Selkärankaseminaarin satoa:
Pertti Korhonen ja Risto Siilasmaa: meillä on liian suuri julkinen sektori, julkinen sektori pitää saneerata.
Presidentti Niinistö: meillä on liian paljon johtajia julkisella sektorilla.
Kari Stadigh: Suomella on edessään elintason lasku, kohtalomme on Kreikka.
Nämä ovat vain pieni osa vyörytyksestä, joka on nyt käynnistetty ikään kuin yhteisestä sopimuksesta.
Paniikki on päällä. Pelätään ilmeisesti, että talouden nousukausi tulee ja estää kunnon leikkaukset julkisella sektorilla. Kolmen A:n Suomessa yhdellä Euroopan pienimmistä julkisen sektorin veloista ovat asiat aivan hullusti. Kilpaillaan siitä, kuka osaa sanoa julmemmin Suomen kohtaloista.
Presidentti ja monet muut ovat huolestuneita siitä, että julkisen sektorin osuus on 58 prosenttia BKT:stä. Kookashan se on. Mutta sen tämän hetkinen koko johtuu pitkälti siitä, että koko kansantalouden koko on hieman pienentynyt samaan aikaan, kun päivähoito ja koulu toimivat ja sosiaaliturvan maksatukset jatkuvat.
Olisikohan aika, että kukin näistä sanojista menisi kotiinsa miettimään, miten voisi hoitaa oman leiviskänsä vähän paremmin kuin mitä ovat hoitaneet tähän mennessä.
Mutta Guggenheim on saatava, maksoi mitä maksoi ja eliitti pyrkii maksattamaan sen tavallisilla kansalaisilla. Puheet syöksykierteestä ja Guggenheimin rakentamisesta ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Olen taiteen ystävänä käynyt New Yorkissa Guggenheimin museossa ja suosittelen muillekin vierailua jossain maassa, josta museo löytyy.
Muutamat harvat jaksoivat vielä huutaa yhteisvastuun perään Selkärankaseminaarissa.
Meillä on nyt nippu yksilöiden irtiottoja, joilla ei ole yhteyttä vilpittömään haluun tehdä töitä yhdessä. Taantumassa halutaan panna iso luuta lakaisemaan ja lopullisesti kukistaa kotimainen kysyntä.
Niinistölle haluaisin myös lähettää terveisiä: julkisen sektorin johtajat kunnissa tekevät pitkää päivää. Hänellä on vanhentunut käsitys johtamisesta. Johtaminen kunnissa on duunia ja kovaa duunia onkin.
Vähättelenkö Suomen ongelmia? Sitä en halua tehdä. En kuitenkaan usko, että johtajiemme pelottelukampanjalla asiat korjaantuvat. Jos kuulostan edellä ärtyneeltä, niin voin kertoa, että se johtuu siitä, että olen ärtynyt.
PS
20.1.2014
Eeva Hamusen yleisöosastokirjoituksessa (HS/20.1.2014)"Julkisiin menoihin liittyviä käsitteitä sotketaan". Hamunen erottelee käsitteet "julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen" ja toisaalta "julkisten palvelujen BKT-osuus". Jälkimmäinen käsittää julkisen sektorin omat palvelut (siis perinteiset palvelut) Nämä palvelut ovat olleet Hamusen mukaan hiukan alle 20 prosenttia (!) BKT:stä. Terve. Julkisiin menoihin (joka on siis tuo 58 prosenttia BKT:stä) kuuluvat perinteisten julkisen sektorin omien palvelujen lisäksi mm. työttömyyskorvaukset ja eläkkeet (valtaosa yksityisellä sektorilla olleiden eläkkeistä luokitellaan julkisen sektorin maksamiksi!). Monissa muissa maissa asia ei ole näin. Käytän siis yllä omassa blogikirjoituksessani epäselvästi "osuus"-sanaa. Korjattakoon tässä asia. Epäilen, että presidentinkin lausuma käsitetään koskemaan vain perinteisiä palveluja ja epäilen myös, oliko hän itsekään perehtynyt prosenttiluvun sisältöön riittävän tarkasti. Joka tapauksessa tässä on suuri vaara liioitella "julkista" suhteessa "yksityiseen".
Tämän lisäksi pitää tietenkin paikkansa, että taantumassa, koko BKT:n pienentyessä, julkisiin palveluihin ym. käytettävät menot suhteellisesti kasvavat, koska ei liene tarkoitus, että julkiset menot heiluvat raa´asti suhdanteiden mukaan. Julkisen menotalouden tarkoitus on päinvastoin pehmentää taantuman vaikutuksia. Jos pääsisimme vielä keynesiläisen ajattelun toisen puoliskon korjaamiseen eli korkeasuhdanteessa ylikuumenevien menojen leikkaukseen, olisimme pitkällä kansantalouden muutosten järkeistämisessä.
www.historiajatkuu.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti