Meillä on kaksi vastakkaista ratkaisuehdotusta työttömyysongelmaan, toinen perustuu työn kysynnän puutteen ja toinen työn tarjonnan puutteen korjaamiseen.
Meillä Suomessa vallitsee kysynnän ongelma juuri tällä hetkellä. Ei ole työpaikkoja, joihin työvoima voisi hakeutua. Pekka Tiainen työ- ja elinkeinoministeriöstä eritteli tätä ongelmaa Helsingin Sanomien haastattelussa vastikään seuraavasti: tällä hetkellä ”syntyy joka päivä 700 uutta työpaikkaaja niitä katoaa 820”. Saldo on siis negatiivinen. Jos saldo kääntyisi positiiviseksi oltaisiin lähellä työn lisätarjonnan mahdollistamaa positiivista vaikutusta, mutta silloinkin pitäisi huomioida aluksi työttömien reservi.
Koko tämä työn tarjonnan tarjoaminen ratkaisuksi meidän työttömyysongelmaan perustunee siihen, että työpalkoista vallitsisi vapaa kilpailu. Tämä johtaisi teoreettisesti siihen, että työpalkat laskisivat ja työnantajilla oli mahdollisuus alemmilla palkoilla palkata lisää työvoimaa. Meillä on kuitenkin työehtosopimuksissa määrätyt palkat, jotka eivät hevillä jousta alaspäin.
Kauppalehdessä oli taannoin mielenkiintoinen haastattelu, jossa haastateltiin yrittäjiä. He totesivat selkeästi, että ratkaisevaa on työntekijän taidot, ei se, että vähäisempää osaamista tarjotaan halvemmalla. Työnantaja haluaa parhaan asiantuntemuksen ja on siitä valmis maksamaan työehtosopimuksen mukaan. Miksi? Koska hän saa kunnon palkkaa maksamalla hyvän työntekijän pysymään paremmin työssään kuin harrastamalla alepalkkausta.
Saksan Hartz-uudistus perustui matalapalkkareserviin. Kun työntekijöiden työttömyysturvaa ja sosiaaliturvaa heikennettiin ja sallittiin alhaiset palkat lisääntyi työntarjonta työmarkkinoilla juuri edellä mainitusta palkkakilpailusta johtuen. Rasitteena on kuitenkin syntynyt matalapalkka-armeija ja palkkaerojen kasvu. Toki työntekijälle maksetaan pieni tuki valtion taholta, mutta se ei kokonaiskuvaa juuri muuta. Saksaan on syntynyt uusi köyhälistö.
Saksan uusi hallitus on korjaamassa syntynyttä matalapalkkajärjestelmää osittain mm. uudella minipalkkalailla.
Meillä Juhana Vartiainen ja monet muut teoreetikot kannattavat työn tarjonnan lisäämistä keinona ongelmiimme.
Meillä on jo pitkään puhuttu työurien pidentämisestä keinona kestävyysvajeeseen. Totta onkin, että eläkkeelle siirtymiset pienentävät työvoimaa ja lisätyötä saataisiin eläkeikää pidentämällä (tai pidentämällä työuraa alusta, keskeltä ja lopusta) tai sitten maahanmuuttoa hyväksi käyttäen. On erilaisia käsityksiä esimerkiksi, miten paljon eläkkeellesiirtymisajan myöhentäminen muuttaa tilannetta. Nämä lienevät pääkeinot työn tarjonnan lisäämiseksi.
Samaan aikaan automaation väitetään (Etla) vievän 1/3 osan työpaikoista 10-20 vuoden kuluessa. On hyvin tyypillistä, että työvoimapulasta ja automaation viemistä työpaikoista ei keskustella samassa yhteydessä. Pinnalta katsoen ne näyttäisivät vaikuttavan päikseen.
Ilmeisesti arviot tulevasta työvoimapulasta perustuvat uusien ammattien syntymiseen ja näihin tarvittaviin uusiin työntekijöihin. Vanhojen työpaikkojen tuho ei tuo työntekijöitä uusiin ammatteihin, koska ammattitaitovaatimukset ovat uusissa työpaikoissa tyystin erilaiset.
Työvoiman tarjonta voisi olla taantumassakin osittainen ratkaisu talouskasvun piristymiseen – tuskin kuitenkaan työttömyyteen – jos uusille toimialoille ja uusiin ammatteihin virtaa koulutettua väkeä ja työlle ja tuotteille on piilokysyntää, ja mielellään kansainvälistä kysyntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti