”Mielestäni on olemassa vain yksi tie näiden (kapitalismin aiheuttamien) vakavien haittojen eliminoimiseen, nimittäin sosialistisen talousjärjestelmän luominen yhdistettynä sellaiseen kasvatusjärjestelmään, joka olisi suunnattu kohti yhteiskunnallisia päämääriä”. Sitaatti on Einsteinin artikkelista vuodelta 1949 (Monthly Review): ”Miksi sosialismi?”.
Miten Einstein päätyi näihin johtopäätöksiin? Ensinnä on syytä todeta, että varsinkin 1930-luvulla hyvin monet tiedemiehet olivat kallellaan sosialismiin päin. Edes Stalinin vainot eivät täysin estäneet tällaista ajattelua. 1930-luvun lama vaikutti kielteisiin mielipiteisiin kapitalismia kohtaan uskomattoman vahvasti. Propagandan avulla vahvistettu neuvostoliittolainen systeemi tuntui aidolta vaihtoehdolta kapitalismille monien älyköiden mielestä.
Yksi syy Einstein artikkeliin voisi olla Neuvostoliiton menestys toisessa maailmansodassa. Ja pitää muistaa, että Yhdysvallat oli Neuvostoliiton liittolainen sodassa. Selitys ei ole kuitenkaan riittävä, sillä liittolaisuus kääntyi avoimeksi vihamielisyydeksi vuoteen 1949 mennessä.
Tietenkin yksi syy em. artikkeliin oli, että reaalisosialismin tehottomuus ei ollut vielä tullut julki siten kuin tapahtui sanokamme 1970-luvulla (ja Einsteinin kirjoituksen ja 1970-luvun välillä olivat Sputnik, Gagarin, Neuvostoliiton nopea eteneminen ydinaseen kehittelyssä ja ajoittain nopea taloudellinen kehitys erityisesti 1950- ja 1960-luvulla. ). Mutta vieläkin jää kummastus päällimmäisenä mieleen.
Ehkä sitenkin ratkaisevana asiana pidän Einsteinin pohdiskelua, jota hän em. artikkelissa käy taloustieteen ja astronomian välillä. Einstein myöntää, että talouteen vaikuttavat äärimmäisen monet seikat. Yleisten luonnontieteiden lainalaisuuksien puuttuessa hän löytää sosialismin systemaattisuuden punaiseksi langaksi, jonka avulla Thorstein Veblenin ”inhimillisen kehityksen ryövärivaiheeksi” nimittämä kapitalismin aikajakso voidaan kumota. Sosialismin järjestelmällisyys ja kaaoksen vastaisuus siis voittavat Einsteinin mielessä kapitalistisen taloustieteen epävarmuuden, kaaoksen ja kyvyttömyyden selittää, mitä taloudessa tapahtuu.
Logiikka on periaatteessa kunnossa: luonnontieteilijä voi hyvinkin perustella asiaa juuri näin. Ongelmana tietenkin on se, että sosialismi ei kehittynyt sillä tavalla, että se olisi vahvistanut tieteellisen perustansa. Se päinvastoin menetti asemiaan tulevina vuosikymmeninä. Kannattaa huomioida, että Einstein ei viittaa mihinkään olemassa olevaan sosialistisen järjestelmän malliin, vaan puhuu sosialismista periaatteellisella tasolla. Tietenkin Einsteinin voidaan ajatella olleen yhteiskunnallisesti naiivi. Sellaista kuvaa hän ei kuitenkaan anna ”Maailma Albert Einsteinin silmin” -kirjasessa (Into, 2013) , johon on koottu hänen kannanottojaan yhteiskunnallisista asioista 25 vuoden ajalta 1930 - 1955.
Einstein pyrki varmaankin - hirvittävien sotien jälkeen - aktiivisesti luomaan maailmasta mielikuvissaan seesteisen paikan, jossa ihmisten väliset tulo- ja varallisuuserot olisivat kohtuulliset ja jota kapitalismin ylilyönnit eivät vahingoittaisi.
Hän kuitenkin varoittaa tieteen mahdollisuuksista ratkaista ongelmia kestävästi. Kaksi maailmansotaa lyhyen ajan sisällä olivat traumatisoineet tällaisen ajattelun.
Einstein pohtii kirjoituksessaan yksilön ja yhteiskunnan keskinäistä suhdetta. Antaen kyllä arvon yksilön merkitykselle, hän kuitenkin summaa seuraavasti: ”Se on yhteiskunta, joka varustaa ihmisen ravinnolla, vaatteilla, kodilla, työkaluilla, kielellä, ajattelutavalla…” Hän yhdistää yksilön elimellisesti yhteiskuntaan kuuluvaksi (mehiläisyhdyskunta!). Näin hän pohjustaa ajatteluaan voimakkaasti yhteiskunnan roolia painottaen. Tästä ei ole pitkä matka sosialismin olemuksen pohdintaan.
Sitten hän lähestyy työläisiä marxilaisin sanakääntein. Työläisten ja omistavan luokan välillä on ristiriita: ”nykypäivän talousjärjestelmä ei kokonaisuudessaan eroa paljoakaan `puhtaasta´ kapitalismista”. Työläinen saa alituisesti pelätä työpaikkansa puolesta. Einstein puhuu tässä yhteydessä ”yksilöiden rampauttamisesta”.
Einsteinin myötäelämishalu tasapainoisen yhteiskuntakehityksen puolesta oli silmiinpistävää. Kun hänen oma aktiivinen uutta luova tieteellinen työnsä oli käytännössä ohi jo vuosia sitten, hänellä oli aikaa keskittyä yhteiskunnallisten ongelmien pohtimiseen. Einstein yritti löytää aidosti ratkaisun ihmiskunnan ongelmiin, kuten esimerkiksi ydinasevalvontaan. Joka tapauksessa hän otti yhdessä monien kollegojensa kanssa suuren vastuun maailmanrauhan hyväksi tehtävästä työstä.
Uskon, että Einstein olisi suhtautunut hyvin kriittisesti talouden finansialisoitumiseen (sijoitustoiminnan painottuminen ”rahateollisuuteen” tuotannollisen toiminnan sijasta), trickle-down theoryyn (matalan verotuksen kautta ”ylös” päätyneiden tulojen ja varallisuuden ”valumiseen” alaspäin köyhille saakka), pörssiyritysten toimivan johdon palkkojen nousuun älyttömyyksiin samaan aikaan kun tavalliset osakkeenomistajat ovat loitontuneet pörssiyritysten todellisesta päätöksenteosta ja tuloerojen räjähtämiseen yleensäkin.
Reaalisosialismin myöhempi kehittyminen esimerkiksi Neuvostoliitossa olisi ollut Einsteinille suuri pettymys. Uskon kuitenkin, että hän olisi pyrkinyt löytämään jonkin vaihtoehdon jyrkän kapitalistiselle yhteiskunnalle. Olisiko skandinaavinen järjestelmä edustanut hänen sosialismissaan sitä päämäärää, jonka hän oli asettanut?
Lopuksi Einstein kuitenkin varoittaa suunnitelmatalouden kaikkivoipaisuudesta: ”Kuinka on mahdollista, ajatellen pitkälle menevää poliittisen ja taloudellisen vallan keskittämistä, estää byrokratiaa muodostumasta kaikkivaltiaaksi ja itseriittoiseksi?”
Einsteinin peräänkuuluttama vapaa keskustelu erilaista yhteiskuntamalleista on yhtä ajankohtainen tänään kuin 1940-luvun lopulla. Eikö meillä olekin taipumusta betonoida voimassa oleva järjestelmämme ehdottomasti oikeaksi ja pysyväksi?
www.historijatkuu.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti