TV1:n historiasarjan
”Muisti”-ohjelmassa palautetaan mieliin historian episodeja ja
tapahtumasarjoja, jotka monissa tapauksissa ovat jääneet unholaan tai ainakin
hämärään menneisyyteen. Yksi näistä on Areenassa nähtävillä oleva ”Muistin” jakso
”Kylmä sota Helsingissä”. Toimittaja
Reijo Nikkilä tekee – kuten ohjelman juonnossa sanotaan – ”aikamatkan” vuoden
1962 kansainvälisille Nuorisofestivaaleille, jotka pidettiin pääkaupungissamme.
Kysymys on paljolti Nikkilän henkilökohtaisesta näkökulmasta aikaan ja sen ilmiöihin.
Hän pystyy neutraalisti valottamaan tapahtumia ja niiden taustoja.
Mistä oli kysymys?
Maailman nuorison ja ylioppilaiden
VIII maailmankonferenssi – kuten nimi virallisesti kuuluu - järjestettiin Helsingissä 28. heinäkuuta - 6. elokuuta 1962. Kymmenpäiväisen festivaalin järjestäjänä toimi Demokraattisen
Nuorison Maailmanliitto (DNML). Festivaalien
todellisina taustavoimina toimivat Neuvostoliitto ja sen liittolaiset.
Säännöllisin väliajoin järjestetyt festivaalit tuotiin ensimmäisen kerran rautaesiripun
tälle puolelle Wieniin vuonna 1959. Nyt sama tapahtui toisen kerran. Neuvostoliitto
ja sen liittolaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja uhrasivat suunnattomasti
resursseja kiillottaakseen kuvaansa lännessä.
Vasemmistolaisen
maailmankatsomuksen omaava Nikkilä luo näkymän kylmän sodan
vainoharhaiseen maailmaan: kumpikaan, ei
itä eikä länsi, luottanut toisiinsa.
Nikkilä toimi itsekin festivaalien järjestäjänä ja opiskeli
espanjaa kymmenen muun suomalaisen kanssa Tsekkoslovakiassa, joka kuvaa koko
itäblokin painavaa panostusta tapahtumaan. Nikkilä oli organisoimassa yhdessä
tsekkien kanssa valtavia kuljetuksia Helsinkiin.
Koska Yhdysvalloissa pidettiin festivaaleja itäblokin
propagandatapahtumana, ryhtyi CIA toimiin festivaalien tilaisuuksien
sabotoimiseksi. Festivaali on jäänyt historian hämärään osin sen takia, että keskeinen
osa Suomen porvarilehdistöä boikotoi monipäiväistä tapahtumaa. Aikamoinen
suoritus, kun ottaa huomioon, että osanottajia oli 12 000-15 000.
Festivaalit olivat suurin massatapahtuma Helsingissä sitten
olympialaisten.
Presidentti Kekkonen otti etäisyyttä festivaaleihin, mutta
otti kuitenkin niiden loppupuolella osaa joihinkin tapahtumiin.
Kylmä sota oli kuumimmillaan (Kuuba, Berliini). Dokumenttiin
on otettu mukaan katkelmia
neuvostoliittolaisesta näkemyksestä tapahtumien kulusta. Ääni selostaa
tapahtumia tutulla venäläisellä nuotilla,
jossa heijastuu oma ihannoiva näkemys festivaaleista ja ideologisen
oikeassa olemisen syvä rintaääni. Nikkinen toteaakin juonnossaan, että
tapahtumat muodostivat ”itäblokin näyteikkunan”, jota länsi eri toimenpitein
pyrki peittämään. Neuvostoliito teki kymmenien työntekijöiden voimin
spektaakkelielokuvan festivaaleista. Myös suomalaiset tekivät Erik Blombergin
ohjaaman dokumentin tilaisuudesta. Molempia hyödynnetään ”Muistissa”.
Tapahtumien henki kuvastuu Nikkilän haastattelemien
festivaalikonkareiden mielipiteistä. Myös monien tavallisten suomalaisten
festivaaleihin kohdistunut vierastaminen tuodaan esille.
Avajaiset keräsivät kymmeniä tuhansia osanottajia
olympiastadionille . Stadionilla esitettiin myös satojen tanssijoiden yhteisesitys muiden
festivaalitapahtumien joukossa. Valtava kielten sekamelska ja eri puolilta
maailmaa tuleva kulttuurieksotiikka tekivät vaikutuksen Helsingissä sanottakoon
mitä tahansa festivaalien ideologisista taustoista.
Ideologisen muurin molemmin puolin yritettiin pilata
vastustajan pyrkimykset. Soluttautuminen vihollisen leiriin oli ilmeisen
tuloksekasta. Propagandalehtiset eivät päätyneet potentiaalisille vastaanottajille
vaan lehtikeräykseen! Amerikkalaiset jakoivat dollareita suomalaisille yhteistyöhenkisille
nuorille vastarinnan organisomiseksi. Yksi suunnitelma oli – jos se olisi toteutunut – yleisen suruliputuksen
järjestäminen Helsingissä festivaalin ”kunniaksi”!
Oma lukunsa ovat mellakat,
joita syntyi, tai joita maksusta
masinoitiin Helsingin keskustassa. Pääkaupungin
illassa ja yössä velloivat
valtavat ihmismassat. Poliisi käytti Suomessa ensi kertaa kyynelkaasua saadakseen
joukot hajaantumaan. Dokumentin kuvatessa mellakoita kuuluu taustalta
neuvostoselostajan ääni: ”Tällaisista kasvaa fasisteja…”.
Erään dokumentissa esitetyn silminnäkijämielipiteen mukaan
suomalaiset nuoret miehet hermostuivat
nähdessään suomalaisten tyttöjen kulkevan tummien vierasmaalaisten kainalossa.
Mellakoissa oli mukana monenlaisia elementtejä, jotka
tukivat toisiaan jännitteisyyden kasvattamiseksi. Tärkeää lännen kannalta
näytti olevan festivaalien seesteisen ideologisen kuvan – joka koettiin neuvostomyönteiseksi
– rikkominen sytyttämällä rähinäpisteitä.
:::::::::::::::::::::::
Festivaaleja tähdittivät korkeushypyn myöhempi olympiavoittaja
ja maailmanennätysmies Valeri Brumel ja avaruudenvalloittaja Juri Gagarin sekä
amerikkalaiset jazzmuusikot. Varsinkin
Gagarin oli juhlittu vieras.
Abstrakti taide oli yksi vedenjakaja Yhdysvaltain ja
Neuvostoliiton välillä festivaaleilla. Kuten olen näissä blogikirjoituksissa jo
aiemmin kirjoittanut CIA tuki abstraktia taidetta ja taidenäyttelyitä osana
kylmän sodan taistelua, joita taas Neuvostoliitto sosialistisen realismin nimissä
inhosi varsinkin Hrustsevin aikaan. Tietenkin festivaaleilla järjestettiin abstraktin taiteen näyttely….
Puolalaiset ja itäsaksalaiset festivaalivieraat yöpyivät
laivoissa, joilla tulivat Suomeen. Siitä huolimatta sattui useita loikkauksia
idästä länteen.
Molemmat suurvallat kehuivat kilvan festivaaleja onnistumisista –
kumpikin omasta näkökulmastaan.
Pekka Tiilikainen selostaa päättäjäisiä virallisen totuuden
mukaisesti rauhan juhlana. Elina Salon ääni taas saatteli festivaalivieraat
kotimatkalle.
Reijo Nikkilä kiitteli henkilökohtaisesti festivaaleja
kokemuksien kasvattajana ja myöhempään toimittajan ammattiin kannustavana
elämyksenä.
:::::::::::::::::::::::::::
Helsingin festivaalit oli tyypillinen kylmän sodan näyttämö.
Se sijoittui Berliinin kriisin akuutin vaiheen ja Kuuban ohjuskriisin väliseen
tulenarkaan ajankohtaan. Keskiössä eivät olleet ydinaseet, vaikka niitäkin toki
käsiteltiin festivaalin tilaisuuksissa. Kaksinapaisen maailmankuvan keskinäisen
taistelun piti näkyä; niinpä kokeiltiin liikkumatilan rajoja kumpaisellakin
puolella. Tämä johti asetelman herkkyyden paisuttelemiseen. Taisteltiin
ihmisten mielikuvista. Tuolloin vielä oli ainakin propagandan tasolla kysymys
järjestelmien paremmuudesta käytävästä taistelusta.
Lännessä koettiin, että alun perin itäblokin keksintö, nuorisofestivaalit ovat maailmankuvan levittämisfoorumi, ja
levittäminen sisälsi sosialistisen rauhankäsitteen. Neuvostoliitolle ja sen
liittolaisille oli tärkeää luoda festivaalien sillanpääasema läntiseen
pääkaupunkiin ja Suomi soveltui hyvin tarkoitukseen. Sosialistiset maat
yhdistivät taisteluunsa kolmannen maailman maiden nuorison, joka muutti
hetkeksi koko Helsingin ”värimaailman” (afrikkalaiset,
kuubalaiset!). Tuohon aikaan käytiin kovinta taistelua kehitysmaiden (nykyisin
kehittyvien maiden) nuorten sieluista.
Kauhun tasapainon
nuorisoversio taisi säilyä läpi festivaalien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti