John Bolton osana Yhdysvaltain ulkopoliittista establishmenttia

 

 

Helsingin Sanomat on haastatellut Yhdysvaltain Trumpin aikaista kansallisen turvallisuuden  neuvonantajaa John Boltonia. Emil Elon tekemä haastattelu ilmestyi 17.4.2021 Hesarissa nimellä ”Minä olin siellä”. Otsake kertoo Boltonin toiminnasta eräänlaisena vakaan hallinnon kriittisenä silmänä ja korvana presidentin tempoilua ja sooloilua vastaan. Epäilen,  että sidos Trumpiin oli kiinteämpi,  kuin mitä Bolton  nyt esittää, mutta se lienee ymmärrettävää,  kun hän ei ole enää Trumpin  lieassa kiinni.

Boltonia pidetään melko suoraviivaisena sotahaukkana, jonka linja poikkesi Trumpin improvisoivasta tyylistä,  ja siten  oli vain ajan kysymys,  milloin side isäntään katkeaa. Bolton on edelleen toki republikaani, mutta haukkuu silti Trumpin pystyyn hänen epäjohdonmukaisten toilailujensa  takia. Mikään rauhanlähettiläs Bolton ei ole,  eikä hän ole kuin osaksi yhtä mieltä Joe Bidenin ulkopolitiikasta.  Bolton  vastustaa Bidenin purkutoimia,  jotka kohdistuivat  useisiin Trumpin päätöksiin (ilmastosopimukseen uudelleen liittyminen, Iranin ydinasesopimus). Bolton on liikaa ”cold war warrier” voidakseen ymmärtää Bidenin liennytyspyrkimyksiä.

Bolton liittyy ketjuun,  johon voidaan sanoa kuuluneen esim. John Foster Dulles,  Barry Goldwater ja Zbigniew Brzezinski. Hän on tinkimätön USA:n suurvaltaetujen  puolustaja sekä sanoissa että teoissa. Trumphan keskittyi lähinnä retorisesti tekemään  Yhdysvalloista ”suurta” aina välillä solmien diilejä eniten tarjoavien ja häntä itseään hyödyttävien tahojen kanssa.

Maailman suurvaltajohtajat olivat Trumpille hänen uudelleenvalintaorganisaationsa osia. Eri asia on sitten,  että useimmat eivät suostuneet Trumpin pompoteltavaksi.

Bolton antaa periaatetasolla tunnustusta Joe Bidenille.  Hän liittää Bideniin  kolme positiivista määrettä: pragmaattisuus, ennustettavuus ja ”filosofisen viitekehyksen omaksuminen”, joka  ”Trumpilta puuttui täysin”.

Kiina on maailmanpoliittisessa  mielessä edelleen Yhdysvaltain ykköskohde,  ja on sitä presidentistä riippumatta. Bolton tuomitsee tässäkin Trumpin todeten haastattelussa, että ”Trumpilla ei ollut mitään Kiina-politiikkaa”. Trumpin  politiikka oli Kiinankin suhteen henkilökohtaisen poliittisen edun tavoittelua.

Avustajien ja neuvonantajien tehtävä oli Trumpin aikaan niin Kiina-  kuin muissakin kysymyksissä Boltonin mielestä mahdoton.

 ::::::::::::::::::::::::::::::

Haastattelussa Elo ei juurikaan kommentoi Boltonin sanomisia, vaan antaa tämän kovalla rutiinillaan johtaa teemoissa etenemistä. On vaikea sanoa liioitteleeko  Bolton jälkikäteen omaa rooliaan, kun sanoo estäneensä Trumpia irtautumasta Natosta. Enemmänkin kysymys lienee ollut ailahtelevan presidentin mielipidevaihtelujen hillinnästä. 

Haastattelussa on Suomi-painotus haastattelijasta  johtuen. Amerikkalaistyyliin Suomea käsitellään myönteisessä hengessä. Mutta on Boltonilla myös selvä viesti Suomelle. Täysin odotetusti hän haluaisi Suomen siirtyvän lähemmäksi länttä ja kylmän sodan sotilaan tavoin ilmoittaa näkevänsä Suomen mieluusti  Naton jäsenenä. Bolton leimaa monien hengenheimolaistensa tavoin Suomen olevan ”harmaalla alueella” (käyttämättä juuri tätä ilmaisua) ja edelleen viipyilevän kylmän sodan maailmassa, jonka Bolton retoriikassaan  sanoo jääneen jo taakse. Tuskin voisin olla enempää eri mieltä Boltonin kanssa: juuri hän itse sotahaukkana elää kylmän sodan maailmassa ”hyvän puolella pahaa vastaan”  johnfosterdullesilaiseen tyyliin. Trumpin Suomi-tuntemus lienee ollut vähäinen.  Bolton joutui korjaamaan presidenttiä,  kun tämä erehtyi pitämään Suomea Venäjän satelliittina.

Hän kehuu Suomen pystyneen isännöimään Trumpia ja Putinia,  koska ajatteli ja ajattelee Suomen olevan ”neutraalilla maaperällä”. Tästä  loogisesti seuraa, että jos Suomi luopuu ”neutraaliudestaan” (liittymällä Boltonin tahdon mukaisesti Natoon),  menettää se  statuksen toimia sillanrakentajana lännen ja idän välillä huippukokouspaikkana!

Suomi kuuluu ilman erillisiä todistelujakin länteen. Sen on vain osoitettava vankalla itsetunnon voimalla,  että se ei tarvitse sotilasliittosopimusta todistaakseen tämän. Ja vastaavasti Suomi pystyy kyllä olemaan kriittinen Venäjän vastenmielisiä piirteitä kohtaan  - joita riittää - ilman sotilaallista liittoutumista lännen kanssa. Mistä näitä ”Suomen puolesta” hyvää ajattelevia tahoja piisaa?

Jotain tahatonta avuttomuutta osoittaa,  kun kysytään (ja Emil Elo kysyy!) naiivisti ”auttaako Yhdysvallat,  jos Suomen kimppuun hyökätään?” Pelastava enkeli – John Bolton – ilmoittaa lauhkeasti, että  ”olette paremmassa asemassa kuin kolme kuukautta sitten”. Luojan kiitos meillä ei ole enää Trumpia!

Mitä tulee amerikkalaiseen polarisoituneeseen ilmapiiriin, niin siellä on niin paljon olemattomista syistä kommunisteiksi leimaavia tahoja, ettei tämän ideologisen puolikkaan perässä kannata juosta.   

Boltonin ja muiden vastaavasti ajattelevien systeemiseen strategiaan näyttää kuuluvan Suomen näkeminen osana Baltiaa. Alue halutaan nähdä yhtenä osana Naton puolustusjärjestelmää. Myös Ruotsi on osa tätä kokonaisuutta. En usko oikein tähän niputtamisajatteluun. Jostakin kohtaa kriisiytyvä alue sitoo helposti mukaansa laajoja alueita kaatuvien dominoiden mukaisesti.  Syntyy liian paljon sidonnaisuuksia,  joista kasvaa turhia uhkakuvia. ”Suur-Baltian” osien  historialliset lähtökohdat ovat hyvin erilaiset toisiinsa nähden. Boltonilaisen suurvalta-ajattelun näkökulmasta  on tietenkin tähdellistä,  että jokaista maatilkkua ei tarvitse ajatella erillisenä.

:::::::::::::::::::::::::::

Bolton kiinnittää huomiota erääseen tosiasiaan, nimittäin Valkoisen talon – keskenään kilpailevien -  ulkopolitiikasta vastaavien avustajien suureen määrään, heterogeenisyyteen ja vuotoherkkyyteen. Henkilökohtaiset intressit ja urasuunnitelmat sotkeutuivat suuriin linjoihin luoden kuvaa kaoottisesta presidentinhallinnosta. Kysymys ei siis ole pelkästään presidentin henkilöstä, mutta presidentti kiihdytti hajota ja hallitse  -periaatetta,  josta asioiden hallinta vähitellen väistyi.

Trumpin aikana henkilöjohtamisen tempoilevuus aiheutti paljon ristiriitoja ja tarpeetonta henkilökiertoa. Myös Boltonin kausi presidentin palveluksessa jäi vain reilun vuoden mittaiseksi.

Trump ei Boltonin käsityksen mukaan  hae enää ylintä tehtävää. Tähän liittyen Boltonilla on vielä yksi viesti suomalaisille, johon on helppo yhtyä: ”Donald Trump ei edustanut meidän amerikkalaisten filosofiaa. Hänellä ei ollut mitään filosofiaa”.