Koronaepidemian väliaika-arvio

 

 

Ovatko hallituksen ja virkamiesten koronatoimet olleet riittäviä ja asianmukaisia? Tästä on keskusteltu nyt,  kun ollaan ohitettu koronan ensimmäinen aalto ja toinen aalto on ”hyvässä vauhdissa”.

Kantaa ovat ottaneet mm. politiikantutkija  Johanna Vuorelma Ylen aamussa 14.8.2020 ja toimittaja Tuomas Niskakangas Hesarissa (”Suomi näyttää nousevan Euroopan-mestariksi koronataantuman torjunnassa”) samoin 14.8.2020. Mielenkiintoisella tavalla nämä kaksi ovat eri linjoilla tapahtuneesta ja seuraamuksista. Mittatikku on toki erilainen, toinen puhuu taloudesta (Niskakangas), toinen pandemian vastaisten rajoitteiden asettamisaikatauluista (Vuorelma).  Samoista koronaepidemian seuraamuksista on kuitenkin  kyse.

On muistettava, että nyt ollaan tietovirran keskellä esimerkiksi talouslukuja arvioitaessa. Läheskään lopullista arviota taloudesta ei voida tietenkään esittää.  Sama koskee taudin etenemistä. Juuri nyt valmistaudutaan torjumaan pandemian toista aaltoa.

Vuorelma tarkastelee Ylen aamussa epidemian torjuntaa ja hallituksen ja virkamiesten viestintää toimenpiteiden oikea-aikaisuuden näkökulmasta. Hän asettuu ehdottoman tuntuisesti hallituksen toimia arvioidessaan sille kannalle , että hallitus on ollut ”reagoiva” (lue: liian hitaasti reagoiva). Sen sijaan - Vuorelman mukaan - hallituksen olisi pitänyt olla ”proaktiivinen” (ennakoiva) toimissaan.  Mutta entäpä, jos Vuorelman ajatuskulku onkin virhearvio? Hallitus olisi toki voinut toimia nopeammin joissakin kriisin tilanteissa, mutta toisaalta erehdysten  määräkin olisi voinut kasvaa ennakoivasti toimittaessa. Hallituksen ”reagointilinja” mahdollisti muualta maailmasta saatujen tietojen ja muualla tapahtuneiden erehdysten huomioimisen. Tämä on yksi mahdollinen syy, miksi tartunta- ja  kuolleisuusluvut ovat jääneet Suomessa toistaiseksi  mataliksi. Joka tapauksessa Suomi on selvinnyt ”reaktiivisuudellaan” kriisin ensimmäisestä vaiheesta verrattomasti monia muita maita paremmin.

Vuorelmalla on muutakin kritisoitavaa. Hän sanoo, että (hallituksen) kova retoriikka luo kuvaa kovista toimista, jotka ovat olleet oikeasti vain suosituksia. En ole havainnut ”kovaa retoriikkaa” suuremmassa määrin käytetyn. Asia pulpahti esille,  kun Krista Kiuru tiedotustilaisuudessa astui virkamiesten tontille esittäessään tulevia tiukkoja toimenpiteitä mm. karanteenia koskien. Muita tapauksia en ole havainnut tartuntatautilain voimassa ollessa. Valmiuslakivaihe oli tapaus erikseen.

Vuorelma totesi myös, että viranomaisvalvonnan puuttuessa vaarana on naapurivalvonta. Uskon että naapurivalvontaa tapahtuu joka tapauksessa: eri ihmiset suhtautuvat normeihin eri tavalla ja tarkkuutta vaativat puuttuvat helposti huolimattomampien tekemisiin. Yleensä meillä on ollut päinvastainen ongelma: arvostellaan ”holhousyhteiskuntaa”, joka puuttuu yksilön toimiin liian kärkkäästi.

Se on totta, että valtion ja yksilön suhde on koronakriisin ytimessä. Rajanveto on hankalaa, koska valtiovallan jatkuva puuttuminen - jolla varmistetaan sääntöjen noudattaminen - on usein ristiriidassa  sen kanssa,  että samalla vedotaan yksilön omaan aktiivisuuteen tautia torjuttaessa.  Jos ymmärsin  oikein,  Vuorelma luottaa voittopuolisesti julkisen vallan valvontaan ja ohjeistukseen eikä jättäisi yksilön varaan sääntöjen noudattamista. Kysymys lienee loppujen lopuksi siitä,  kuinka paljon kansalaiset luottavat julkisiin toimijoihin. Mitä enemmän he luottavat, sitä enemmän he itsekin noudattavat yksilötasolla sääntöjä!

:::::::::::::::::::

Niskakangas arvioi hallituksen ja Suomen valtion koronanvastaisen  torjunnan onnistumista tulosten näkökulmasta. Tarkastelu pitää sisällään taloudenhoidossa onnistumisen. Näkemys on erilainen kuin Johanna Vuorelman,  joka on hyvin kriittinen hallituksen toimiin.  Niskakangas taas näkee yhteiskunnan toimijoiden  pääosin onnistuneen, koska lopputulos on vähintään kohtuullinen, ellei peräti erinomainen.

Mitkä ovat onnistumisen syyt? Nostaisin ykköseksi yhteiskuntajärjestelmän toimivuuden kokonaisuudessaan. Tässäkin viittaan suomalaisen luottamusyhteiskunnan vahvuuteen, joka on todettu myös kansainvälisissä vertailuissa. Hyvin järjestäytynyt yhteiskunta selviää parhaiten suurista megaluokan kriiseistä.

Niskakangas pysyttäytyy arviossaan talouden tunnusluvuissa. Hän ottaa esille bkt:n kehittymisen ennakkoluvut huhti-kesäkuulta,  jotka osoittavat, että Suomi on ollut menestyjä tässäkin suhteessa. Toki ennakkolukuihin on syytä suhtautua lievällä varauksella, mutta tässä vaiheessa Suomi on jopa selvä ykkönen, sillä talous supistui EU-maista vähiten (- 3,2 %) edelliseen vuosineljännekseen verrattuna.

Merkittävä syy menestykseen on kevään tautihuipun hoitaminen laadukkaalla tavalla. Teollisuuden rattaat pidettiin käynnissä lähes kauttaaltaan. Sama koskee kauppojen aukioloa. Suomea auttoi teollisuuden rakenne,  joka perustuu pitkiin tilaussopimuksiin. Toki tähän on jätettävä varaus,  joka on erehdyttänyt talouden ennustajat aiemminkin: Suomen vientiriippuvainen teollisuus  ottaa vastaan suurimman taakan vastaan vasta viiveellä.

Suomen yritystukia (1,3 miljardia euroa) arvosteltiin keväällä, mutta jälkikäteen voitaneen sanoa, että yritystuet elvyttivät yrityksiä oikeasti pahimman kriisin yli. Myös pankit saivat niille harvoin suunnattua kiitosta, kun ne tarjosivat lyhennysvapaita. Verottaja, työttömyyskassat ja työeläkeyhtiöt ovat olleet samassa asiakkaita tukevassa rintamassa. Yritykset kohtelivat toisiaan pidättyvästi tavaran ja palvelujen veloitustilanteissa.

Raha on pysytellyt liikkeessä epidemian alusta lähtien.

Suomalaisen yhteiskunnan teknistä edellä kävijän roolia voidaan onnitella etätyön massiivisesta käynnistymisestä. Tämä ”kokeilu” lienee tarjonnut monelle aiheen pysyvien etätyökäytäntöjen synnyttämiseen.

Suomalaisten moitittu sukanvarteen säästäminen on sekin osoittautunut siunaukseksi,  kun käteistä on pystytty käyttämään välittömästi elvyttävään palvelujen ja tavaroiden ostoon. Sen lisäksi piensijoittajat ovat olleet liikkeellä osakemarkkinoilla.

Ilmeisesti myös pahimmiksi palvelualan kärsijöiksi mainitut matkailu- ja ravintola-ala eivät ole kärsineet niin raskaasti kuin pelättiin.

Koronakertomus jatkuu….  Tuntuu siltä,  että jotkut – ehkä poliittisista syistä -  haluavat nähdä tilanteen synkempänä kuin se onkaan. Parasta olisi kuitenkin välttää ylireagointia puoleen tai toiseen.