Vaalit lähestyvät (joskin loitontuivat koronan leviämisen
takia parilla kuukaudella huhtikuusta kesäkuuhun). Vaaleista riippumatta (tai
niistä johtuen) koronasta aiheutuva päättäjiin kohdistuva mielipidevyöry on muuttunut
entistäkin vihamielisemmäksi. Jälleen
kerran olen joutunut toteamaan, miten tarkoitushakuista
ja syyttelevää netin
keskustelupalstoilla käytävä keskustelu on. Eikä kirjoittelu rajoitu pelkästään
koronaan, vaan koskee kaikkia politiikan alueita.
Jokainen aikaa seuraava yhteiskunnallista asioista
kiinnostunut ihminen on pannut merkille kaiken aikaisen vihakirjoittelun, joka
leviää netissä.
Osa siitä tuntuu tehdasmaisesti tuotetulta, osa yksilöiden tuotoksilta.
Eikä kysymys ole pelkästään
nettikeskustelusta vaan myös mielipiteenvaihdosta eduskunnassa. Joskus
tuntuu, että yhtään asiallista ja
erittelevää puheenvuoroa ei käytetä. Tarkoitus on syyllistävästi osoittaa
ministeriä tai koko hallitusta vihan purkauksella. Odottaisin analyyttisempiä
ja objektiivisempia puheenvuoroja. Tuntuu siltä kuin olisimme siirtymässä
demokratian irvikuvaan.
Johtuuko itsetarkoituksellinen päättäjiin kohdistuva
paheksunta siitä, että useat johtopaikat
ministeriöissä ovat naisten hallussa?
::::::::::::::::::::::::
Aiheesta on julkaissut tutkimuksen
sotilasliitto Naton Latviassa
päämajaansa pitävä tutkimuslaitos Stratcom ja
siitä uutisoi sanomalehti
Politico. Tutkimus kohdistuu Suomen hallitukseen, joka koostuu huomattavilta
osin naisista. Raportin nimi on ”Abuse of Power: Coordinated Online
Harassment of Finnish Government Ministers”.
Se keskittyy twitter-viestintään aikavälillä 12.3.-27.7.2020 eli aikaan, jolloin koronaepidemia hallitsi eduskuntakeskustelua
ja mediaa. Käytän ohessa lähteenä alkuperäistä Nato-raporttia.
Tutkimuslaitoksen johtopäätös on
tyrmäävä: naispoliitikkoihin kohdistuva loukkaava somekirjoittelu on joka
puolella maailmaa tunnettu ilmiö, mutta raportissa Suomen naisministereihin
kohdistuvan vihatwiittauksen määrää kuvaillaan aivan suhteettomaksi.
Kysymys ei ole tietenkään pelkästään
naisiin kohdistuvasta suuttumuksen purkauksesta, vaan pohjalla on yleisemmällä tasolla
tapahtuva - myös miehiin kohdistuva - arvostelukampanja,
joka – silloin, kun kohdistuu naisiin - volyymiltaan tuplaantuu. Ammutaan kaikkea, mikä liikkuu. On siis syytä korostaa, että
pahansuopa puhe vihapuheeksi saakka on sukupuoliriippumatonta.
Raportissa aivan oikein
varoitetaan mielipideterrorin johtavan
demokratiaan kohdistuvaan uhkaan. Kuka viitsii asettua vaaleissa ehdokkaaksi, jos joutuu tarkoitushakuisesti sylkykupiksi? Menetämme
näin paljon potentiaalista poliittista lahjakkuutta. Asiaan on siis syytä
kiinnittää vakavaa huomiota.
Tutkimuksessa käytetyt herjaavat
viestit tulivat pääasiassa poliittisen kentän oikealta reunalta. Viestit eivät
tulleet ”koneohjatusti”, vaan yksittäisinä,
pääosin nimimerkin takaa lauottuina häiriköinteinä (2 prosenttia
koneohjattuja, 60 prosenttia anonyymeiltä tileiltä) . Pääosa viesteistä
koski koronapandemiaa,
maahanmuuttokysymyksiä, Suomen ja EU:n suhteita ja liberaalia politiikkaa.
Solvaava ja loukkaava kielenkäyttö
oli usein seksuaalista – latenttia tai avointa – luonteeltaan, mutta fyysisellä
väkivallalla uhkailua ei havaittu.
Pahansuovien twiittien jakautuminen
ministereittäin selvitettiin. Eniten
hyökkäyksiä kohdistui Sanna Mariniin (noin 8000 twiittiä, 34 % kaikista), Maria Ohisaloon (noin 4500 twiittiä), Lii
Anderssoniin (vajaat 3000 twiittiä),
Katri Kulmuniin (noin 1300 twiittiä).
Sitten seurasivat Krista Mikkonen, Anna-Kaisa Pekonen, Krista Kiuru ja Tytti
Tuppurainen, kunnes vihdoin tuli vastaan ensimmäinen mies, Pekka Haavisto. Naisten osuus twiiteistä on
hälyttävän suuri.
Tyypillinen miedohko twitterviesti oli esimerkiksi seuraavanlainen:
”painu helvettiin demari pasaka, sulla
ei ole pätevyyttä hoitaa maan asioita ja vie mukanas muutkin huulipuna ämmät”.
Viestit eivät tutkimuksen mukaan tulleet siis ”automaateista” (bot-like
accounts), mutta kuitenkin samalta poliittiselta ilmansuunnalta, oikealta. Twiittien
aihemaailma ei ollut kategorisoitavissa mihinkään erityiseen teemaan, vaan
koski kaikkia edellä esitettyjä aihealueita.
Herjaavien viestien estäminen ei
onnistu niin helposti pienillä kielialueilla kuin suurilla. Moderointi onnistuu
helpommin valtakielillä. Toisessa päässä
ovat sananvapausvaatimukset ja toisessa solvaavan ja ahdistelevan kirjoittelun
ehkäiseminen. Mutta siitä voitaneen olla yhtä mieltä, että edellä kuvatussa viestinnässä kysymys on
demokratian alennustilasta.
Kyseinen tutkimuslaitos kyllä itsekkin syylistyy väärinajattelijiden maalittamiseen,venäjämielisyys on heidän kovin iskemänsä leima kohteeseensa.
VastaaPoistaJotenkin vaikuttaisi siltä kuin naton lobbarit olisivat löytäneet juuri vaikutusvaltaisista naisista,etenkin vasemmistolaisista, potentiaalisen kohteen mieliiteenmuokkaukseen natomyönteisemmäksi.
Luin juuri esäästä Kimmo Kiljusen kirjasta, kuinka hän jossain etykiin kuuluvassa kkouksessa oli ,parikymmentä vuotta sitten kuullut amerikkalaisilta rebublikaaneilta kvaa kritiikkiä naton laajentumiselle, minkä kokivat olevan epäviisas tek ja koituvan lopulta kalliiksi amerikkalaisille.
Vihapuhe ja suoranainen vlehtelu on ollut populistisen kansankiihotuksen perisynti, ijät ja ajat.