VATTin vastikään julkaiseman tutkimuksen ”Työmarkkinoiden polarisaatio Suomessa” mukaan keskipalkkaisten ammattien työvoimaosuus on laskenut korkea- ja matalapalkkaisiin ammatteihin verrattuna. Suomessa teollisuustyöpaikkojen väheneminen on vaikuttanut keskituloisten määrän vähenemiseen. Palkkataso ei sinänsä on laskenut, vaan keskituloisten ryhmä on pienentynyt. Samaan aikaan asiantuntija-ammateissa toimivien määrä on kasvanut samaten pienituloisten määrä.
Tuntuu kummalliselta, että kun trendinä on pienituloisten määrän lisääntyminen, niin miksi jotkut taloustieteilijät (Vartiainen, Kiander) ehdoin tahdoin haluavat voimistaa trendiä ja rakentamalla rakentaa pienituloisten työmarkkinat nykyistä selvästi laajemmiksi. En usko, että työmarkkinoiden jakautuminen edistää suomalaista yhteisymmärrystä.
Polarisaatioilmiö ei ole uusi asia Suomessa, mutta tuoreempi kuitenkin kuin Yhdysvalloissa, jossa keskituloisuus on myös vähentynyt. Epäilen kyllä, että Yhdysvalloissa on kysymys ensisijaisesti keskituloisten palkkakehityksen pysähtymisestä ja toissijaisesti entisten suurten teollisuusalojen hiipumisesta (kuten Suomessa). Keskituloisten teollisuusalojen työpaikat ovat ”vaihtuneet” pienipalkkaisiksi palvelualojen työpaikoiksi.
Yhdysvaltojen osalta kannattaa myös muistaa veroratkaisut. Ronald Reaganin aikaan laskettiin ensin korkeinta marginaaliveroa 70 prosentista 50 prosenttiin 1980-luvun alussa ja sitten uudelleen 50 prosentista 28 prosenttiin vuonna 1986. Mielenkiintoinen on myös vastaava pienimpien tulojen marginaaliveroratkaisu. Ensin prosenttia laskettiin 14 prosentista 11 prosenttiin ja sitten nostettiin 11 prosentista 15 prosenttiin (!). On selvää, että tällaisilla ratkaisuilla suurituloiset saivat suunnattoman edun, kun taas pienipalkkaisia jopa rokotettiin. Yhdysvalloissa köyhät ovat aina olleet köyhiä. Hyvätuloiset ovat näillä toimenpiteillä rikastuneet. Samalla keskituloisten palkat ovat jäätyneet viimeisten 30 vuoden ajaksi.
Suomi siis seuraa viiveellä Yhdysvaltain mallia. Mitä muita yhtymäkohtia löytyy? Ainakin näen vaikutuksia demokratiaan ja hyvinvointiyhteiskuntaan. Minusta yksi syy - mutta vain yksi syy - amerikkalaisen politiikan polarisaatioon on juuri keskituloisten heikentynyt asema. Varsinkin oikealla on hakeuduttu tukemaan suurituloista. Keskituloiset ovat molemmissa maissa olleet demokratian ja hyvinvoinnin takuutahoina. Mitä tapahtuu, jos keskiluokan heikkeneminen jatkuu? Voi olla, että keskiluokka pyrkii hiljalleen irtautumaan maksajan roolista, sillä se roolihan keskiluokalla on sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. Suomessa rooli korostuu, sillä keskiluokka saa myös runsain mitoin edullisia palveluja yhteiskunnalta.
Yhdysvalloissa poliittinen päätöksenteko on osittain halvaantunut. Sille on monia syitä. Demokratian toimivuus edellyttää, että kompromissihalukkuutta löytyy poliittisen kentän keskialueelta. Jos molemmat laidat ovat vahvojen painostusryhmien käsissä liikkumatila keskustassa jää vähäiseksi.
Suomessa poliittinen toiminta perustuu monipuoluejärjestelmään. On erittäin vaikeaa arvioida, mikä merkitys keskituloisten määrän pienenemisellä on poliittiseen kenttään. On vaikea uskoa, että polarisoituminen olisi niin rajua kuin Yhdysvalloissa. Tämä johtuu siitä, että ääripäät puuttuvat Suomesta ja että poliittisen keskustaan hakeutuminen on ominaista oikeastaan kaikille puolueille.
Tilanne voi muuttua, jos talouden anemia jatkuu ja keskituloiset rupeavat kapinoimaan maksajan rooliaan vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti