Keskiluokka, teknologinen kehitys ja polarisaatio

 

Viime vuosien suosikkikäsite on polarisaatio,  joka kuvaa henkilöiden tai asioiden jakautumista kahteen toisistaan voimakkaasti poikkeavaan näkemykseen tai osa-alueeseen. Yleisesti viitataan tässä  yhteydessä politiikkaan, poliittiseen keskusteluun  tai työmarkkinoiden jakosuhteisiin. Muitakin jakolinjoja toki on.  Tutkija Aapo Kivinen käsittelee aihetta tuoreessa T & Y -lehdessä 1/2021 kolumnissaan ”Lisääkö teknologinen kehitys työmarkkinoiden polarisaatiota?”. Keskiluokan aseman pohdinta liittyy oleellisesti teemaan.

Olen itsekin kirjoittanut runsaasti aiheesta. Jotta saataisiin ajallista perspektiiviä teeman käsittelyyn lainaan vanhaa blogikirjoitustani ”Keskiluokan nousu ja tuho”, joka paljastaa ainakin sen,  että teema on ollut esillä pitkäkestoisesti. Joulukuun 6.päivänä 2011 kirjoittamassani blogikirjoituksessa totesin aiheesta seuraavaa:

”Hyvinvointiyhteiskunnan tukipilari on keskiluokka. Se on hyvinvointiyhteiskunnassa niin laaja, ettei sitä mikään voi korvata nykyaikaisten yhteiskunnallisten palvelujen ylläpitäjänä. Sen takia on ymmärrettävää, että sen säilymisestä ollaan huolestuneita. Jos keskiluokka pettää, myös hyvinvointiyhteiskunta pettää.”

Ja edelleen:

”Olen käyttänyt Yhdysvaltoja  eräänlaisena laboratoriona  erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden tarkastelussa. Tässäkin voidaan keskiluokan asemaa tarkastella amerikkalaisittain. Mitä on tapahtunut muutamien viime vuosikymmenien aikana,  ja mihin olemme menossa ? Yhdysvaltain kehitystä seurattaessa on silmiinpistävää, miten keskiluokan asema on rapautunut. Voidaan osoittaa, että viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana keskiluokkaisen amerikkalaisen kotitalouden vuosittainen tulonlisäys on ollut reaalisesti vain muutamia kymmenesosaprosentteja vuodessa. Vastaväite kuuluu, että perheiden koko on pienentynyt ja henkeä kohden tilanne ei ole näin paha. Joka tapauksessa on runsaasti keskituloisiin kuuluvia ammattiryhmiä, joiden tulot ovat reaalisesti pienentyneet 30 vuodessa.”

Nykytietämys osin vahvistaa keskiluokkaa koskevan kehityskulun, mutta nyt lähestymistapoja on laajempi kirjo. Polarisaatiota on selitetty markkinoiden kansainvälistymisellä, työntekijän aseman heikentymisellä, regulaation vähenemisellä ja teknologisen kehityksen aiheuttamalla murroksella.

Kivinen on tutkinut erityisesti työn polarisaatiota. Olen kelannut monissa kirjoituksissa läpi Yhdysvaltojen  loistokauden 1950-luvulta alkaen. Elintaso nousi kohisten sodan jälkeen ja patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen mukaisesti amerikkalainen keskivertoperhe eli yhden palkalla mainiosti äitien hoitaessa koteja. Tilanne muuttui 1980-luuvn alussa, jolloin palkkaerot alkoivat kasvaa Ronald Reaganin suurituloisiin kohdistuneiden veroleikkausten jälkeen.

Kivinen puhuu ”taitoja korostavasta teknologisesta kehityksestä”, joka tekee korkeakoulutetuista työntekijöistä aiempaa tuottavampia. Vähemmän koulutetut korvataan automaation avulla. Sillä korvataan erityisetsi keskiluokkaisia töitä. Vaikeasti korvattavia töitä löytyy palkkajakauman molemmista päistä (talonmiehet , vahtimestarit, ohjelmoijat….). Työvoima jakautuu polarisoivasti huipputuottaviin ja matalapalkkaisiin palvelutöihin.

Se, että Suomen keskiluokka on säilynyt  melko vahvana johtuu suurelta osin siitä, että monet hyvinvointipalvelut on haluttu säilyttää universaaleina (kaikkia koskevina) palveluina. Jos palveluihin tulisi maksuluokat tai harkittavuus niin hyvinvointiyhteiskunta rapautuisi vähitellen, koska maksajat (keskiluokka !) eivät itse saisi riittävää tukea järjestelmästä. Tämä raadollisuus on syytä tunnistaa. Vain harva haluaa harjoittaa pyyteetöntä köyhien avustamista.  Kehittynyt koulutusjärjestelmä on myös Suomen valtteja ja estää tehokkaasti tuloerojen kasvua.

:::::::::::::::::::::::::::::::

Voi olla, että polarisoitumisjakaumaa perustellaan liiaksi pelkästään teknologisella kehityksellä. Kivinen mainitsee muina vaikuttavina tekijöinä ammattiliittojen heikenneen aseman, (Yhdysvalloissa) minimipalkkojen laskemisen Reaganin presidenttikaudella ja lisäksi palkkaerot lähtivät kasvuun jo ennen it-teknologisia läpimurtoja.

On syytä muistaa, että teknologia jakautuu moniin erilaisiin alalajeihin, kuten robotiikkaan, automaatioon ja internetin erilaisiin mahdollisuuksiin.   Lisäksi teknologia soveltuu vain osaan tuotannosta. Tarvitaan ”käsiä” esimerkiksi huoltotehtäviin. Aiemmin usein esitetty väite, että automaatio yksiselitteisesti vähentää työntekijöitä ei pidä paikkansa. Koneisiin ja robotteihin panostavat palkkaavat usein myös lisää työntekijöitä.

Heikoimmilla ovat pelkän peruskoulutuksen varassa sinnittelevät. Yhteiskunnan suuri haaste on nostaa heidän koulutustasoaan. Onneksi hallitus onkin nyt panostamassa tähän kohderyhmään koko ikäluokkaan panostamisen myötä.

Keskiluokan kohtaloa ei voida etukäteen määrittää, saati lyödä lukkoon. Kuten edellä on esitetty,  kuva keskiluokan pärjäämisestä  ansaitsee päivityksen.