Areenassa on nähtävillä kanadalainen dokumentti ”The Corporate Coup d´Etat”, jossa kuvataan suuryritysten väitettyä ”vallankaappausta” erityisesti Yhdysvalloissa, mutta myös globaalisti. Suuryritykset ja suuromistajat pyrkivät jakamaan dokumentin mukaan vallan maailmassa ja sivuuttamaan kansanvaltaiset järjestelmät.
Aivan oleellista on panna merkille, että dokumentti on
valmistunut vuonna 2018. Aika-akseli ei siis ulotu nykyhetkeen saakka. Niinpä Trumpin kauden pari viimeistä vuotta
jäävät käsittelyn ulkopuolelle. Tarina jää ikään kuin kesken. Silti monine
puutteineenkin dokumentti tarjoaa mielenkiintoisen ikkunan amerikkalaiseen
todellisuuteen. Tekijät sivuavat vahvasti Donald Trumpin ajatusmaailmaa, jossa korporatismi on hyväksyttävä tavoite yhteiskunnassa.
Korporatismilla tarkoitetaan yhteiskuntajärjestelmää, jossa parlamentaarisen järjestelmän sijasta työnantajien ja
työntekijöiden muodostamat ammattikunnat eli korporaatiot käyttävät lainsäädäntövaltaa. Trump tuntui
olevan kohtuullisesti perillä korporatismin yhteydestä Mussolinin Italiaan ja
Francon Espanjaan ja on ilmaissut kannatuksensa korporatismille.
Asiaa käsitellään dokumentissa toispuoleisesti, sillä dokumentti keskittyy vain työnantajien ja omistajien vallankäyttöön eikä
muutoinkaan syvennä korporatismin teemaa. Työntekijät ovat tässä dokumentissa
kärsijöinä jaettaessa valtaa epätasaisesti.
Lähtökohtana on Yhdysvaltain kahden kaupungin, itärannikon Camdenin
(New Yersey) ja keskilännen Youngstownin
(Ohio) köyhtymiskierre, johon ne ovat joutuneet
terästeollisuuden kannattavuuskriisin takia. Molemmat kaupungit ovat
olleet vauraita teollisuuspaikkakuntia. Syyttävä
sormi osoittaa poliitikkoihin, suuryhtiöihin ja globalisaatioon. Youngstown
kuuluu ruostevyöhykkeeseen, joka on
kärsinyt tavattomasti US Steelin
romahduksen (suuryhtiön työntekijämäärä putosi vuoden 1943 340 000 työntekijästä nykyiseen noin
50 000 työntekijään) seurauksena. Youngstownin
asukasluku putosi pahimmillaan 60 prosentilla vuodesta 1959.
Kuten edellä esitetystä käy ilmi, kysymys on pitkäaikaisemmasta teollisuustyöpaikkojen
alenevasta trendistä kuin aivan viime vuosina tapahtuneesta romahduksesta.
Dokumentista saa käsityksen että Youngstownin ja Camdenin alamäki olisi aivan
tuore ilmiö. Kaiken lisäksi Youngstown on ilmeisesti kokenut melkoisen piristymisen
kulttuurilaitosten perustamisen ja modernin teknologian nousun johdosta.
Ruostevyöhykkeen kaupungit eivät ole siis kuihtumiseen tuomittuja.
Haastateltavat ihmiset
olivat arponeet vuoden 2016 presidentinvaaleissa Bernie Sandersin, Hillary Clintonin ja Donald
Trumpin välillä. Vaihtoehdot ovat ideologisesti niin kaukana toisistaan, että
ihmisten hädän täytyy olla todellista, koska he etsivät pelastajaa. Monet
mukaan valikoituneista haastatelluista olivat lopulta kääntyneet Trumpin
kannalle, joskin mielipiteissä heijastui tyytymättömyys kaikkiin
vaihtoehtoihin. Voidaan ajatella, että
monet niistä, jotka turvautuivat vuonna
2016 Trumpiin, siirtyivät vuoden 2020 vaaleissa
Joe Bidenin kannalle. Jotenkin jäi sellainen kuva, että kannatus vaihtelee sen mukaan, kuka tarjoaa eniten. Todelliset syy- ja seuraussuhteet jäävät
ainakin osin selvittämättä.
Ihmiset ovat hyvin pitkälle konkretiassa kiinni. Dokumentista
kävi mm. selville, että Trumpin
veronkevennykset olivat merkinneet eräälle haastateltavalle 20 dollaria aiempaa suurempaa tuloa. Silti hän
vaikutti tyytyväiseltä. Ilmasto- ja
ympäristökysymykset eivät tämän rinnalla painaneet mitään. Kontrasti on
melkoinen, kun Hillary Clinton kävi
ennen vuoden 2016 vaaleja julistamassa ruostevyöhykkeellä, että teollisuuspaikkoja ei pelasteta.
Dokumentin sanoma oli selvä:
teollisuuslaitokset ”vietiin” Meksikoon. Katkeruus oli ilmeistä. Clinton
ei osannut valita sanojaan oikein puhuessaan lyhyen aikavälin
teollisuustyöpaikkojen menetyksistä ja pidemmän aikavälin tavoitteista, joilla oli tarkoitus korvata taantuvien teollisuusalojen duunit. Kuitenkin Youngstownin esimerkki kertoo, että
toimialamuutokset ovat täysin mahdollisia, mutta ehkä kysymys olikin
perimmältään siitä, että vanha
teollisuustyöntekijäsukupolvi ei enää taivu moderneimpiin palvelualan
ammatteihin. Kun sosiaaliturva on suhteellisen vaatimattomalla tasolla jäävät
ihmiset jostakin paremmasta paitsi,
jolloin mielen täyttää viha ja katkeruus. Vanhojen
teollisuustyöpaikkojen pystyssä pitämisessä tekohengityksellä taas ei ole
mitään järkeä.
Trump huijasi ihmisiä
lupailemalla teollisuustyöpaikkoja takaisin. Yksi haastateltavista sanoi
suoraan, että yksi asia, mikä on varma on se, että toimintansa
päättänyt 1500 työpaikan tehdas ei tule
enää takaisin.
Edellä kuvattu kokonaisuus on monimutkainen syiden ja
seurausten vyyhti, jota on vaikeaa ratkaista.
Dokumentin johtopäätös haasteesta tuntui olevan kumuloituvan pääoman
omistajien ja poliittisten tahojen
yhteenliittymän syyttely tapahtuneesta, jossa tietenkin on vinha perä, mutta joka ei ole hedelmällinen tapa ratkaista
ongelmia eikä kanna pitkälle.
Ehkä yksi selitysmalli on se, että vanhentuneen kapitalistisen ajattelun
kannattelemana on liian kauan pidetty
yllä vanhaa loppuun saakka käytettyä tehdasympäristöä ja aiheutettu
vaihtoehtojen puutteen takia korvaamatonta vahinkoa. Toteutunutta vanhan
säilyttämistä on kannatettu kaikkien
osapuolien taholta, kunnes seurauksena on vanhan totaalinen purku.
Toisena selitysmallina
voisi olla kuva vauraasta 1950- ja 1960 luvusta, jossa edellinen ja sitä
edellinen sukupolvi elivät. Menestyksen eväät olisi kuitenkin pitänyt luoda jo aiemmin uudelleen, jottei olisi syntynyt kestämätöntä taakkaa yhden sukupolven –
1980-luvulta lähtien työelämässä
olleiden - kannettavaksi. Epätasaisesti
jakautuneet tulot heikensivät vähitellen
seuraavien työntekijäsukupolvien taloudellista asemaa. Vanha ”New Deal
-tulonjakomalli” haihtui savuavien raunioiden myötä ilmaan.
Uusi teollisuus - tietoteollisuus - otti ripeitä askelia
aivan omaan suuntaansa ja jätti vanhan taakseen sivuille vilkuilematta.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Nostan vielä esille tämän dokumentin tinkimättömiä avainteemoja.
Fokus on suuryritysten liian suuressa
vallassa kansalaisten kustannuksella. Tähän liittyen suuryritykset pyrkivät
hyötymään halvan työvoiman markkinoista ja ovat tähän päästäkseen valmiit
lopettamaan tehtaita kotimaassa ja siirtämään toiminnan esimerkiksi Meksikoon.
Kehitys mahdollistaa teollisuustyöläisten luokan ”tuhoamisen”.
Tulevaisuus kuvataan paluuna menneisyyteen, jossa yhteiskuntarakenteet ovat jähmeitä
(patriarkaalinen yhteiskunta, jossa jokainen tietää paikkansa, kuten ennen
demokratian läpimurtoa). Kysymys on muun muassa ”miehen arvon
palauttamisesta”. Kapitalismi,
patriarkaatti ja valkoinen ylivalta liitetään yhteen. Kehitys nähdään mustan
väestönosan ”saartamisena”.
Suuryritykset ohjailevat ihmisten elämää. Kansanvaltaistumisprosessissa
demokratian nähdään toimivan katalysaattorina
omistajien menettäessä valtansa. Torjuakseen tämän suuryritykset muodostavat
yhteenliittymän, jonka rinnalla demokratia osoittautuu voimattomaksi. Tämän
”hitaan vallankumouksen” tunnusmerkkinä liberaali demokratia on alkanut
myötäillä demokratiavastaisen eliitin teemoja. Ajankohtakin määritetään: näin
on tapahtunut 1990-luvun puolivälistä
lähtien.
Jos osapuolet nähdään toistensa vastaisina rintamina, voidaan ajatella, että kansanvaltaiset valtiot ryhmittyvät viime
kädessä autoritaarisuuden taakse. Seuraus tästä kaikesta on, että kansalaiset
kokevat itsensä ulkopuolisiksi ja siksi tulevat yhä vihaisemmiksi. Nuoret
esitetään tulevaisuuden voimana, joka
ainoana ihmisryhmänä pystyy asettumaan rahan valtaa vastaan.
Nykyisen tilanteen ei tarvitse olla pysyvä. Kehitys kohti
parempaa yhteiskuntaa on hidasta. Sitä
symboloidakseen eräs kommentoija vertaa prosessia perhosten muuttoliikkeeseen
Pohjois-Amerikasta Meksikoon. Muutto kestää kolme perhossukupolvea!
Kyllä tuo samantapainen prosessi, eli suuryritysten vallankasvu on havaittavissa euroopassakin.
VastaaPoistaEsimekiksi meneiläänoleva rokotesekoilu on suoraa seurausta kehityksestä missä ikäpolviensa kyvykkäimmät yksilöt ohjautuvat globaalien suuryritysten palvelukseen.
Julkisenvallan palvelukseen päätyvät kakkos taikka kolmosluokan kyvyt.
Rokote sekasotku paljataa tilanteen hyvin, europpapyrokraatit tekivät sopimuksia lääketeollisuuden kanssa, ilmeisesti ymmärtämättä, mihin sopimuksiin he lopultakin suostuivat, lääketeollisuuden edustajat vetivät europpabyrokratteja kölinalta, mennen tullen ja palatessa.
Lisäksi ku viellä koko rokotemaailma on politisoitunut,Sputnikkia olisi ,edullisesti tarjolla, mutta sitä ei polittisista syistä saa maahamme tuoda,vaikka kuten nyt tiedämme rokotetta voitaisiin valmistaa maassamme,omistaahan sputnikin kehittänyt firma Turussa, käyttövalmiin, mutta europpalaista toimintalupaa odottavan lääketehtaan.
Luin juuri Heikki Kirkisen vuonna 63 kirjoittaman Karjalan historian,siinä Kirkinen kuvaa hyvin historiallisia prosesseja, joita maanpiirissämme on tapahtunut.
Olemme olleet vuosituhannen henkisten regiimien taistelutantereena,Vatikaani oli vuosisadat taho joka yritti muuttaa mieleisekseen itäisiä ordkseja, milloin neuvottelemalla,suostuttelemalla, milloin pakottamalla.
Kirkinen kuvaa hyvin Hansliiton roolia,tuonaikaisten realitalouden puolestapuhujina, tuonaikaisten hegellisten ja idologisten tahojen, porvareiden liiketoimintaa vastaan kohdistuvana toimintana, heille idänkauppa oli erittäin tärkeää, kuten nytkin saksalaiselle teollisuudelle.
Vatikaanin roolin on ottanut,viellä toistaiseksi selvää omaa hahmoa oleva liberaalinen, poliittinen, laajentumishaluinen regimi, joka tahtoisi muuttaa koko maailman omien mieltensä mieleiseksi.
Kuten tekstissä osoitit myös läntinen maailma kuitenkin on ajautumassa, yritysmaailman korpporaatioiden hallitsemaksi, eikä sillä tosiasiallisesti ole paljoakaan eroa,autoritäärisen kapitalismin itäisestä olomuodosta.
Lopulta kaikki suuret aatteet ja ideologiat ovat olleet ekspansiivia, niiden mukana liberaali demokratia. Juuri viime mainitulle suuryritysten ekspansio tuo haasteen.
VastaaPoista