sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Lopun alku vai alun loppu

 


Aloitetaan lopusta. Kaiken kalabaliikin Yhdysvaltain presidentin vaalien tiimoilta pitäisi olla ohitse 20.1.2021. Silloin järjestetään virkaanastumisseremoniat.

Sitä ennen on selvittävä vaikeutetusta kuviosta.

HS:n mainio toimittaja Pekka Mykkänen on kirjoittanut Hesariin jälleen yhden hyvän artikkelin, jonka nimi on osuvasti ”Republikaanit ovat yhä polvillaan Trumpin edessä” (9.12.2020).  Demokratian ruumiinavaus jatkuu. Artikkeli kokonaisuudessaan on vavahduttava, vaikka  siinä on paljon jo aiemmin muissa tiedotusvälineissä ollutta tietoa.  Onpahan koottu yhteen trumpismin  mielettömyyksiä. Artikkelin viimeisen kappaleen viesti on häkellyttävä: ”On ollut ihme, miten vähän väkivaltaa Yhdysvalloissa on vaalien yhteydessä nähty. Ja ihme olisi sekin, ellei Trumpin sota maansa demokratiaa vastaan päättyisi tavalla tai toisella tragediaan”. Miten helppoa (ja tuskallista) tähän on yhtyä!

Miten päästä pälkähästä ennen kuin ajaudutaan umpikujaan? Tässä blogikirjoituksessa tarkastellaan amerikkalaisen demokratian sairauskertomusta presidentinvaalien muodostaman kumouksellisuutta uhkuvan näkymän kautta.

Kirjoitukseni pontimena on tilanne,  jonka kuvaamisessa tahtovat sanat loppua kesken.  On vaikeaa ylittää karkeudessa  Donald Trumpin kielenkäyttöä. Mikä siis olisi enemmän kuin  Trumpin väkivaltaan rohkaisevat tölväisyt?  Jäljelle jää vain väkivallan konkreettinen käyttö. Olen torjunut jossakin vaiheessa  sisäisen rettelöinnin mahdollisuuden. En ole siitä enää yhtä varma.

Mikä on välittömästi seuraava vaihe tässä saagassa?

No, viime viikkojen tapahtumilla on selvä yhteys  Georgiassa tammikuun alussa pidettäviin kongressin vaalien toiseen kierrokseen,  jossa valitaan osavaltion kaksi senaattoria. Tilanne on tulenarka, enkä kaihda sanoa,  että toivon demokraattien voittavan nuo kaksi paikkaa Se johtaisi senaatin voimasuhteissa 50 – 50 tasapeliin. Tällöin varapresidentti Kamala Harrisin ääni ratkaisee senaatin tulevissa äänestyksissä tasatuloksen sattuessa. Ja tämä taas merkitsisi oletusarvoisesti samalla demokraattien kannan voittoa. Toisaalta, jos paikat jakautuvat 50 - 50,  niin mikä on seuraus?  Tulos olisi ankara takaisku republikaaneille. Väkivaltaisia mellakoita? Valtavasti on ladattu odotuksia tammikuun suden hetkeen.

Miten vaikeata tämä onkaan? Georgian äänet piti laskea kolmeen kertaan Trumpin ja kumppanien vaatimuksesta. Uusintalaskennat eivät odotetusti muuttaneet tulosta. Eikä muutosta tapahdu muuallakaan. Peli on pelattu: tulokset on vahvistettu kaikissa osavaltioissa,  ml. niissä, joissa oli tiukkaa.

:::::::::::::::::::::::::::::::::

Palataan ajassa hetkeksi taaksepäin. Voiko presidentistä käyttää nimeä ”patologinen valehtelija”? Elettiin vuoden 2016 alkupuolta ja pohdin tätä asiaa erään blogikirjoitukseni yhteydessä. Väistin ongelman ja käytin jotain kiertoilmaisua.

Nyt ovat sekä kierto- että suorat ilmaisut vähissä. Vaalien jälkiselvittelyt ovat johtaneet uskomattomaan tilanteeseen, jossa  istuva presidentti on osoittautunut erittäin huonoksi häviäjäksi. Ja tämä on lievästi sanottu.

Esimerkkejä: 

Vaalivirkailijoita on uhkailtu ja presidentti on osallistunut uhkailuun. Tuloksia on pyritty räikeästi manipuloimaan. Väkivallan toteutukset puuttuvat, mutta suunnitelmia on olemassa. Toistaiseksi on tyydytty epätoivoisiin yrityksiin kaataa muka vaalivilpin avulla presidentinvaalin tulos.

Puoleltatoista tuhannelta amerikkalaisasianajajalta lähti avoin kirje, jossa tuomitaan Trumpin kampanjan lakimiesten toimet vaalituloksen kyseenalaistamiseksi.

Republikaanien kongressiedustajat pelaavat korkeilla panoksilla. Pekka Mykkänen erittelee  tarkoitusperät seikkaperäisesti. Trumpilla on aidosti kova kannatus kentällä, mutta silti kongressiedustajat pelaavat ambivalenttia peliä, jossa Trumpia kritisoidaan julkisuudelta salassa, mutta kaikelle kansalle  republikaaniedustajat välttävät Trumpin arvostelemista äänestäjien koston pelossa. Washíngton Post julkaisi kyselyn, johon  pyydettiin kommentteja kaikilta kongressin republikaanien 249 edustajalta. Näistä vain 26 myönsi Bidenin voittaneen vaalit, kahden mielestä Trump voitti ja peräti 221 kieltäytyi vastaamasta tai jätti kantansa epämääräiseksi. Viime mainittu luku kuvaa sitä,  kuinka vaikeana ja uskaliaana edustajat  pitävät selkeän vaalituloksen  myöntämistä. Pelko ohjaa edustajien käytöstä, Trumpin pelko ja äänestäjien pelko. Myös Georgian vaalien läheisyys aiheuttaa päänvaivaa monille, kuten edellä todettiin.

Monille republikaanien  edustajalle  Trumpin toiminnan hyväksyminen  käy omantunnon päälle. Rohkeimmat ovat luopunet lopputuloksen pitkittämisestä ja tunnustaneet todellisen voittajan, mutta niinhän se on, että kun kaikki keinot on kokeiltu ja mikään ei auta, niin viimeisenä keinona yritetään selviytyä rehellisyydellä!

On syntynyt käsitys, että Trump ajaa vain omaa etuaan, mutta on samalla sitonut republikaanisen puolueen itseensä kanssa niin perusteellisesti,  että puolueen kongressiedustajien suuri enemmistö ei uskalla sanoutua irti Trumpin harjoittamista perättömyyksistä.

Trumpin alaiset – itsenäisesti ajattelevat -  virkamiehet joutuvat teeskentelemään, että Trumpin aloitteissa on jotain järkeä. Kun alempiin oikeusistuimiin vetoaminen ei ole johtanut tulokseen, on hän kääntynyt nyt korkeimman oikeuden puoleen yhtä laihoin tuloksin. Trumpin toimintaa voisi kutsua jatkuvan kumouksen taktiikaksi (strategia-nimi on tälle avuttomalle touhulle aivan liian kunnioittava).

Lopetetaanpa siihen, mistä aloitettiin: Joe Bidenin virkaanastujaiset ovat 20.1.2021 ja sitä ei Trumpin kiusanteko muuta. 

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti