lauantai 10. huhtikuuta 2021

Salaliittoteorioita ja noitavainoja

 

 ”Mitä on salaliittoteorian tuolla puolen, jos kysymys ei ole todistettavasti ihmisten välisestä sopimuksesta tehdä kauheuksia? Useimmiten ei mitään! Mutta joissakin tapauksissa saattaa löytyä yksilön paranoija (johon paikkansapitämätön salaliittoteoria perustuu). Ja paranoija on usein puolustusjärjestelmä välinpitämättömyyttä vastaan `että siis kukaan ei välitä minusta´”.

Näin totean blogikirjoituksessani ”Miksi salaliitoteorioita tarvitaan?” 15.5.1015 ja viittaan David Aaronovitchin kirjaan ”Voodoo Histories. The Role of the Conspiracy Theory in Shaping Modern History” (2009). Samaa aihepiiriä käsittelee  HS:ssa 13.6.2015 Arla Kanerva lauantaiesseessään. Kanerva viittaa lähteisiinsä ja toteaa, että jos uskoo yhteen salaliittoteoriaan, uskoo usein myös muihin vastaaviin. Entä meikäläinen, joka ei juuri usko salaliittoteorioihin, ellei löydy vankkumattomia faktoja?  Miten meheviä tarinoita menetänkään, kun kompromettoin liki kaikki eteen tulevat teoriat!  No,  en tietenkään väitä, että kaikki salaliittoteoriat ovat humpuukia. Asenteellani tarkoitan, että suhtaudun joka paikkaan tyrkytettäviin salaliitoteorioihin skeptisesti.

Arla Kanerva tuo esille varteenotettavan selityksen salaliittointoilijoista: on mukava kokea olevansa fiksumpi kuin muut: voi tuntea ylemmyydentunnetta muita kohtaan, joiden ajatuksenjuoksu ei ole yhtä kerkeää. Sillä ei näytä olevan väliä, vaikka miljardi ihmistä osoittaisi samalla tavalla ”fiksuutensa” kertomalla, että virallinen selitys on potaskaa ja takana on tiettyjen tahojen mielikuvituksellinen juoni.

Yksi selitys salaliittoteorioille on auktoriteetin kaipuu. Salaliittoteoreetikko julistaa kyseenalaiseksi olemassa olevat auktoriteetit, vain etsiäkseen paikkaa maailmasta kuin rajojaan kokeileva lapsi. Epäloogista? Ei, koska auktoriteetista (vanhemmista, viranomaisista) voidaan leipoa syntipukki.

Vielä Kanerva ottaa esille salaliittoteorian selityksen, jonka mukaan teoria on eräänlainen selviytymismekanismi, jonka avulla taistellaan elämän merkityksettömyyttä vastaan: kukaan ei tiedä, mitä maailmassa tapahtuu, ”että siis mitään suurta suunnitelmaa ei ole”. On helpottavaa löytää ”maailman selitykseksi” salaliitto. Korvaako salaliitto uskonnon maan päällä?

Eri aikakausina ovat suosiossa erilaiset versiot salaliitoista. Toisen maailmansodan aikaiset natsi-Saksan vastaiset liittolaiset kääntyivät pian toisiaan vastaan. Mccarthyismi on elävä esimerkki kommunismihysteriasta. Kylmän sodan vainoharhaisessa maailmassa epäluulo kohdistui vastapuoleen, joka oli joka välissä suunnittelemassa toisen osapuolen tuhoamista mitä pirullisimmalla tavalla. Salaliittoteoriat kukoistivat.

Sitten tuli terrorismin kausi. WTC-tornien tuho on synnyttänyt valtavan määrän salaliittoteorioita, joiden perustella voisi vetää johtopäätöksen, että tornien tuho oli mahdollista kaikilla muilla tavoilla paitsi ei lentokoneiden törmäyksellä.

::::::::::::::::::::::

Tämä kaikki on johdattelua nykypäivään, jossa salaliittoteoriat rehottavat netissä. Juuri netti moninkertaistaa salaliittoteorioiden määrän. Levityskanava on  vaikuttava!  Yhdysvalloissa monet kieltäytyvät yhä hyväksymästä Joe Bidenin vaalivoittoa: on tapahtunut petos, vaalipetos. Ja ajatelkaapa, kuinka kongressitalon valtaukseen osallistuneet tahot ihan vakavissaan etsivät todisteita vaalivilpistä: kyllä siinä paperit saivat kyytiä. Qanonin kaltaiset täynnä salaliitoa olevat liikkeet valjastivat koko tarmonsa ”totuuden” selville saamiseksi.

Yliopistonlehtori Marko Nenonen toteaa HS:n Vieraskynä-palstalla (2.4.2021) artikkelissa ”Salaliittoteoriat toistavat noitavainoista tuttua ajatuskulkua”,  kuinka ennen sosiaalista mediaa ja globaalia tiedonvälitystä kaikki tiedonkulku tapahtui paljon nykyistä hitaammin. Joukkosuggestion ilmiöt kuolivat nopeasti, joskin poikkeuksiakin on: Kennedyn murhaan liittyvät  salaliittoteoriat eivät käsittääkseni kuole koskaan.

Nenonen todistaa, että kysymys salaliitoista on vanhaa  historiallista perua. Nimittäin noitavainoista voidaan vetää yhtymäkohdat näihin ”nykyajan noitavainoihin”. Silloinkin tosiasioista esitettiin käsittämättömiä tulkintoja. Voisin vaikka yhtyä Nenoseen,  kun hän sanoo, että kautta aikain vastaväitteiden esittäminen salaliittoteorioille on yhtä hyödytöntä kuin joskus aikoinaan noitavainoissa. Noita todistettiin noidaksi menettelyllä,  josta ei voinut olla selviytymistietä.

Uskonnollinen ja aatteellinen fanatismi lymyää hairahtuneiden liikkeiden taustalla. Niillä on monissa yhteiskunnissa uskomattoman vahva ote ihmisiin kaiken opillisen sivistyksen  yli ja ohi. . Salaliitot ovat usein rasistisia, natsimielisiä, homoja vastaan suunnattuja, lapsipornolähtöisiä ja väkivaltasuuntautuneita.

::::::::::::::::::::

Meidät on länsimaissa periaatteessa rokotettu salaliittoteorioita vastaan luottamusyhteiskuntien, koulutuksen, tiedotusvälineiden korkean tason ja kehittyneen  oikeuslaitoksen kautta. Silti monenkirjavassa USA:ssa salaliittoteoriat leviävät kulovalkean tavoin. Monilla amerikkalaisilla tuntuu olevan ongelmana vaatimaton yleissivistys ja maailmankuvan suppeus. Monien luottamus viranomaisiin on tipotiessään. Kaikki tapahtuu omissa henkisesti pienissä ympyröissä. Asiaan kuuluu, että torjutaan ulkopuolelta tuleva järjen ääni.

Sama tilanne on valitettavasti monessa muussakin kehittyneessä maassa. Usko vahvan yleissivistyksen merkitykseen horjuu.

Helsingin Sanomissa artikkelissa ”Kyynistä peliä koko maailman kustannuksella” (26.3.2021),  yritetään  läpivalaista äärioikeistolaisen Qanonin salaliittoteorioita. Artikkelin on kirjoittanut Juho Typpö.  Itse asiassa Qanon on sinällään salaliittoteoria.  Se levittäytyi yhtä jalkaa koronaepidemian kanssa. Donald Trumpilla oli paljon kannattajia Qanon-liikkeessä.  Qanonilaisten mielestä koronapandemia on osa valtaeliitin suurta salaliittoa.

Vuosi 2020 oli Qanonin kannalta hedelmällinen. Se keräsi laajalti seuraajia ja tuki ulottui Yhdysvaltain kongressiin saakka. Sillä on myös maailmanlaajuista kannatusta

Qanonin mukaan Yhdysvaltoja hallitsee paha valtio (Deep state), jota johtaa demokraattien eliitti,  joka on vanginnut miljoonia lapsia ja sijoittanut heidät maanalaisiin tunneleihin. Nimenomaan Donald Trumpia odotettiin pelastajaksi, lasten vapauttajaksi ja Deep staten johtajien kiinniottajaksi.  Vallankaappausyritys meni myttyyn, kun Trump hävisi vaalit (vaikkei sitä tunnustanutkaan). Kongressitaloon 6.1.2021 tunkeutujissa oli paljon Qanonin kannattajia asianmukaisin tunnuksin. Lopputulos: harvoin,  jos koskaan on läntisessä demokratiassa  jouduttu näin sairaaseen prosessiin.

Qanon on ehkä osoittanut kaiken jälkeen hiipumisen merkkejä. Se ja sen sukulaisliikkeet ovat tässä vaiheessa kärsineet tappion,  mutta odottavat  uutta nousua tai jotain uutta ilmenemismuotoa. Ihmiset häiriintyneiden ajatusten takaa eivät ole kadonnet mihinkään.

:::::::::::::::::::::::::::::

Hulluuden määrä maailmassa ei ole historiaperspektiivissä  vakio, mutta ei se ole välttämättä lisääntynytkään. Vainoharhaisen propagandan tehokkaammat levittämistavat näyttävät kuitenkin  yleistävän salaliittoteorioita.

Mutta ehkä kysymys on jostain muustakin. Väestö polarisoituu ja jakaantuu osaajiin ja toisaalta muuntautumiskyvyltään passiivisiin ihmisiin, joilla on heikommat valmiudet sopeutua nykymaailman nopealiikkeisyydessä. Syystä tai toisesta valtavirroista syrjään ajautuneiden katkeruus synnyttää vihaa paremmin asiansa  hoitaneita kohtaan. Sitä paitsi tämän päivän maailman yltäkylläisyys  lyö kaikkialla silmille ja on osaltaan aiheuttamassa osattomuuden tunnetta. Tilanteet kärjistyvät etenkin niissä maissa, joissa tasaavat turvaverkot ovat reikäisiä.

Mutta, mutta…..

Salaliittoteorioiden syntyyn jää aina jokin selittämätön osuus. Se perua ihmismielen salatuista kerroksista.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti