Karl-Erik Michelsen on kirjoittanut Kone Oy:n yhtiöhistorian ”KONE. Perhe, yrittäjyys ja yritys teollisuuden vuosisadalla”. Itse yrityshistorian rinnalla viedään eteenpäin perheen tarinaa. Olen seuraavassa painottanut yrityksen historiaa ennen aivan viime vaiheita.
Kone Oy:n hissien valmistus käynnistyi ensimmäisen maailmansodan päätösvaiheessa. Kirjasta jää käsitys, että ensimmäiset hissit kopioitiin ulkomaisten valmistajien vastaavista hissituotteista. Kone menestyi räätälöimällä hissit asiakkaan tarpeisiin. Hintakilpailussa hissit eivät olisi pärjänneet kilpailijoiden vakiotuotteille.
Ensimmäinen Kone Oy:n liiketoimintaan liittynyt Herlin oli Harald Herlin, joka sijoitti varojaan Kone Oy:hyn vuonna 1924. Haraldista tuli yhtiön johtokunnan puheenjohtaja. Yhtiöllä oli suojanaan maailmansodan jälkeisin vuosina valtion asettamat suojatullit. Myöhemminkin Kone Oy:n historia kytkeytyy lukemattomilla tavoilla Suomen valtion menestystarinaan. Harald kytki hissien liiketoimintaan nopeasti myös poikansa Heikin, joka lähetettiin hankimaan kokemusta laajalle ulkomaan kierrokselle (Saksa, Yhdysvallat).
Kansainvälinen kilpailu oli kovaa jo 1920-luvulla. Koneen hissien valmistus oli hyvin pitkälle Strömberg Oy:n valmistaminen sähkömoottoreiden varassa. Niinpä kilpailijat yrittivät vallata Strömbergin päästäkseen käsiksi Kone Oy:hyn. Hanke epäonnistui pitkälti Harald Herlinin aktiivisuuden johdosta. Kone Oy perusti 1920-luvulla kartellin useimpien kilpailijoidensa kanssa. Kartelli saavutti jopa 90 prosentin markkina- osuuden. Hissikartellin asiamies jakoi hissitarjoukset sopivasti kartellin jäsenten kesken! Ja kaikki tapahtui silloisen Suomen lainsäädännön puitteissa. Kone Oy sai 71 prosentin markkinaosuuden kartellin sisällä ja hintakilpailu vaimeni. Jos kartellia ihmetellään, niin sanoisin tähän, että Yhdysvallat suojasi 1800-luvulla aggressiivisesti teollisuuttaan yhtälailla. Tänä päivänä kehittyneet länsimaat (ml. Yhdysvallat, Maailmanpankki ja IMF) valittavat kuinka kehittyvät maat suojelevat teollisuuttaan!
Kone Oy:n oli kartellista huolimatta oltava koko ajan varpaisillaan: oli huolehdittava tuotantotilojen modernisoinnista ja panostettava teknologiaan. Oli pakko, muutoin se ei olisi selvinnyt.
Harald Herlin väistyi 1930-luvulla ylläpitämään suvun omistamaa Thorsvikin kartanoa. Hän kuoli vuonna 1941.
Diplomi-insinööriksi valmistunut Heikki Herlin oli ensisijaisesti kiinnostunut tekniikasta ja teknologian kehittämisestä. Otisin tehtailla Yhdysvalloissa hän keskittyi perusteellisesti hissiteknologiaan. Puhuttaisiinko tänä päivänä teknologiavakoilusta? On selvää, että kaksivuotinen amerikkalaiseen business-kulttuuriin tutustuminen jätti Heikki Herliniin pysyvän jäljen. Vuonna 1928 hän palasi takaisin Suomeen ja mutkien kautta 1930-luvun alussa Kone Oy:n palvelukseen. Avioliitosta Anna Oittisen kanssa syntyi useita lapsia mukaan lukien Pekka-poika.
Vaikeissa taloudellisissa olosuhteissa 1930-luvun vaihteen molemmin puolin Heikki Herlin kehitti uusia businesalueita, joita olivat kuljetusjärjestelmät, nosturit ja sähkönostotaljat. Useampi tukijalka tasapainotti tuotannonvaihteluita.
Vuonna 1934 talous kääntyi vihdoin nousuun. Oma sähkömoottorivalmistus käynnistyi vuonna 1933, joka on yksi virstanpylväistä Kone Oy:n vaiheissa. Kone oli valmis poimimaan nousun hedelmiä.
Hektinen business-ympäristö tuotti myös paljon tuskaa. Michelsen ei peittele perheen sisäisiä ristiriitoja. Työ vei miehen ja vaimo haki turvaa uskonnosta. Myös Heikki koki voimakkaan uskonnollisen herätyksen.
Sodan aikana Kone Oy osallistui sotatarviketuotantoon. Sodan jälkeen Kone Oy:llä oli merkittävä rooli Sotevan toimituksissa Neuvostoliittoon. Samalla pohjustetiin sodanjälkeisiä bilateraaliselta pohjalta tapahtuneita toimituksia.
Harald Herlinin kuoleman jälkeen Heikki sai haltuunsa koko Koneen osakekannan.
Sodan aikana tuli Hyvinkää toimipaikaksi. Kahden toimipaikan strategialla jatkettiin pitkään. Vuonna 1955 Koneen toimitiloista 73 000 m3 sijaitsi Helsingissä ja 32 000 m3 Hyvinkäällä.
Suvulle rakas Porkkalan Thorsvikin kartano ensin evakuoitiin Neuvostoliiton miehityksen johdosta ja saatiin uudelleen haltuun vuonna 1956, kun Neuvostoliitto luopui Porkkalasta.
Heikki Herlinin uran polttopisteessä oli paitsi työkeskeisyys, myös hänen tekninen tietämyksensä: hän ei voinut olla puuttumatta tuotannon yksityiskohtiin, koska hän itse hallitsi Amerikan oppien seurauksena hissituotannon käytännön työvaiheet hyvin pitkälle. Hän ei ollut strategi. Varsinkin myöhemmällä iällä hänelle kertyi yhteiskunnallisia harrastuksia, joista hän aivan ilmeisesti nautti. Ulkopuolinen konsultti totesi johtamisjärjestelmissä paljon vikaa. Kirjasta jää käsitys, että tuotannon johdon ja yrityksen johdon väliltä puuttui elintärkeä lenkki, nimittäin johtoryhmä: toimitusjohtaja johti yksin! Paikka paikoin vaivasi päätöksenteon hitaus, koska Heikki Herlin vietti aikaansa mm. ulkomailla aivan liikaa. Samaan aikaan myös muu johto ikääntyi.
Väistämätön sukupolvenvaihdos tapahtui vuonna 1964 (itse asiassa vähitellen 1958-1964!) , jolloin Pekka Herlin tuli yhtiön johtoon. Mikään ei ollut kuitenkaan itsestään selvää, sillä Pekka oli tykästynyt Thorsvikin kartanoon ja maanviljelyyn! Kerran toimeen tartuttuaan Pekka Herlin oli kuitenkin mies paikallaan. Hänestä tuli yksi koko Suomen teollisuushistorian merkkimiehistä.
Pekka Herlinin aikana yhtiö keskitti toimintansa Hyvinkäälle. Uusi hissitehdas valmistui vuonna 1960. Pekka Herlinin vahvuudet liittyivät hänen myynti- ja markkinointitaitoihinsa. Koulutuskin tuki tätä, sillä hän valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta. Nosturit, nostimet ja kuljetusjärjestelmät nousivat tasavahvoiksi elementeiksi hissien kanssa yrityksen sisällä.
Pekka Herlin lähti rohkeasti mukaan skandinaaviseen hissituotannon uudelleenjärjestelyyn, jossa hän varasi Koneelle johtavan roolin. Pohjoismainen hissiyhtymä syntyi vuonna 1968. Pääkumppanina oli ruotsalainen Asea. Vuoteen 1973 mennessä Kone pääsi dominoimaan toimialaa pohjolassa.
Pekka Herlinin aikana Kone kansainvälistyi aggressiivisesti. Siitä tuli vähitellen monikansallinen yritys. Kilpailijoista Westinghouse myi Euroopan tytäryhtiönsä Koneelle. Kone levittäytyi myös Espanjaan, Saksaan ja pian muille mantereille markkinavaltausten ja yritysostojen kautta: Aasia (ml. Lähi-itä), Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Afrikka….
Michelsen ei lähde laajalti käsittelemään Pekka Herlinin ristiriitaista luonnetta, alkoholiongelmia ja perheen sisäisiä ristiriitoja. Eikä ole syytäkään, sillä John Simonin kiitellyssä elämäkerrassa ”Koneen ruhtinas. Pekka Herlinin elämä” läheiset kertovat avomielisesti Pekan ja perheen tarinan kaikessa repivyydessään.
Kone Oy:n tarina on suomalaisen suuryrityksen globalisoitumistarina kovassa kilpailutilanteessa. Ja näitä kilpailijoita olivat mm. Otis, Schindler ja japanilaiset….
Heikki Herlin pyrki pitämään langat käsissään yksinvaltiaan ottein. Pojasta polvi ei parantunut. Myös Pekka Herlinin tunnusomainen luonteenpiirre oli taistelutahtoisuus, jolla hän hallitsi ympäristöään. Aggressiivinen laajentuminen näytti välillä hyvältä ratkaisulta, välillä huonolta, kääntyen monesti suureksi riskiksi. Näytti siltä, että pelattiin upporikasta ja rutiköyhää. Lopulta kuitenkin selvittiin. Merkittävimmät käänteet kuvataan kirjassa yksityiskohtaisesti.
Pekka Herlin osallistui kaiken muun ohella vahvasti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja etujärjestötyöhön. Hän oli tietenkin Kekkosen kaveri ja vetosi usein presidenttiin saadakseen Koneen ongelmia ratkaistuksi, välillä onnistuen, välillä epäonnistuen. Pyrkimys saada Ahti Karjalainen presidentiksi idänkauppojen jatkuvuuden turvaamiseksi oli suuryrityskeskeinen lobbaushanke, joka tunnetulla tavalla epäonnistui.
Michelsen käsittelee toki pääkohdat Herlinien perimysriidasta: sisarusten Ilkka, Antti, Niklas, Hanna ja Ilona keskinäisistä henkilösuhteita ja välienselvittelyistä (unohtamatta priimusmoottoria, Pekka Herliniä) saisi varmaan hyvän näytelmän teatteriin…
Yritysjärjestelyt ovat myös 2000-luvun otsakkeissa. Kone valtasi Partekin, mutta lopullisena tuloksena syntyi kaksi erillistä yhtiötä, Kone Oyj ja Cargotec Oyj.
Monen mutkan takaa Antti Herlin valikoitui Koneen ykkösmieheksi. Jokin oli kuitenkin muuttunut. Antti Herlin ei ole jäänyt operatiiviseksi johtajaksi, vaan on siirtynyt eri vaiheiden kautta pelkästään Koneen omistajaksi. Yhtiön toimitusjohtajaksi (vuonna 2005) ja myöhemmin pääjohtajaksi, saatiin Matti Alahuhta, joka näyttää olevan todella hyvä valinta. Hän on kehittänyt Konetta menestyksekkäästi globaalina yrityksenä.
Koneen ensimmäiset 100 vuotta tulivat täyteen vuonna 2010. Michelsenin teos pureutuu pikkutarkasti yhtiön vaiheisiin. Kirja on hakemistoineen 640 sivua pitkä, välillä hiukan puuduttavakin, koska Michelsen vyöryttää lukijan eteen varsinaisen henkilöryteikön yhtiön historian varrelta. Lukija voi onneksi hyppiä yli henkilölistojen. Toisaalta tässä ei ole kysymys mistään populaarista henkilöhistoriasta, vaan asioita tarkastellaan vahvasti yrityksen näkökulmasta. Tarkastelunäkökulma on koko ajan asiallinen ja kiihkoton. Erityismaininnan ansaitsee runsas ja laadukas kuvitus.
Herlinit ovat yritystoiminnan henkilöitymiä. Kaikki sen johtajat ovat tai ovat olleet suuria persoonallisuuksia, itsepäisiä tervaskantoja. Perhesuhteet tahtoivat jäädä hillittömän työnteon jalkoihin. Perheen tarina kulkee kirjassa hissiyhtiön tarinan rinnalla, perhetragediat kuvataan ilmeisen rehellisesti.
www.historiajatkuu.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti