”Suomiko markkinatalous? kysyy Matti Viren Kauppalehdessä 23.1.2014. ”Hyvinvoinnilla on nykyään liian kova hinta” kirjoittaa ekonomi Pekka Mensonen Helsingin Sanomissa 23.1.2014. Olemme ilmeisesti joukolla ajautumassa synkkään paniikkiin.
Viren manaa esiin julkismenot/BKT -suhteen 58,6 prosenttia todeten, että ”harva varmaan huomasi” tämän valtiovarainministeriön tuoreesta suhdannekatsauksesta. Voin lohduttaa, että moni on huomannut, jopa presidentti huomioi tämän prosenttiluvun Selkärankaseminaarissa Sen sijaan ilmeisesti hyvin harva on huomannut Eeva Hamusen vastakirjoituksen Helsingin Sanomissa 20.1.2014. Hänen kirjoituksensa nimi oli ”Julkisiin menoihin liittyviä käsitteitä sotketaan”. Miten ihmeessä Hamusen kirjoitus saataisiin esille kaiken kvasitiedon joukosta? Viittasin Hamusen kirjoitukseen ”Paniikki on päällä – pelastukoon ken voi” blogikirjoituksessani, jonka ao. kohtaan liittyvän osan lainaan vielä tähän:
Eeva Hamusen yleisöosastokirjoituksessa (HS/20.1.2014)"Julkisiin menoihin liittyviä käsitteitä sotketaan". Hamunen erottelee käsitteet "julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen" ja toisaalta "julkisten palvelujen BKT-osuus". Jälkimmäinen käsittää julkisen sektorin omat palvelut (siis perinteiset palvelut) Nämä palvelut ovat olleet Hamusen mukaan hiukan alle 20 prosenttia (!) BKT:stä. Terve. Julkisiin menoihin (joka on siis tuo 58 prosenttia BKT:stä) kuuluvat perinteisten julkisen sektorin omien palvelujen lisäksi mm. työttömyyskorvaukset ja eläkkeet (valtaosa yksityisellä sektorilla olleiden eläkkeistä luokitellaan julkisen sektorin maksamiksi!). Monissa muissa maissa asia ei ole näin.. …..Epäilen, että presidentinkin lausuma (siis Selkärankaseminaarissa) käsitetään koskemaan vain perinteisiä palveluja ja epäilen myös, oliko hän itsekään perehtynyt prosenttiluvun sisältöön riittävän tarkasti. Joka tapauksessa tässä on suuri vaara liioitella "julkista" suhteessa "yksityiseen".
Tämän lisäksi pitää tietenkin paikkansa, että taantumassa, koko BKT:n pienentyessä, julkisiin palveluihin ym. käytettävät menot suhteellisesti kasvavat, koska ei liene tarkoitus, että julkiset menot heiluvat raa´asti suhdanteiden mukaan. Julkisen menotalouden tarkoitus on päinvastoin pehmentää taantuman vaikutuksia. Jos pääsisimme vielä keynesiläisen ajattelun toisen puoliskon korjaamiseen eli korkeasuhdanteessa ylikuumenevien menojen leikkaukseen, olisimme pitkällä kansantalouden muutosten järkeistämisessä.
Virenin olisi odottanut kommentoivan Hamusta eikä esittävän tietoa (58 prosenttia), joka on jo lähtenyt maata kiertävälle radalle ikuisena erittelemättömänä totuutena.
Viren myöskin noituu ilmoille Suomen muuttuvan Neuvostoliitoksi, eli että 90 prosenttia BKT:stä muuttuu julkiseksi sektoriksi. Hän toteaa tämän ”tiedon” niin painokkaasti, että epäilen hänen uskovan itsekin omia pelkokuviaan.
Viren jatkaa toteamalla, että ”avoin kysymys ei ole se, miten BKT kasvaa lähivuosina, vaan kasvaako se ylipäätään”. Hän viittaa epäuskoisena 1,7 prosentin kasvuennusteeseen. Tähän voisi lisätä, että BKT kasvoi ihmeellisesti kesken taantuman vuosina 2010 ja 2011 3,2 prosenttia ja 2,7 prosenttia. Ei kannata ripotella tuhkaa pään päälle.
Pekka Mensonen epäilee, että meille käy samoin kuin Kreikalle joka on muuttunut hyvinvointivaltiosta pahoinvointivaltioksi. Voin kertoa merkittävänä asiana, että Kreikassa ei ole ollut hyvinvointivaltiota missään vaiheessa, vaan ainoastaan ”hyväksikäyttövaltio”. Kreikan kansalaiset riistivät valtiota sen kuin kerkesivät.
Edelleen hän toteaa, että ”julkisen talouden palkkamenot ovat kasvaneet liian kovaa vauhtia”. Eiköhän oikeampaa ole sanoa, että kaikki palkat ovat nousset liikaa erityisesti vuoden 2008 jälkeen? Useimmat eivät halua tuoda esille myöskään jo päätettyä nollakasvua palkoissa lähitulevaisuudessa, joka tervehdyttää palkkakehitystä.
Sopivasti Davosin Maailman talousfoorumin alla sveitsiläispankki UBS totesi, että ”vuoden 2008 jälkeen valtioiden menot globaalilla tasolla ovat kasvaneet reaalisesti 20 prosenttia, kun taas yksityinen kulutus on kasvanut vain 8 prosenttia ja kiinteät investoinnit 5 prosenttia”. Tästä UBS vetää saman johtopäätöksen kuin mihin päädyin blogikirjoituksessani eli että ”julkisten menojen kasvu on lieventänyt taantuman vaikutusta”.
Meitä on mukana paljon tässä julkisten menojen kasvutrendissä.
Ei ole syytä kieltää talouden alakuloa, mutta paniikin lietsominen ja harhaanjohtavat tiedot eivät vie asioita eteenpäin.
PS
Hallitus tähtää tätä kirjoitettaessa kolmen miljardin euron lisäsäästöihin. Vaikeaa ottaa kantaa, kun konkretiaa ei ole käytössä, mutta säästöjen saaminen aikaiseksi kolmen A:n kunnian säilyttämiseksi (korkovaikutus lienee vähäinen) vaikuttaa hyvin suomalaiselta: halutaan pitää kiinni luokan kilteimmän oppilaan maineesta, sen rippeistä. On oltava tosi tarkkana, ettei tuhota heikoissa kantimissa olevaa kulutuskysyntää alv:n tai tuloveron korotuksilla. Myös valtion omistusosuuksien myynti suuryrityksistä on hyvin kyseenalainen toimenpide tässä tilanteessa (annettaneen myyntivaltuudet toteuttaa myynnit joskus myöhemmin). Halvalla menevät. Mutta jäädään odottamaan esityksiä.
Sitten ovat olemassa olevien etuuksien leikkaamiset, jotka irrottavat todennäköisesti vasemmistoliiton hallituksesta. Mutta ei kiirehditä asioiden edelle.
PS, 26.1.2014
Hesarissa oli 26.1.2014 mielenkiintoinen artikkeli pääkaupunkiseutujen ostopalveluista. Ne olivat vuonna 2012 2,2 miljardia euroa. Lainaan tähän Hamusta vielä kerran: "BKT-osuutta voidaan tarkastella myös julkisen kysynnän kautta: julkisen kulutuksen ja investointien BKT-osuus oli vuonna 2012 vajaat 28 prosenttia. Tässä luvussa ovat mukana myös valtion, kuntien ja sosiaaliturvarahastojen yksityiseltä sektorilta ostamat palvelut kansalaisten hyvinvointia varten. Näiden osuus 2000-luvulla on tuntuvasti kasvanut". Aivan oikein: pääkaupunkiseudun ostopalvelut yrityksisltä ja kolmannelta sektorilta ovat kasvaneet vuoden 2002 880 miljoonasta eurosta tuohon 2,2 miljardiin euroon! Ja kun muiden kuntien yksityiseltä ostamat palvelut lisätään tähän, saadaan yhteismäärä, joka on 9 miljardia euroa. Eli jos siis julkisen sektorin osuuutta ihmetellään ja halutaan pienentää sen osuutta, niin pesuveden mukana voi mennä samalla paljon yritystoiminnan tarjoamia palveluja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti