”They are coming to take me away hoho hehe haha” todettiin vanhassa 1960-luvun hitissä. Siinä seonnutta laulajaa tulivat hakemaan ”mukavat nuoret miehet puhtaissa valkeissa takeissaan”. Absurdin sanoituksen voi kääntää robottien kielelle: jonain päivänä meidän hyvinvoinnistamme huolehtivat pitkälle kehitetyt robotit.
Mutta vievätkö robotit työpaikkamme ja lopulta meidät itsemmekin? Totuus lienee toisenlainen. Robotiikka tulee ja saattaa pelastaa paitsi työpaikkamme, niin myös elintasomme, jos toimeen tartutaan.
Aihe tuli mieleeni, kun asiasta on viime aikoina puhuttu TV:ssä ja nyt viimeksi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori. Hän kuvaa robotisaatiota ”eniten maailmaa muuttavaksi megatrendiksi”.
Mutta miksi tähän asiaa herätään laajemmin vasta nyt?
Lainaan ohessa muutamia kohtia blogikirjoituksestani (kursiivilla) yli vuoden takaa ”Krugman, robotit ja rosvoparonit” 15.12. 2012, jossa käytän osittain lähteenä Paul Krugmanin kolumnia New York Timesista.
”Se, että monissa edistynyttä teknologia vaativissa töissä korvataan ihminen robotilla (automaatiolla) ei ole ihan uusi ilmiö. Aiemmin tästä ilmiöstä on puhuttu lisääntyvän työttömyyden näkökulmasta. Uusi tilanne on syntynyt siitä, että joidenkin tuotteiden pitkälle viety automatisoitu valmistaminen on mahdollistanut valmistamisen paluun esimerkiksi Kiinasta Yhdysvaltoihin. Vielä on liian aikaista sanoa onko kysymyksessä eräänlainen paradigman muutos. Arvailua voidaan kuitenkin harrastaa. Krugman mainitsee esimerkkinä tietokoneen emolevyjen valmistuksen, joka on palaamassa lähtömaahan. Emolevyn tekevät pääasiassa robotit ja halpa aasialainen työvoima ei ole enää syy viedä valmistusta ulkomaille.”
Tässä lienee mahtava sauma palauttaa työtä myös Suomeen joidenkin vuosien ja vuosikymmenien kuluessa. Tarvitaan vahvaa panostusta robotisaation kehittämiseen.
”Monilla aloilla on meneillään sama kehitys: kielenkääntäminen ja lainopillinen neuvonta hoidetaan automaation avulla ja se vähentää työvoiman tarvetta. Erityispiirteenä on havaittavissa, että nykyisin robotisoidaan korkeaa taitoa vaativia ja korkeapalkkaisia työntekijöitä. Automaatio ei siis vähennä enää pelkästään rutiiniluontoisia työtehtäviä”.
Samaan aikaan, kun on meneillään keskiluokan työpaikkojen kato (Yhdysvalloissa jo vuosikymmenien ajan) olemme siirtymässä uuteen vaiheeseen, jossa korkean osaamisen työpaikat ovat saamassa robotisaation rinnalleen.
”Krugmanin ajatuksia on hyvä verrata Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professorin Matti Pohjolan ajatuksiin. Pohjola toteaa meneillään olevan trendin vastaisesti , että työajan pidentäminen ei luo kasvua. Ainoastaan työn tuottavuuden kasvu nostaa elintasoa. EK:ssa ollaan varmaan vähän ymmällä professorin kannanotoista.”
No, ainakin tuon työajan pidentämisen osalta!
”Pohjola yhtyy tässä Krugmanin ajatteluun, jossa teknologinen kehitys kyllä vie toisaalta työpaikkoja (työn tuottavuus nousee), mutta toisaalta myös tekee kehittyneiden maiden työpaikat kilpailukykyisemmiksi. Tämä taas mahdollistaa elintason nousun.”
Mikä sitten voisi olla todellinen robotisaation antiteesi? Jähmeät monopoliyritykset? Annetaan Krugmanille puheenvuoro:
”Entä sitten monopoliyritykset (tai pikemminkin oligopolit)? Lisääntyvät yrityskeskittymät voivat tyrehdyttää työvoiman kysynnän. Krugmanin ajatuksenjuoksu kulkee suurin piirtein näin: ensin muodostuu yrityskeskittymiä, sitten nämä lobbaavat itselleen yhteisöveron alennuksia samalla, kun yritysten voitot nousevat työntekijöiden kustannuksella.”
Jäämme odottelemaan jännityksellä tulevia aikoja!
www.historiajatkuu.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti