Helsingin Sanomissa 5.1.2014 oli juttu (”Seitsemän keinoa politiikan korjaamiseksi”), jossa kritisoitiin nykyisiä päättäjiä siitä, että politiikka ei kosketa enää äänestäjiä. Alaotsakkeessa todettiin, että ”politiikka on rikki, koska puolueiden toimintamalli ei enää toimi”. Eräille poliitikoille annettiin mahdollisuus eritellä syntynyttä tilannetta. He totesivat, että potentiaalisten äänestäjien määrä on vähentynyt. Vastaavasti vaaleissa nukkuvien määrä on potentiaalisesti lisääntynyt. Tarvitaan politiikan korjaussarja. Totta. Mutta olisiko äänestäjienkin syytä muuttaa ajatteluaan?
Minkälaisia me äänestäjät olemme? Meitä on moneen lähtöön: on aktiivisia ja välinpitämättömiä, suurin osa on tältä väliltä. Olisiko myös äänestäjien asennoitumisessa korjattavaa? Me odotamme paljon poliitikoilta, mutta minkälaisia odotuksia voisimme kohdistaa itseemme?
1) Äänestäjät mököttävät
Niin mököttävät, mutta asia ei parane, jos poliitikot siirtyvät mököttäjien joukkoon. Meillä on kuitenkin jo nyt mököttäjiä poliitikoissa, jotka vastustavat kaikkea, mikä liikkuu esittämättä itse varteenotettavia vaihtoehtoja. Tämä koskee kuitenkin vain pientä osaa poliitikoista. Sen sijaan äänestäjien joukossa on valtava määrä vastarannan kiiskejä. Helpoin keino ottaa kantaa on vastustaa tehtyjä ehdotuksia. Vielä helpompaa on vastustaa isossa joukossa. Syntyy tunne, että joukko on oikeassa ja pieni joukko päättäjiä on väärässä.
2) Äänestäjät ovat viihteellä
Osaa äänestäjistä ei kiinnosta politiikan vaikeaselkoiset asiat, koska vaihtoehtona on esimerkiksi TV:n passivoiva viihdetarjonta. Erilaisissa kvasitodellisuutta kuvaavissa tosi-TV -sarjoissa voi kuvitella, mitä yksinkertainen todellisuus on ja miten näitä yksinkertaisia ongelmia ratkotaan. Miksi siis kiinnostua tosiongelmista?
3) Kyllä kansa tietää
Tämän joukon mielestä päättäjät ovat tyhjän panttina eduskunnassa ja kahmivat vain itselleen etuja. Kansa kyllä tietää, mutta siltä ei käydä kysymässä. Kansalaiset ovat kaikki yksilöitä, mutta heitä koskevassa kollektiivisessa päätöksenteossa päättäjien pitäisi ottaa jokainen huomioon.
4) Äänestäjät yllätetään kerta toisensa jälkeen
Äänestäjille ei kerrota etukäteen, mitä poliitikot aikovat päättää. Jo vaalikamppailussa pitäisi kertoa joko pitkästi tai lyhyesti, mitä seuraavan neljän vuoden aikana meinataan tehdä. Vielä pahempaa on, että hallitusohjelmassa ei kerrota, mitä tehdään, vaan pikkuporukassa on sen sijaan jo sovittu, miten oikeasti aiotaan menetellä ja miten kansalta piilotetaan totuus. Paras totuus on salaliittototuus.
5) Äänestäjät puhuvat totta, mutta poliitikot eivät
Jollain ihmeellisellä tavalla poliitikoiksi valikoituu henkilöitä, jotka eivät puhu totta. Miten se on mahdollista, kun heidät kuitenkin valitaan kansalaisten joukosta, jotka puhuvat totta?
6) Äänestäjät sortuvat kollektiiviseen pessimismiin
Kaikki on synkkää. Naapuri leikkaa aidan väärin. Kunnassa kaikki on pielessä, toista on naapurikunnassa, jossa asiat tehdään oikein. Uudenvuoden puheissa painotettiin vääriä asioita. Mistään ei tule mitään.
7) Äänestäjä ei saa mistään tietoa
TV:stä seurataan vain niitä kanavia, joilta tulee viihdettä. Asiakanavat ovat tylsiä. Miksi kaikesta pitää maksaa, kun vain osaa ohjelmista seurataan. Netistä seurataan otsikot ja erityisesti juoruotsakkeet. Uutislähetyksiä ei viitsitä seurata, kun niistä tulee aina samat asiat. Tietotulvan keskellä äänestäjä ryhtyy tiedonvastaanottolakkoon tai sitten tieto menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
8) Asiathan ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia
Tarvitaan vain päätöksiä. Asiat on helppo sopia, kunhan vai oikeat ihmiset ovat sopimassa. Paras olisi jos yksi ihminen saisi päättää, kunhan hän olisi kansan mies tai nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti