Vihdoinkin mökillä! Tällä kertaa koronaepidemian varotoimien saattelemana. Mökkimatka (sekä meno- että tulomatka) sujui jotenkuten ilman perinteisiä lounaspaikoissa käyntejä ja ilman tuttuja kahvipaikkoja. Käyhän se näinkin. Vapaaehtoinen eristäytyminen ei loppujen lopuksi poikkea kovin paljon perinteisestä mökkireissusta. Pääosa ajasta kuluu normaalistikin arkisissa askareissa poikani kanssa ilman runsaita sosiaalisia kontakteja. Nyt yhteydenpitojen olemattomuus korostui.
Tällä kertaa valmistautuminen matkalle oli poikkeuksellisen vaativa prosessi. Neljän päivän muonat tykötarpeineen aiheuttivat pitkien listojen laatimisen. Ja kyllähän niitä unohtamisiakin sattui, ei onneksi kaikkein tärkeimmissä tarvikkeissa. Jokainen, joka on tässä tilanteessa, joutuu miettimään tekemisen priorisoinnin. Valinta on selvä: tekniikka ensin eli sähköt ja vesi! Piti asentaa uusi suihkusekoittaja entisen 20 vuotta vanhan tilalle. Onneksi standardit ovat säilyneet eksaktisti samanlaisina.
Sähköt päälle!
Sitten jännittävä hetki: lentävätkö porakaivon pumpun käynnistyessä vedet pitkin seiniä. Kaikki liitokset pitivät. Painesäiliö ja lämminvesivaraaja käynnistyivät vanhaan malliin.
Talven aikana on tehty kaikenlaista pientä remonttia. Läpivientien tsekkaus oli sattuneesta syystä pakko tehdä. Tarkastin mökkitalkkarin asentaman kaiteen yläkertaan ja totesin hyväksi.
Jätevesilain mukainen vedenkäsittelyjärjestelmä on viimesyksyn ja talven aikana tehty. Nyt keväällä kansi vain päälle ja jäädään odottamaan, miten uusi mahdollisimman yksinkertaisena pidetty järjestelmä toimii.
::::::::::::::::::::::::
Jokakeväinen jännityksen kohde on, pysyykö laituri paikoillaan. Osa siitä on matalassa rantavedessä läpi talven. Pitkä laituri on kolmen metrin paloina ja sidottu toisiinsa löyhästi kiinnitetyllä köydellä (jopa kahdella). Laiturin nivelkohdat ja köyden suhteellinen löysyys auttavat selviytymään läpi talven ilman suurempia vaurioita. Rakenteen elastisuus on avainasia. Hyvää onneakin tarvitaan hivenen, jään voima on hirvittävä.
Joka keväinen riesa eli mökin ympäristön haravointi sujui tällä kertaa ilman suurempia ongelmia, vaikka viime syksyn haravointiurakka keskeytyi lumisateen takia. Vastaavasti talvella ei sitten tullutkaan lunta, tuli korona, joka rajoitti mahdollisuuksia vierailla mökillä!
Yksi kiinnostuksen kohde on järviveden korkeuden seuranta monikymmenvuotisella mittarilla eli rantakiven pintaa/seinämää hyväksikäyttäen. Viime syksynä viimeinen mittaus näytti arvoa miinus 15 senttimetriä ja nyt keväällä veden korkeus on plus 25 senttimetriä eli nettomuutos yhteensä 40 senttiä. Ei mitenkään harvinainen tulos, mutta aiheuttaa laiturin korkeuden säädössä korjauspalojen käyttöä.
Mökkiä ja tietokonetta ei ole voinut erottaa tosistaan kymmeniin vuosiin. Tuntuu siltä, että kiven pyörityksen vastapainona informaatioteknologian käyttö muodostaa ajanviete- tai etätyön mahdollisuuden, joka on yhtä itsestään selvä osa mökkiä kuin uiminen tai saunassa käynti. Totta kai kaikki arvokas viedään pois mökiltä muutoinkin kuin talveksi.
Kallisarvoiseksi osoittautunut ”mökkikirja” on ansainnut ylläpitonsa moninkertaisesti. Sieltä on nähtävissä, mitkä työt syksyllä, ja mitä työt keväällä ovat akuutteja. Sieltä nähdään myös monien töiden suoritusjärjestys, jota voidaan käyttää ohjenuorana tulevissa pyrinnöissä. Toki mökkikirja palvelee myös vapaa-ajan riennoissa.
Kevät on paras vuodenaika mielestäni. On kliseistä sanoa, että ”luonto herää”, mutta niinhän se on. Tänä vuonna kevät on ollut ennätyspitkä sään puolesta. Tautiepidemia on tosin vastaavasti lyhentänyt kevättöihin käytettävää aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti