Jälleen kerran Suomen pankki on varoittanut liian suurista asuntolainoista. Kotitalouksien velat suhteessa vuosinettotuloihin ovat kasvaneet merkittävästi. Hälytyskellojen pitäisi siis soida. Olen itse käsitellyt tätä aihetta lukuisia kertoja näissä blogikirjoituksissa.
Suomen pankki on oikealla asialla. Nyt tarvitaan poliittista päätöksentekoa, jotta lainaosuuksiin voidaan puuttua konkreettisesti.
Ministeri vapaavuori ei ole innostunut lainakatosta. Hän toteaa jälleen kerran, että pankit itse osaavat määritellä lainaosuudet niin, että ei aiheudu riskejä. Pankkimaailmassa on kuitenkin tapahtunut niin paljon hämmentäviä asioita, että Vapaavuoren kommentit ihmetyttävät. Vapaavuori mm. totesi (Yle uutiset 23.5.2013), että tottakai hän haluaa keskustella Suomen pankin kanssa, ”jos Suomen pankki on tosissaan”. Mitä ihmettä? Ei kai pankki esitä tällaisia vaatimuksia, jos se ei olisi tosissaan.
Yhdysvalloissa kuviteltiin 2000-luvun alussa, että markkinat huolehtivat tasapainotilojen saavuttamisesta lainamarkkinoilla. Näin ei käynyt. Nyt meillä ministerin suulla toistetaan USA:n virheet. Asuntojen hinnat olivat korkeimmillaan Yhdysvalloissa vuoden 2006 syksyllä, jonka jälkeen tapahtui tunnettu romahdus. Vasta tänä vuonna, kuuden-seitsemän vuoden jälkeen asuntomarkkinat ovat alkaneet toipua. Pahimmillaan kysymys voi olla siis pitkäkestoisesta asuntomarkkinoiden lamaantumisesta. Suomessa tilanne ei ole yhtä vakava, mutta vaaran merkit ovat meilläkin ilmassa. En ymmärrä, miksi tähän asiaan ei voida puuttua ennalta ehkäisevästi. Kaiken kukkuraksi ennaltaehkäisy on liian lievä sana kuvaamaan meneillään olevaa tilannetta. Olemme edenneet jo liian pitkälle väärällä tiellä.
Viime vuonna keskimääräiset kotitalouksien velat olivat 120 prosenttia käytettävissä olevista tuloista. Yhdysvalloissa tuo prosenttiluku oli asuntokuplan pahimmillaan ollessa 130-135 prosenttia ja suurin osa noista lainoista oli asuntolainoja. Kun meillä on noustu nopeasti 2000-luvun vaihteen reilusta 60 prosentista nykyisiin lukemiin, on todella aika herätä. Velkaosuus on nyt noussut 14 vuotta peräkkäin.
Keskiarvot ovat keskiarvoja. Velallisten joukkoon sopii suurvelallisia: 10 prosentilla velka on kolminkertainen käytettävissä oleviin tuloihin nähden, monilla velka on viisinkertainen.
Omavastuuosuuksilla pitäisi olla selkeä osuus asuntorahoituksessa. On selvää, että asuntomarkkinoilla hieman hiljenee, jos asuntolainakatto otettaisiin käyttöön (Suomen pankkihan puhuu vasta varautumisesta lainakattoon), mutta ei se asuntomarkkinoita tapa. Samalla vaikutettaisiin asuntojen hintoihin, jotka ovat nousseet aivan liian nopeasti.
Liian matalien korkojen sairaudesta emme ilmeisesti pääse eroon nopeasti, sen verran aneemiselta talous vaikuttaa. Mutta ainakin pitäisi lopettaa riekkuminen matalilla koroilla muka onnellisuutta tuottavana elementtinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti