Koronapandemia ällistyttää kerta toisensa jälkeen. Huomiota herättää, kuinka vähän koronasta tiedetään. Syntyy kuitenkin paine löytää ehdoton totuus. Tämä taas synnyttää paineen asiantuntijoita kohtaan, joiden tulisi esiintyä ekspertteinä, hallitsevat he tautitilanteen tai tai eivät. Media taas etsiii väkisin totuutta riippumatta siitä onko se saavutettavissa vai ei. Media etsii paniikinomaisesti asiantuntijasankaria: on löydettävä joku, joka kertoo totuuden, ja jonka nimiin voidaan vannoa. Samaan aikaan aggressiivisesti tartutaan havaittuihin virheisiin.
Aivan oikein on kiinnitetty huomiota siihen, että tieto pandemiasta lisääntyy koko ajan. Tieto lisääntyy, mutta se myös muuttuu. Aiemmat johtopäätökset saattavat vanhentua nopeastikin Asiantuntijoilta vaaditaan oikeassa olemista jokaisessa vaiheessa. Se on mahdotonta. Median paine vaikuttaa asiantuntijaan halusipa hän tai ei: on ihanaa omaksua median sankariasiantuntijan rooli. Kilpailu oikeassa olemisesta kiihtyy. Vain kaikkein kovapintaisimmat ekspertit pystyvät säilyttämään linjansa ja viileän suhtautumisensa sekasortoisessa infoähkyssä.
Asiantuntijan vastuu on rankka. Toisaalta – henkilön ominaisuuksista riippuen – asiantuntijuus kasvaa joskus inflatorisesti median kannustamana. Yhdeksi sankariasiantuntijaksi on nostettu Helsingin yliopiston tautiekologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo. Hän on listannut (HS 20.4.2020) ärsyttävimmät piirteet pandemian hoidosta. Hän kaipaa pidemmän aikavälin suunnitelmaa pandemian hoidossa ja nimittää hallintoa kyvyttömäksi, kun se ei siihen pysty. Milteipä seuraavassa lauseessa hän kuitenkin toteaa, että ”emme tiedä edes sitä, miten influenssat leviävät”. Meikäläisen maallikon logiikalla strategian pohjana tulisi kuitenkin olla edes jonkinmoinen perusteltu tieto. Vaihtoehtona pidemmän aikavälin strategialle on mielestäni lyhyemmän aikavälin tavoiteasetanta. Sitä on nähdäkseni pyritty Suomessa ”virallisesti” noudattamaan muuttuvissa olosuhteissa.
::::::::::::::::::::
Entä onko Ruotsissa löydetty ihmeitä tekeviä ratkaisuja, joilla pandemia kukistetaan? Emme sitä tiedä, mutta ainakin elinkeinoelämä Suomessa osoittaa suosiota Ruotsin väljemmälle linjalle, jossa liikkumista rajoittavia toimia on toteutettu matalalla profiililla. Yhdysvalloissa on tässä ulottuvuudessa edetty äärimmäisyyteen: rajoitteet halutaan kadulta käsin huutaen lakkautettavaksi. Bisnes ennen kaikkea, maksoi mitä maksoi ihmishengissä.
HUSin toimitusjohtaja Juha Tuominen analysoi (Kauppalehti 20.4.2020) ongelmaa varsin rohkeasti: ”Ruotsissa teoretisoidaan infektioepidemiologialla ja piiloudutaan sen taakse. Ajatellaan, että epidemia käyttäytyy tietyn säännön mukaan”. Tuomisen mukaan koronasta ei voi tehdä pitkän näkymän arviota, koska se on uusi tuttavuus.
Ottamatta jyrkkää kantaa kumpi on oikeassa (vai onko kumpikaan), niin sanon, että ruotsalaisilla on hyvin ruotsalainen kanta asiaan ja suomalaisilla suomalainen.
Koska vaihtoehtoja totuuksien viidakossa on paljon, kannattaa ehkä luottaa eniten niiden viranomaisten kantoihin, jotka ovat lähinnä pandemian ydintä. Tarkoitan tässä THL:n asiantuntijoita. Suomessa on noudatettu periaatetta, jossa rajoitukset on kohdistettu suuriin ihmismassoihin (joukkokokoontumisten kieltäminen, liikkumisrajoitukset ja ravintoloiden, kirjastojen ja koulujen sulkeminen).
THL:n terveysturvallisuusosaston johtajan, professori Mika Salmisen mukaan (Demokraatti-lehden haastattelu 17.4.2020) voitaisiin siirtyä ns. hybridistrategiaan, jossa taudin etenemistä väestössä voitaisiin hallita yksilöihin kohdistuvilla ja yhteiskunnalle vähemmän haitallisilla keinoilla kovien massiivisten rajoitusten sijaan. Ehkä tässä lähestytään ainakin joiltakin osin ruotsalaisten valitsemaa linjaa.
Uusi strategia edellyttää testauskapasiteetin riittävyyttä. Löydettyjen tapausten kontaktit kartoitetaan ja altistuneiksi arvioidut asetetaan karanteeniin.
:::::::::::::::::
Ylen A-studiossa käytiin loistava keskustelu 20.4.2020, jossa professori Mika Rämet ja apulaisprofessori Pauliina Ilmonen valaisivat koronan hoitokeinojen vaihtoehtoisia malleja aina rokotteen kehittämisestä lähtien. Keskustelun keskiössä oli laumasuojan käsite tieteellisessä mielessä.
Erotin seuraavat kohdat keskustelun ytimestä:
Paras laumasuoja saadaan (1) rokotteesta (sitten, kun se esim. 12 kuukauden päästä on käytössä). Ilman rokotteen olemassaoloa laumasuoja voidaan saavuttaa joko (2) hitaasti (erilaisilla laajoilla kontaktien rajoitteilla talouden pitkän aikavälin heikkenemisen uhalla) tai (3) nopeasti (päästämällä epidemia kansakunnan läpi ilman merkittäviä rajoitteita ”aiheuttamalla” kuolemia tai uhmaamalla sairaanhoidon kapasiteettia). Neljänneksi (4) esitettiin pyrkimys ”R0:n” (R-nolla) -luvun (= tarttuvuuden) painamiseen alle 1.0:n ja viidenneksi (5) käyttämällä tehokasta hoitoa (lääkehoito, bioteknologia).
Rämet ja Ilmonen edustivat eri kantoja koulukäynnin vapauttamisen suhteen (Ilmonen: ei lähiopetusta vielä viikkoihin, Rämet: koulunkäynnin pitäisi normalisoitua nopeasti).
Vasta aika näyttää, mikä strategia osoittautuu parhaimmaksi. Nyt suurena vaarana taitaa olla rajoittavien toimien liian aikainen lopettaminen, jolloin on haasteena, että epidemia laajenee uudelleen. Kukaan ei varmasti tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti