lauantai 1. elokuuta 2020

Kylmää sotaa Helsingissä


 

TV1:n historiasarjan  ”Muisti”-ohjelmassa palautetaan mieliin historian episodeja ja tapahtumasarjoja, jotka monissa tapauksissa ovat jääneet unholaan tai ainakin hämärään menneisyyteen. Yksi näistä on Areenassa nähtävillä oleva ”Muistin” jakso ”Kylmä sota Helsingissä”.  Toimittaja Reijo Nikkilä tekee – kuten ohjelman juonnossa sanotaan – ”aikamatkan” vuoden 1962 kansainvälisille Nuorisofestivaaleille, jotka pidettiin pääkaupungissamme. Kysymys on paljolti Nikkilän henkilökohtaisesta näkökulmasta aikaan ja sen ilmiöihin. Hän pystyy neutraalisti valottamaan tapahtumia ja niiden taustoja.

Mistä oli kysymys?

Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII maailmankonferenssi – kuten nimi virallisesti kuuluu -  järjestettiin Helsingissä 28. heinäkuuta - 6. elokuuta 1962. Kymmenpäiväisen festivaalin järjestäjänä toimi Demokraattisen Nuorison Maailmanliitto (DNML). Festivaalien todellisina taustavoimina toimivat Neuvostoliitto ja sen liittolaiset. Säännöllisin väliajoin järjestetyt festivaalit tuotiin ensimmäisen kerran rautaesiripun tälle puolelle Wieniin vuonna 1959. Nyt sama tapahtui toisen kerran. Neuvostoliitto ja sen liittolaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja uhrasivat suunnattomasti resursseja kiillottaakseen kuvaansa lännessä.

Vasemmistolaisen  maailmankatsomuksen omaava Nikkilä luo näkymän kylmän sodan vainoharhaiseen maailmaan: kumpikaan,  ei itä eikä länsi,  luottanut toisiinsa.

Nikkilä toimi itsekin festivaalien järjestäjänä ja opiskeli espanjaa kymmenen muun suomalaisen kanssa Tsekkoslovakiassa, joka kuvaa koko itäblokin painavaa panostusta tapahtumaan. Nikkilä oli organisoimassa yhdessä tsekkien kanssa valtavia kuljetuksia Helsinkiin.

Koska Yhdysvalloissa pidettiin festivaaleja itäblokin propagandatapahtumana, ryhtyi CIA toimiin festivaalien tilaisuuksien sabotoimiseksi. Festivaali on jäänyt historian hämärään osin sen takia, että keskeinen osa Suomen porvarilehdistöä boikotoi monipäiväistä tapahtumaa. Aikamoinen suoritus,  kun ottaa huomioon,  että osanottajia oli 12 000-15 000. Festivaalit olivat suurin massatapahtuma Helsingissä sitten olympialaisten. 

Presidentti Kekkonen otti etäisyyttä festivaaleihin, mutta otti kuitenkin niiden loppupuolella osaa joihinkin tapahtumiin.

Kylmä sota oli kuumimmillaan (Kuuba, Berliini). Dokumenttiin on otettu mukaan katkelmia  neuvostoliittolaisesta näkemyksestä tapahtumien kulusta. Ääni selostaa tapahtumia tutulla venäläisellä nuotilla,  jossa heijastuu oma ihannoiva näkemys festivaaleista ja ideologisen oikeassa olemisen syvä rintaääni. Nikkinen toteaakin juonnossaan, että tapahtumat muodostivat ”itäblokin näyteikkunan”, jota länsi eri toimenpitein pyrki peittämään. Neuvostoliito teki kymmenien työntekijöiden voimin spektaakkelielokuvan festivaaleista. Myös suomalaiset tekivät Erik Blombergin ohjaaman dokumentin tilaisuudesta. Molempia hyödynnetään ”Muistissa”.

Tapahtumien henki kuvastuu Nikkilän haastattelemien festivaalikonkareiden mielipiteistä. Myös monien tavallisten suomalaisten festivaaleihin kohdistunut vierastaminen tuodaan esille.

Avajaiset keräsivät kymmeniä tuhansia osanottajia olympiastadionille . Stadionilla esitettiin myös satojen  tanssijoiden yhteisesitys muiden festivaalitapahtumien joukossa. Valtava kielten sekamelska ja eri puolilta maailmaa tuleva kulttuurieksotiikka tekivät vaikutuksen Helsingissä sanottakoon mitä tahansa festivaalien ideologisista taustoista.

Ideologisen muurin molemmin puolin yritettiin pilata vastustajan pyrkimykset. Soluttautuminen vihollisen leiriin oli ilmeisen tuloksekasta. Propagandalehtiset eivät päätyneet potentiaalisille vastaanottajille vaan lehtikeräykseen! Amerikkalaiset jakoivat dollareita suomalaisille yhteistyöhenkisille nuorille vastarinnan organisomiseksi. Yksi suunnitelma oli  – jos se olisi toteutunut – yleisen suruliputuksen järjestäminen Helsingissä festivaalin ”kunniaksi”!

Oma lukunsa ovat mellakat,  joita syntyi,  tai joita maksusta masinoitiin Helsingin keskustassa. Pääkaupungin  illassa ja  yössä velloivat valtavat ihmismassat. Poliisi käytti Suomessa ensi kertaa kyynelkaasua saadakseen joukot hajaantumaan. Dokumentin kuvatessa mellakoita kuuluu taustalta neuvostoselostajan ääni: ”Tällaisista kasvaa fasisteja…”.

Erään dokumentissa esitetyn silminnäkijämielipiteen mukaan suomalaiset  nuoret miehet hermostuivat nähdessään suomalaisten tyttöjen kulkevan tummien vierasmaalaisten kainalossa.

Mellakoissa oli mukana monenlaisia elementtejä, jotka tukivat toisiaan jännitteisyyden kasvattamiseksi. Tärkeää lännen kannalta näytti olevan festivaalien seesteisen ideologisen kuvan – joka koettiin neuvostomyönteiseksi – rikkominen sytyttämällä rähinäpisteitä.

:::::::::::::::::::::::

Festivaaleja tähdittivät korkeushypyn myöhempi olympiavoittaja ja maailmanennätysmies Valeri Brumel ja avaruudenvalloittaja Juri Gagarin sekä amerikkalaiset  jazzmuusikot. Varsinkin Gagarin oli juhlittu vieras.

Abstrakti taide oli yksi vedenjakaja Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä festivaaleilla. Kuten olen näissä blogikirjoituksissa jo aiemmin kirjoittanut CIA tuki abstraktia taidetta ja taidenäyttelyitä osana kylmän sodan taistelua, joita taas  Neuvostoliitto sosialistisen realismin nimissä inhosi varsinkin Hrustsevin aikaan. Tietenkin festivaaleilla järjestettiin  abstraktin taiteen näyttely….

Puolalaiset ja itäsaksalaiset festivaalivieraat yöpyivät laivoissa, joilla tulivat Suomeen. Siitä huolimatta sattui useita loikkauksia idästä länteen.

Molemmat suurvallat kehuivat kilvan festivaaleja  onnistumisista    kumpikin omasta näkökulmastaan.

Pekka Tiilikainen selostaa päättäjäisiä virallisen totuuden mukaisesti rauhan juhlana. Elina Salon ääni taas saatteli festivaalivieraat kotimatkalle.

Reijo Nikkilä kiitteli henkilökohtaisesti festivaaleja kokemuksien kasvattajana ja myöhempään toimittajan ammattiin kannustavana elämyksenä.

:::::::::::::::::::::::::::

Helsingin festivaalit oli tyypillinen kylmän sodan näyttämö. Se sijoittui Berliinin kriisin akuutin vaiheen ja Kuuban ohjuskriisin väliseen tulenarkaan ajankohtaan. Keskiössä eivät olleet ydinaseet, vaikka niitäkin toki käsiteltiin festivaalin tilaisuuksissa. Kaksinapaisen maailmankuvan keskinäisen taistelun piti näkyä; niinpä kokeiltiin liikkumatilan rajoja kumpaisellakin puolella. Tämä johti asetelman herkkyyden paisuttelemiseen. Taisteltiin ihmisten mielikuvista. Tuolloin vielä oli ainakin propagandan tasolla kysymys järjestelmien paremmuudesta käytävästä taistelusta.

Lännessä koettiin, että alun perin itäblokin keksintö,  nuorisofestivaalit ovat  maailmankuvan levittämisfoorumi, ja levittäminen sisälsi sosialistisen rauhankäsitteen. Neuvostoliitolle ja sen liittolaisille oli tärkeää luoda festivaalien sillanpääasema läntiseen pääkaupunkiin ja Suomi soveltui hyvin tarkoitukseen. Sosialistiset maat yhdistivät taisteluunsa kolmannen maailman maiden nuorison, joka muutti hetkeksi koko  Helsingin ”värimaailman” (afrikkalaiset, kuubalaiset!). Tuohon aikaan käytiin kovinta taistelua kehitysmaiden (nykyisin kehittyvien maiden)  nuorten sieluista.

Kauhun  tasapainon nuorisoversio taisi säilyä läpi festivaalien.

 

 

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti