Tarkoitus on tietenkin vaikuttaa lukijoihin mielipiteitä
ohjailevasti. Se tehdään usein hienovaraisesti pidättäytyen voimakkaista
kannanotoista.
Hesarin vaikuttamislinja näkyi 16.2.2022, kun lehti julkaisi
jälleen yhden version ”Nato Ei-Nato kyllä”
-gallupeista. Etusivuillaan Hesari otsikoi: ”HS-gallup: Venäjän pelko
yhä Nato-jarru”. Otsikko heijastaa tiettyä pettymystä ja samalla pelko-sanan
korostamista turhautumismielessä ikään kuin haluten sanoa, että eikö siitä pelosta
vieläkään ole päästy irti? Sisäsivujen
artikkelissa vahvistetaan Nato-henkistä
asennetta otsikolla ”HS-gallup: Natosta
toivotaan turvaa pahan päivän varalle”. Otsake on napattu mielipidetiedustelun
Kantar TNS:n tutkimusjohtajan Sakari Nurmelan suusta. Toki Nurmela mainitsee
tutkimukseen viitaten myös Nato-jäsenyyttä vastaan olevien kärkiperustelun: ”miten
setvitään asiat Venäjän kanssa, jos
ollaan jäseniä”, mutta tämä ei ole pääviesti.
Itse gallupissa eritellään toistakymmentä väittämää – sekä
liittymisen puolesta että liittymistä vastaan - joihin reilu tuhat kyselyyn
vastannutta ottivat kantaa. Vastaajat saivat valita valmiiksi annetuista
vaihtoehdoista omaa kantaansa vastaavat ja niin monta vaihtoehtoa kuin
katsoivat tarpeelliseksi. Väittämät otsikoidaan gallup-jutussa seuraavasti:
”Suomen Nato-jäsenyyden puolesta puhuvat asiat” (12 väitettä tai ”asiaa”) ja ”Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan
puhuvat asiat” (12 väitettä tai ”asiaa”).
En puutu tarkemmin valittujen väitteiden oikeutukseen, mutta
yleisellä tasolla sanoisin, että monet niistä ovat varsin kyseenalaisia ja
johdattelevia. Esimerkki Naton puolesta -väitteistä: ”Suomen riski joutua
osaksi kansainvälisiä selkkauksia vähenisi”. Vähenisikö?
Ennen kuin erittelen vastauksia hiukan tarkemmin, kiinnittäisin huomiota vastausten jakauman pylväsdiagrammeihin,
nimittäin pylväät (kyllä ja ei
-puolella) eivät tunnu vastaavan kyselyn tuloksia. Esimerkki: tärkeimmäksi
Nato-jäsenyyden puolesta puhuvaksi väittämäksi saatiin ”Nato-joukot tulisivat
apuun, jos Suomeen hyökättäisiin” 46
prosentin kannatuksella. Toisella puolella (ei Natoon) ykköseksi valittua
väittämää ”Suomen ja Venäjän väliset suhteet muuttuisivat huonommiksi” kannatti
57 prosenttia vastaajista. Huomiota herättää, että prosentuaalisia vastausosuuksia kuvaavat pylväsdiagrammit kyllä- ja ei-puolella eivät ole oikein mitoitettu
suhteessa toisiinsa. Nato-jäsenyyden puolesta puhuvat pylväät ovat joko liian
pitkiä tai jäsenyyttä vastaan olevat pylväät ovat liian lyhyet. Onko näin? Käsitänkö
oikein? Vai ovatko pylväsdiagrammit
täysin erillään toisistaan? Siinä tapauksessa diagrammit antavat hämäävän
vaikutelman tuloksista, sillä lukija vertaa niitä toisiinsa automaattisesti
nähdessään ne vieretysten.
Jäsenyyttä vastaan olevien väittämien prosenttisuudet saavat
gallupissa kauttaaltaan suuremman kannatuksen kuin Nato-jäsenyyden puolesta
puhuvien väittämien prosenttiosuudet. Ero on aivan selvä, mutta lehdessä tähän
ei kiinnitetä mitään huomiota. Esimerkiksi viidenneksi korkein Natoon
liittymisen puolesta esitetty väite (”Nato-maana Suomi olisi vihdoin osa
länttä”) saa 22 prosentin kannatuksen ja
viidenneksi suurin Natoon liittymistä vastaan esitetty väite (”Suomen rooli idän ja lännen
keskustelukumppanina loppuisi”) saa 38 prosentin kannatuksen. Sama trendi vallitsee
kautta koko kyselyn.
Kannatusmittaukseen osallistujat ovat käsitykseni mukaan
voineet antaa kannatuksensa kumman tahansa väiteryppään yksittäiselle
väitteelle.
Vielä kommentoisin erästä asiaa. Väite ”Suomen ja Venäjän
väliset suhteet muuttuisivat huonommiksi” (jos liityttäisiin Natoon) ei
tarkoita samaa kuin ”Venäjän pelko”,
johon Hesarin etusivun otsikossa viitataan. Venäjä-suhteiden muuttuminen
huonommiksi Natoon liittymisen takia on monien
mielestä fakta, jonka kannalla suuri osa
vastaajista oli. ”Pelko”-sanan käyttö tässä yhteydessä on otsikon valinneen
toimittajan omaa tulkintaa. ”Pelko” on johdatteleva ja manipuloiva ilmaus.
Ohessa on kiinnitetty huomiota ehkä monen mielestä pieniin
asioihin, mutta olen sitä mieltä, että
juuri tällainen spekuloiva lähestymistapa on kannanmuodostukseen vaikuttava
asia. Hiljaa hivuttamalla ”hyvää” tulee……
PS
Helsingin Sanomien toimittajan Heikki Aittokosken laajassa
artikkelissa ”Hermopelin juuret ovat 1990-luvulla” 19.2.2022 puitiin lännen ja
idän ”välitilaa” 1990-luvulla kaikkien osapuolien hakiessa uutta asemaa tapahtuneeseen
kehitykseen (vapautuminen kylmän sodan maailmasta) nähden. Tästä on johdettu ”ikkuna”
Natoon, kun todetaan, että 1990-luvulla
Suomelle olivat ovet ja ikkunat avoinna Natoon liittymiselle ja mahdollisuutta
olisi pitänyt käyttää hyväksi. Samaa ajattelua kannatti Jussi Halla-aho Yle
TV1:n Ykkösaamussa 19.2.2022. Jotenkin jää vaikutelma, että ihmisille halutaan synnyttää huono
omatunto, kun silloin ei liitytty Natoon. Halutaan siis nähdä Nato-kysymys
ikään kuin ulkopuolisten muuttujien temmellyskenttänä, johon Suomea hädissään
sovitetaan. Nyt ollaan pahoillaan, kun
kansainvälisten jännitteiden vuoksi ei voida tehdä sitä, mikä 1990-luvulla oli apposen avoin mahdollisuus.
Miksi annetaan yhden ajatuskulun ohjata käyttäytymistä? Miksi ei voida ajatella,
että Suomi ihan omista syistään ei halunnut/ei halua Naton jäseneksi (ei nyt, eikä aiemmin!) riippumatta siitä ovatko ikkunat ja ovet auki
tai kiinni?
PS
Edellä esitetty kritiikki ei koske artikkelin kirjottajaa,
Heikki Aittokoskea, joka toteaa neutraalisti artikkelinsa lopuksi, että ”Suomella oli 1990-luvun lopulla tarjolla
lukuisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaihtoehtoja. Jäljelle jäävät loputtomat jossittelun
mahdollisuudet siitä, tekikö Suomi
oikeat valinnat”.
Kannattaa muistella mitä Putin totesi maassa vieraillessaan,kun häneltä kysyttin Suomen mahdollisesta liittymisestä Naton jäseneksi.
VastaaPoistaOn tietenkin Suomen oma asia, mutta tulee ottaa myös huomioon että Nato on myös valmis taistelemaan Venäjää vastaan, viimeiseen suomalaiseen mieheen.
Lisäksi kun viellä tiedämme mikä on Venäjän puolustuspolittinen strategia,eli mahdollisten taistelujen käyminen jossain muualla, kun sen omlla alueilla,siihen Venäjä tarvitsee puskurivaltioita.
Eilisessä puheessaan Putin tulkitsi historiaa suhteessa Lenin ja Stalinin kansallisuuspolitikkaan, mikä oli Putinin mielestä virheellistä.
Kun viellä todetaan Venäjän kansallismielisissä impperiumia muistelevissa ja kaipaavissa piireissä leviävää käsitystä Leninin ja muun vallankaappauksella vallan anastaneiden rikolliseksi todetusta hallinnosta ja sen tekemistä laittomista päätöksistä, joista yksi on maamme itsenäisyyden tunnustaminen,niin vodaan todeta että tulevina aikoina maamme johdolta vaaditaan osaamista, myrskyisäksi muuttuvassa maailmassa, jossa on turha vedota moralistisiin näkökohtiin.
Nyt on voima se joka puhuu.
Saksalainen filosofi Heidegger, joka on Venäjän voimaryhmittymien yksi keskeinen tutkittavuuden kohde,totsi agloskassta liberaaleista menestyjöistä,että he ovat kermaperseporvareita, jotka tekevät kaikkensa että heidän mukavuus ja hyvinvointi säilyisi, juuri tuo on piirre jonka vipuvartta Putin nyt käyttää hyväkseen.
Länsimaat eivät lähde sotimaan Ukrainan puolesta,vaan tyytyvät asettamaan taloudellisia pakotteita, koska kuvittelevat että vihollisensa käyttäytyy samoin, kuin itse,eli pelkää taloudellisen turvallisuuden menettämistä, mutta tuo taitaa olla ,virheellinen tulkinta Putista ja Venäjästä.
Tämä on vasta alkua..... Näin sanotaan. Entä jos lännessä erehdytään jälleen kerran?
VastaaPoistaToisaalta Halla-aho voi olla oikeassa sanoessaan, että Venäjän toimet eivät ole jatkumo vaan seuraavat toisiaan satunnaisin välein.