Kesämökkimme on ollut vuosikymmenien ajan paikka ja symboli yhteiselle tekemiselle ja yhteiselle viihtymiselle. Nyt on moni asia toisin. Talvea ei käytännössä ollut lainkaan. Tilanne on ollut se, että mökillä olisi voitu käydä melkeinpä milloin vain, mutta mitäpä sitä muuttamaan vanhaa hyvää käytäntöä. Ja se vanha käytäntö on ollut, että mökillä on käyty ensimmäisen kerran lähes systemaattisesti huhtikuun 20. päivän tienoilla. Mökkitalkkari toimii peräänkatsojana.
Sitten tuli korona! Sillä on ollut järisyttävä vaikutus elämiseen ja olemiseen. Mökille menon estyminen on tässä kokonaisuudessa mitätön asia. (Ensimmäisen vaiheen) matkustusrajoitus, joka päättyy 19.4.2020 sallisi sitä paitsi käynnin mökillä totuttuun tapaan. Henkisesti on syytä varautua kiellon pidentämiseen. Mutta nyt eletään tämän mukaan!
Monet, jotka ehtivät mökilleen - jotkut epidemiaa pakoon – ovat saaneet kehotuksen palata kiireen vilkkaan kotimaakuntaan Uudellemaalle. Viranomaset ja maan hallitus pelkäävät ihmisten levittävän tautia muihin maakuntiin, jotka ovat toistaiseksi säästyneet Uudenmaan kurimukselta. Myös pikkukunnan terveyskeskus voi kuormittua…..
:::::::::::::::::
Tänä keväänä on - toistaiseksi - pakko tyytyä muistoihin menneiltä vuosilta. Niinpä teksti seuraavassa on koottu aiempien keväiden kokemuksista.
Kevät on mökillä hienointa aikaa. Luonto herää, kuten tavataan sanoa. Seuraamme lintujen pesintää. Taistelu on joskus kova neljällä lintupöntöllämme. Erityisen aggressiivinen on kirjosieppo, joka tulee ilmeisesti hieman myöhemmin kuin sen kilpailijat ja joskus taistelu pöntöstä on kova. Joutsenet huutavat jossain hieman kauempana, mutta purjehtivat ylväinä laiturimme ohi.
Aina kun olen tullut keväällä mökille on pieni jännitys päällä. Viimeinen pätkä mökkitietä on useimmiten huhtikuun puolen välin paikkeilla lumipälvien peitossa. Aina ei ole selvitty kommelluksitta. Sama odotuksen ja jännityksen tunne seuraa mökille saakka. Onko laituri (josta osan säilytän kaiken uhallakin talven yli järvessä) vielä paikallaan ja kuinka korkealla vesi on? Entä onko veneiden ja kajakkien lukitukset ja peitot paikallaan ja niin edelleen. Ovatko myyrät tehneet tuhojaan pihalla, entä hiiret sisällä? Helpotuksen huokaus on suuri, kun useimmiten syksyn huolellinen työ palkitaan: ei ongelmia.
Mökki tarjoaa mahdollisuuden muisteluihin, sillä järven toisella puolella oli isovanhempieni maatila. Vanhan isännän – papan – kaksi poikaa rakensivat mökit täsmälleen vastakkaiselle puolelle omaamme. Omituinen ajatus käväisee mielessä: olen nyt siinä iässä, jossa pidin kahta veljestä jo ikääntyneinä. Itsestä on tuntunut, että olen aina poikavekara – paitsi aivan viime aikoina!
Veden kirkkaus on asia, josta en voisi olla kiitollisempi. Laiturin päässä näkymä on helposti 6-7 metriä viistosti eteenpäin. Ehkä joskus on ollut vielä paremmin, iäkäs enoni väittää, että 70 vuotta sitten kaikki rannat olivat vapaat järviruo´osta.
Mökillä tapahtuu pieniä odottamattomia asioita. Niinpä yksi kevään urotöistä on sisälle eksyneiden kimalaisten pyydystäminen kertakäyttömukiin ja kiikuttaminen ulos. Hyvässä lykyssä voipunut kimalainen pelastuu.
Niin luontorakas en ole, että olisin tottunut itikoihin tai punkkeihin. Keväällä yksi parhaista asioista on, että itikat eivät vielä kiusaa. Punkkien kanssa saa olla varovaisempi. Neljänkymmenen vuoden aikana moni asia on muuttunut – paitsi hyttysten esiintyminen. Niitä on joko paljon tai hyvin paljon. Eri ihmisiin niillä on erilainen vaikutus: minä kärsin niiden pistosta onneksi vain vähäsen. Nykyiset ötököiden torjunta-aineet tehoavat varsin hyvin hentoisiin hyttysiin. Toista ovat keskikesän paarmat, jotka lähestyvät kuin hävittäjät. Sitten ovat nämä uudet tuttavuudet kuten sinänsä melko vaarattomina pidetyt hirvikärpäset, joita ei juurikaan tunnettu 30 vuotta sitten. Punkit ovat sitten oma lukunsa: nyt saa tehdä punkkitarkastuksia lähes päivittäin. Borrelioosi on ikävä tauti. Oma havaintoni on, että peittävät vaatteetkaan eivät aina estä niiden kulkeutumista esimerkiksi sänkyyn. Siispä punkkitarkastus on paikallaan saunan päälle.
Mökin juhlahetki on aamun sarastus. Olen tottunut heräämään kello viiden ja kuuden välillä, joten rauhallinen aamuhetki kahvikupposen parissa on mökkioleskelun tähtihetkiä. Radio Puheen hiljainen puheensorina ja mielenkiintoiset aiheet ovat sopivaa taustaviihdykettä.
Järvi on mukava tutustumiskohde kajakin avulla. Hiljalleen lipuminen rantapenkan tuntumassa avaa uuden maailman luonnosta pitävälle. Retkillä paljastuu, että mökeillä ei käydä niin usein kuin kuvittelisi. Ihmisillä on myös muita harrastuksia ja mökillä vietetyt päivät saattavat monilla jäädä satunnaisiksi piipahduksiksi. Siispä järvellä on mukava nauttia hiljaisuudesta kajakin lipuessa kohteesta toiseen. Vain muutama sana silloin tällöin kaverin kanssa katkaisee äänettömyyden.
Joka kevät mökkeilyyn kuuluu jonkin uuden asian toteuttaminen. Tänä talvena ja keväänä se oli jätevesilain mukaisen harmaiden vesien käsittelyjärjestelmän rakentaminen. Ratkaisin omalla mökkitontilla asian sijoittamalla suodatinlaitteiston vanhaan lokakaivoon. Tulipahan tehtyä.
::::::::::::::::::::::
Mökin kevääseen kuluu erottamattomasti – koivuvaltaisen pihan takia – lehtien haravointi. Olemme helpottaneet urakkaa kasaamalla suuren osan lehdistä jo edellisenä syksynä. Silti voimainponnistus tuntuu hetken näännyttävältä. Sitten helpottaa: se on luultavasti haravoinnin siisti jälki, joka saa joka kevät uurastamaan pihapiirissä. Työ tekijäänsä kiittää! Vanhemmiten kevätsiivous tuntuu kylläkin jotenkin uuvuttavalta etukäteen ajateltuna, mutta yllättävän nopeasti vanha rutiini palaa ja työt alkavat sujua. Puuceen tyhjennys, talven tai kevään aikana pilkottujen halkojen pinoaminen, moottori- ja raivaussahatyöt, linnunpönttöjen tarkistukset, vähäisten koristekasvien ylläpito ja uusien istutus, nurmikon kalkitseminen, laiturin jatkaminen täyteen pituuteen, mökin siivous, pienten vikojen korjaus ja monet muut askareet pitävät mielen virkeänä!
Enpä olisi uskonut, että akkumoottorisaha on kelpo väline muutaman tunnin puuhailuun!
::::::::::::::::::::
Koronakevääseen kuuluu, että nyt kaikki on isommassa kädessä. Ei ole ihan varmaa tietoa milloin kevättyöt voidaan aloittaa. On varauduttava töiden siirtymiseen, ehkä sairastumiseenkin. Kaikki muutkin perinteiset työt voivat siirtyä eteenpäin.
Mökin tekniikka tuo omat toimenpiteensä, jossa joskus tarvitsen mökkitalkkarin apua. Sähköt ja vesi, siinäpä kaksi elämän eliksiirin lähdettä, joita ilman en enää tulisi toimeen. Mutta ihan silloin alussa, 40 vuotta sitten, oli aivan luonnollista sytyttää öljylamppu ja tihrustaa luettavaa sen parissa. Sitten tuli sähköyhtiön mainos: annettiin ymmärtää, että ilman sitä ei tule toimeen. Sitä paitsi: jos haluat tunnelmaa ”sytytä kynttilä”, kuten yhtiön slogan kuului (muutoin napsauta valot päälle).
Mökkiin kuuluu itsestään selvänä asiana mökkipäiväkirja, jota on pidetty 40 vuotta. Sen tarkat merkinnät välittävät tunnelmat, uurastuksen ja ylpeydentunteen aikaansaannoksista. Joskus joku voi lukea mökkipäiväkirjaa osana tapauskohtaista historiaa. Kirjoja on kertynyt nyt kymmenisen kappaletta, ja ne ovat arvokas ”muistilista” sattumuksista, mutta myös määräaikaistehtävistä ja hankinnoista. Ilman mökkikirjan tarkkoja merkintöjä olisimme pulassa.
Mökkikirja välittää kolmen – ellei peräti neljän - sukupolven käden jäljet tuleville polville. Muutos on suuri: on tunne, että mökkeily ei välttämättä ole läheskään niin tärkeä asia nykyajan ihmisille kuin se on minun sukupolvelleni. En aio kuitenkaan surkutella: aika aikaansa kutakin.
Olen itse todennut parhaaksi kesän rytmiksi kiertokulun koti – mökki – Helsingin kulttuurielämä. Toki paljon muutakin elämään kuuluu, mutta pelkistetään nyt näin. Vaihtelu tietenkin virkistää, mutta keskeinen syy kaipuulle sivistyksen pariin on varmaan uuden oppimisen nälkä, joka näin eläkeläisenäkin kiehtoo. Hyvän kontrastin kulttuuriharrastuksille tarjoaa ”villi ja vapaa” mökkielämä. No, nyt taisi tulla mukaan jo kuviteltua kontrastia…..
Mökillä viihtymisen yksi salaisuus on erityyppisten askareiden tasapainoinen rytmitys. Pitää ymmärtää pitää kahvi-, lukuhetki- ym. taukoja, jotka katkaisevat sopivasti usein junnaavan työn. Tai kuuman kesäpäivän hikisen puurtamisen voi katkaista pulahduksella tosi puhtaaseen ja kirkkaaseen järviveteen. Siinäpä yksi syy olla ylpeä Suomen luonnosta: sekä ilma että vesi ovat puhtaita. Joku Saksassa asuva sanoi kerran, että Suomessa - päinvastoin kuin Saksassa - pilvet erottuvat sinistä taivasta vasten pumpulimaisina palleroina. Laiturinpään levennyksellä selällään maaten on joskus mukava vain katsella pilvien vaellusta.
Voiko kevään kokemusta mökillä peitota mikään? No, lämmin, pimeä elokuu pihavalojen kajossa voisi tarjota hyvän vastuksen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti