Ylen Areenassa on nähtävissä neliosainen sarja Yhdysvaltain presidentin Richard Milhous Nixonin urasta. Alkuperäisnimi on ”Tricky Dick”, jolla viitataan kymmeniä vuosia sitten käytettyyn Nixonin liikanimeen, jonka hän oli perinyt uransa alkuaikojen pyrkyrivuosiltaan. Nixon-dokumentti on osa CNN:n Original Series -sarjaa. Suomalainen käännös on liitetty Ylen Historia-sarjaan vähemmän ilmeikkäällä nimellä ”Richard Nixonin nousu ja tuho”. Englanninkieliset osien nimet kuvaavat hyvin Nixonin uran kehitystä: 1) ”The Will to Win”,2) Nixon´s The One, 3) ”Storm Clouds” , 4) ”And Then You Destroy Yourself”.
Dokumentti-sarja on rakennettu siten, että vanhenevan Nixonin ääni kommentoi menneitä tapahtumia harvakseltaan, väliin näkyvät kasvotkin. Enimmäkseen annetaan vanhan kuva-aineiston puhua puolestaan. Osa ”Temppu-Nixonin” aineistosta julkaistaan tässä dokumentissa ensimmäistä kertaa julkisesti. Sarjan alussa esitetään mielenkiintoinen tulkinta, että Nixonin poliittinen ura on ikään kuin heijastuma hänen suhtautumisestaan poliittisiin vastustajiinsa. Jotenkin mieleen tulee samanlainen mielikuva, mikä liitetään Donald Trumpiin. Miesten yhtäläisyyksiä ja erilaisuutta pohdin kirjoituksen (2/2) lopussa.
Keskityn tässä kirjoituksessa dokumentin antamaan pääpiirteiseen kuvaan Nixonin poliittisesta urasta. Faktojen kautta paneudun hänen vaikutukseensa poliittiseen historiaan.
Nixon kuvaa lapsuuttaan köyhäksi yrittäjäperheen arjeksi, joka täyttyi koulunkäynnillä ja työllä. Perheessä oli paljon ankaraa sairautta. Nixon koki olosuhteet annettuna eikä valita, mutta sisällä lahjakkaassa pojassa kyti halu päästä irti lähtöolosuhteista. Lukion jälkeen hän sai stipendin jatko-opintoihin. Kova pyrkimys eteenpäin ilmeni mm. kunnianhimona menestyä urheilussa, vaikka luontainen lahjakkuus ei ollutkaan kovin ilmeinen. Opinnot valmistivat hänet juristiksi. Avioituminen ja palvelu armeijassa sodan aikana seurasivat toisiaan.
Kongressivaaliehdokkuus seurasi Nixonin kertomana ikään kuin luonnostaan, mutta vaati tosiasiassa vahvan ambition, voitontahdon. Vaalitaistelussa (1946) peliin astui Nixonin tunnettu kommunistiantipatia tai -viha, jonka hän projisoi poliittisiin vastustajiinsa. Jäi kuva, että hän pyrki eteenpäin keinolla millä hyvänsä: kongressipaikasta taistellut ja kommunismia vastustanut kilpailija alkoi vaikuttaa vaalikampanjan kuluessa kommunistilta. Nixon meni täysillä mukaan Joseph McCarthyn kommunistivainoihin pääkohteenaan juristi Alger Hiss, jonka kommunistitaustasta edelleen kiistellään. Uravalinta oli tehty. Hänestä tuli eliniäkseen poliitikko. Juuri juonitteleva ja panetteleva politiikanteko 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla johtivat Tricky Dick -liikanimen tai haukkumanimen käyttöönottoon.
Nixon pelasi korkeilla panoksilla ja poliittiset vastustajat vastasivat samalla mitalla. Nixon osasi kuitenkin hyödyntää julkisuutta niin, että hän onnistui peittomaan vastustajansa. Vuonna 1952 Nixon eteni Dwight D. Eisenhowerin varapresidentiksi. Lahjussyytteet hän torjui kuuluisassa TV-esiintymisessään, jossa hän myönsi vain yhden ”lahjuksen”, Checkers-nimisen pikkukoiran, jolla hän keräsi poliittiset pisteet potentiaalisilta kannattajiltaan: ”aiomme pitää sen”. Hänestä tuli tiukka ja häikäilemätön kannattamiensa asioiden puolustaja ja Eisenhowerin kovapintainen aisapari. Samalla maine lipevänä poliittisena juonittelijana sai vahvistusta.
Nixon menestyi eisenhowerilaisen taloudellisen menestyksen myötä läpi 1950-luvun.
Nixonin yksi kuuluisista esiintuloista oli hänen ”keittiöväittelynsä” Nikita Hrustsevin kanssa Moskovassa kulutustavaranäyttelyssä vuonna 1959. Vertailtiin elintasoa maiden välillä. Nixon kehui amerikkalaista ylivoimaa kulutustavaratuotannossa, Hrustsevin väittäessä Neuvostoliiton menevän edelle lähitulevaisuudessa ja ohittaessaan vilkuttavan amerikkalaisille.
Vuoden 1960 alussa presidentinvaaliasetelmassa vastakkain olivat Nixon ja John F. Kennedy, jotka jo olemukseltaan edustivat erilaista ihmistyyppiä. Nixon oli selvä ennakkosuosikki kokemuksensa takia. Vaali ratkesi maailman ensimmäisessä TV-väittelyssä, jossa Kennedy nuorekkuudellaan peittosi vastustajansa. Monet odottivat Nixonilta dynaamisempaa ja päälle käyvempää otetta, mutta hän valitsi sovittelevan roolin ja menetti mahdollisen etunsa.
Harkinnan jälkeen Nixon päätti jatkaa poliitikon uraa, mutta vuonna 1962 hän kärsi tappion Kalifornian kuvernöörinvaaleissa. Ura poliitikkona näytti olevan ohi. Lehdistötilaisuudessa tappion jälkeen hän kohdisti katkeruutena erityisesti mediaan, jonka katsoi kohdelleen häntä väärin: ”Ajatelkaa, mitä menetätte; teillä ei ole enää Nixonia potkittavananne”, totesi Nixon kuuluisasti. Hän siirtyi lakimieheksi New Yorkiin.
Toisaalta helpotus näkyi TV-esiintymisessä muutama kuukausi tappion jälkeen, jossa Nixon esiintyi pianistina(!): ”Tricky-Dicky song”.
Tämä on Nixon-dokumenttia koskevan kirjoituksen osa 1/2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti