Koronakriisin ollessa päällä joudutaan ihmisten välillä luottamustestiin. Suomessa on totuttu korkeahkoon luottamukseen viranomaisia kohtaan eikä kansalaisten keskinäisessä luottamuksessakaan ole tutkimusten mukaan moitittavaa, päinvastoin kansainvälisesti on mittauksessa pärjätty hyvin.
Helsingin Sanomien tuoreessa (5.4.2020) kyselyssä luotettiin vahvasti hallituksen kykyyn hoitaa koronakriisiä. Hesarin kuukausiliitteessä 4/2020 oli pitkä artikkeli espanjantaudista 1918-20, joka kiersi tunnettua maailmaa neljässä aallossa, joista Helsingissä kolmas aalto oli kaikkein ankarin. Lapissa pahin oli vuonna 1920 raivonnut neljäs aalto. Tauti siis eteni alueittain synkronissa ihmisten (ihmisryhmien) liikkeiden mukaan. Olisi todella sokki, jos korona-aaltoja tulisi useita. Johtopäätökseni on, että espanjantauti kulkeutui maailmansodan pyörteissä laivalla - miehistönkuljetuslaivalla - Yhdysvalloista Eurooppaan. Koronaviruksen leviäminen perustuu hyvin pitkälle globalisoituneen maailman lentoliikenteeseen. Aikakauden luontevin kuljetusmuoto ratkaisee.
Saavutetulla immuniteettiasteella on oma vahva vaikutuksensa taudin leviämisnopeuteen ja leviämisen laajuuteen (sekä leviämisen pysähtymiseen) eri puolilla maapalloa. Jos koronapandemia saisi lisäkierroksia, joutuisi sekä kansalaisten keskinäinen luottamus että luottamus viranomaisiin todella kovaan testiin Suomessa. Niin on pieneltä osin käynyt jo nyt.
Tarkkavaisuus ja varoitusten seuraaminen ei kaikissa tilanteissa ole riittänyt. Siitä kertokoon esimerkki:
Meillä syntyi kova kohu, kun ulkomailta tulleet lentomatkustajat eivät ymmärtäneet noudattaa varo-ohjeita purkautuessaan koneesta lentoasemalla. Tietoa oli tarjolla jo ennen lentoa lähtömaassa varsinkin, jos oli tehnyt matkustusilmoituksen (UM: ”Matkustusilmoitus kannattaa tehdä erityisesti silloin, jos matkustaa riskialttiille alueelle”). Kysymys oli siitä, miten tarkasti ohjeita noudatetaan. Ilmeisesti hyvin hatarasti, koska Suomessa jouduttiin käynnistämään laajamittainen operaatio, jonka mukaan kaikki maahantulijat opastetaan lentoasemalla asianmukaisille reiteille kädestä pitäen. Seurasi ankaria syytöksiä tiedottamisvastuun putoamisesta ministeriöiden väliin jne. Pääministerikin otti vastuuta tiedonkulun sakkaamisesta. Enemmänkin oppi oli sitä, että vain kontrollilla voitiin varmistaa ohjeiden noudattaminen. Luottamuksen tueksi piti siis rakentaa valvontajärjestelmä.
Mitkä edellytykset meillä suomalaisilla on luottamuksen puolesta vastaanottaa yhteiskuntaa horjuttavia kriisejä?
European Social Survey (ESS) -aineiston avulla voidaan tarkastella poliittisen luottamuksen tason muutosta Suomessa ja myös vertailla poliittisen luottamuksen tasoa eri Euroopan maissa. Suomalaisten poliittinen luottamus on ollut tutkimuksissa verrattain vakaata.
Luottamus poliitikkoihin -kyselyissä 2002-2017 Suomi sijoittuu Euroopan maiden (32 maata) vertailussa lähelle kärkeä Tanskan, Sveitsin Alankomaiden, Luxemburgin ja Norjan jälkeen.
Samantyyppinen tulos saadaan verrattaessa luottamusta parlamenttiin ja poliittisiin puolueisiin. Erot kärjessä ovat hyvin pieniä. Suomi sijoittuu kärkeen monissa luottamusta mittaavissa osateemoissa. Näitä ovat mm. pelisäännöistä kiinni pitäminen, korruption vastainen toiminta, ongelmien ratkominen jne.
Mitattaessa luottamuksen muutosta EU:ta kohtaan suomalaiset ovat yksi luottavimmista. Tulokset painottuvat siten, että luottamus on lisääntynyt 2020-lukua lähestyttäessä. Tämä ei ole EU-valtioiden yhteydessä mitenkään selvää, vaan Suomen tulos on poikkeuksellinen.
::::::::::::::::::
HS:n artikkelissa ”Suomessa politiikka ei näytä olevan rikki” (4.4.2020) tutkijatohtori Markku Harrinvirta arvioi luottamuksen merkitystä politiikassa Suomessa ja muualla. Erityisetsi hän kiinnittää huomiota luottamuspulaan meillä ja muualla. ”Politiikka on rikki” -slogan on omaksuttu muualla maailmassa käytävästä keskustelusta Suomeen. Tällöin puhutaan laajemmin liberaalin demokratian kärsimistä vastoinkäymistä. Pikahavaintoni on, että esimerkiksi taistelussa korona-epidemiaa (tai pandemiaa) vastaan käydään myös taistelua demokratian ja autoritaarisuuden välillä. Kumpi selviää haasteesta paremmin? Ihan näin yksinkertainen vastakkainasettelu ei ole, sillä myös demokratioissa on vaihtelevasti omaksuttu kovia toimia epidemian hillitsemiseksi.
On selvää että jotkin poliittiset tahot näkevät kriisin keskellä ja sen jälkeen mahdollisuuden toteuttaa pitkään ajamiaan poliittisia ”uudistuksia” koskien työmarkkinoita, verotusta ja yleensä yhteiskunnan palveluja. Koska suuri osa kansaa seisoo nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalla, tulee muutosten läpivientiyritykset kohtaamaan kovan vastarinnan. Luottamus yhteiskunnan toimivuuteen on tässä tärkeä jakoperuste.
Harrinvirta toteaa , että vaikka epäluottamuksen kasvu on usein esillä käytävissä keskusteluissa, se ei suomalaisten osalta näy silloin, kun asiaa selvitetään laajemmin kansalaisten keskuudessa, kuten edellä esitetyt ESS:n vertailut todistavat. Luottamuspulasta on tullut osin mantratyyppinen hokema, jota toitotetaan ympäriinsä omaksuttuna ”totuutena”.
Juuri ESS:n tutkimukset osoittavat, että suomalaisten luottamus politiikkaan 2000-luvulla ei ole kadonnut mihinkään, ei myöskään aivan viime vuosina. Harrinvirta vetää johtopäätöksen, että suomalaisten luottamusta koskevat asenteet ovat pysyneet vakaina. Luottamuksessa todettiin notkahdus vuosien 2008-2014 välillä, joka johtui osin finanssikriisin seuraamuksista, osin myös pakolaiskriisistä, sotesotkuista ja muutamista muista ristiriidoista, mutta tilanne asettui säällisen ajanjakson jälkeen.
:::::::::::::::::::::
Edellä esitetty kuvaa vallinnutta yhteiskunnallisen ”rauhantilan luottamusindeksiä”, mutta nyt vallitsee ”koronasota”, joka uhkaa perinteisiä luottamusarvoja. Tilanteen tasapainottaminen vie aikaa ja monia hermostuttaa ”ajan loppuminen”: epidemia ei taltu säällisessä ajassa ja luottamuspääoma rakoilee.
Globaalissa taloudessa kriisistä selviäminen on kytketty kansainväliseen yhteistyöhön. Mutta mikä onkaan tilanne! Meneillään oleva kehittyneiden maiden hengitystiesuojavälineiden rosvous on jotain, mitä ei saattanut odottaa. Maiden välinen luottamus on kärsinyt pahan haaksirikon.
Tällä hetkellä - kun seuraa käytävää keskustelua Suomessa - luottamus monien eri osapuolien välillä on haurastunut, tai sitten tässä on tyypillinen nettiketjuharha, jossa äänekkäimmät täysin ristiriitaisilla kommenteillaan hallitsevat ilmatilaa. Esimerkiksi useat talouselämätahot ovat jyrkähkösti vaatimassa rajoitusten purkamista ja maltillisempi terveys edellä -linja on kovan arvostelun kohteena.
Hallitus hankkii luottamuksen jatkossakin vain vakaalla linjalla, jota sitten myös noudatetaan monista vastakkaista mielipiteistä huolimatta. Nimenomaan hallituksen ja opposition rakoileva ”linnarauha” horjuttaa vakaata linjaa. Kaikkia päätöksiä uhkaa ”liian myöhään” -syndrooma. Osa haluaisi ennakoivia päätöksiä, mutta ne olisivat todennäköisesti arvailua.
Luottamuspula kärjistyy koronaexitin lähestyessä, koska samaan aikaan itse epidemia on edelleen laajenemassa. Eri edunvalvontatahot ovat kiihdyttäneet arvosteluvolyyminsa maksimiin lainkaan ajattelematta kompromissien suurta tarvetta. Selviytymispaniikki saa lisää kierroksia.
Vaatimus perinteisen strategian pykäämisestä lisääntyy. Sen tuottaminen lienee kuitenkin valistunut arvaus. Käsittääkseni vain puitestrategia on realistisesti saatavissa aikaan. Sitä täydennetään aikatavoitteiden ja sisällön osalta sitä mukaa, kun (terveys)tietoa on saatavissa.
Mitä merkitsee luottamuksen kannalta strategiamuutos, jossa epidemian leviäminen rajoitusten avulla korvautuu vähitellen laajenevalla testauksella (ja sitä seuraavalla sairastuneiden jäljityksellä)? Päämääränä on taudin leviämisen tukahduttaminen. Luottamus päättäjiin riippuu strategisten valintojen onnistuneisuudesta. Epidemian vastaisen sodan sumu ympäröi meitä kaikkia. Valmiita vastauksia ei ole.
Olemme tilanteessa, jossa kansalaiset ovat luovuttaneet osaamisvaltaa hallitukselle toivoen, että valtioneuvosto ja eduskunta tekevät viisaita päätöksiä. Luottamuksen kestäminen tai mureneminen on sidottu kykyyn toipua kriisistä.
Luottamus poliittiseen järjestelmään on ankarassa testissä. Hesarin alussa mainittu mielipidetiedustelu osoittaa, että vielä luottamus on korkealla tasolla. Siitä saamme kiittää hankittua luottamuspääomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti