nykyistä enemmän painottaen.

Näen asian niin, että pitkälle viedyssä demokraattisessa järjestelmässä näkyy sivistysvaltion vankka perinne. Tämä luo uskoa, että oikeusvaltioperiaatteet toteutuvat. Demokratia ja kehittynyt sivistysvaltio käyvät rinta rinnan. Mitä paremmin sivistysvaltio on sisäistetty, sitä paremmin valiokuntamalli on perusteltavissa. Sanon näin, vaikka esim. Ruotsissa ja Saksassa on tuomioistuimet. Meillä on perusajatuksena usein, että koska muualla tehdään toisin, on meidän muutettava omaa järjestelmäämme muiden kaltaiseksi. Ei tämä ainakaan säännöksi kelpaa. Suomen kaltaiseen liberaaliin demokratiaan sopii perustuslakivaliokunta, koska sen jäsenet ovat hyvin omistautuneet tehtävälleen.

Taannoin perustuslakivaliokunnan arvostelijat hermostuivat valiokunnan kriittiseen asennoitumiseen esimerkiksi sote-kysymyksessä. Osa puolueista halusi soten kärsimättömästi voimaan ilman viivytyksiä. Asia kuitenkin lienee niin, että Suomen kaltaiseen demokratiaan kuuluu selkeä kypsyttelyvaihe, jotta tehtävä päätös on kestävällä pohjalla. Tuntuu hätävarjelun liioittelulta kaataa soten etenemisvaikeudet perustuslakivaliokunnan kontolle, varsinkin kun jotkut asiantuntijat ovat olleet sitä mieltä, että perustuslakituomioistuimen voimassa ollen soteprosessi olisi kestänyt vielä kauemmin.

Kokemus muualta osoittaa, että perustuslakituomioistuin tai vastaava ei takaa politiikasta tai ideologiasta irrallaan olevaa tuomioistuinta, vaikka niin helposti kuvitellaan. Päinvastoin on vaikea kuvitella puoluepoliittisemmin sitoutunutta elintä, kuin mikä on Yhdysvaltain perustuslakituomioistuin. Se on luonteeltaan äärimmäisen poliittinen.

:::::::::::::::::::::

Unkariin liittyen on esitetty väite, että jos maa menettää EU-tuet, se hakee tukea Kiinalta ja Venäjältä. Joka tapauksessa Unkari joutunee tyytymään jatkossa pienempiin tukiin. On epäselvää muuttaako Unkari yhteiskunnallista suuntausta, tuskinpa. Elämme läpeensä poliittisessa toimintaympäristössä.