Näin totean blogikirjoituksessani ”Miksi
salaliitoteorioita tarvitaan?” 15.5.1015 ja viittaan David Aaronovitchin
kirjaan ”Voodoo Histories. The Role of the Conspiracy Theory in Shaping Modern
History” (2009). Samaa aihepiiriä käsittelee
HS:ssa 13.6.2015 Arla Kanerva lauantaiesseessään. Kanerva viittaa
lähteisiinsä ja toteaa, että jos uskoo yhteen salaliittoteoriaan, uskoo usein
myös muihin vastaaviin. Entä meikäläinen, joka ei juuri usko
salaliittoteorioihin, ellei löydy vankkumattomia faktoja? Miten meheviä tarinoita menetänkään, kun
kompromettoin liki kaikki eteen tulevat teoriat! No, en
tietenkään väitä, että kaikki salaliittoteoriat ovat humpuukia. Asenteellani
tarkoitan, että suhtaudun joka paikkaan tyrkytettäviin salaliitoteorioihin
skeptisesti.
Arla Kanerva tuo esille
varteenotettavan selityksen salaliittointoilijoista: on mukava kokea olevansa
fiksumpi kuin muut: voi tuntea ylemmyydentunnetta muita kohtaan, joiden
ajatuksenjuoksu ei ole yhtä kerkeää. Sillä ei näytä olevan väliä, vaikka
miljardi ihmistä osoittaisi samalla tavalla ”fiksuutensa” kertomalla, että
virallinen selitys on potaskaa ja takana on tiettyjen tahojen
mielikuvituksellinen juoni.
Yksi selitys salaliittoteorioille
on auktoriteetin kaipuu. Salaliittoteoreetikko julistaa kyseenalaiseksi olemassa
olevat auktoriteetit, vain etsiäkseen paikkaa maailmasta kuin rajojaan
kokeileva lapsi. Epäloogista? Ei, koska auktoriteetista (vanhemmista,
viranomaisista) voidaan leipoa syntipukki.
Vielä Kanerva ottaa esille
salaliittoteorian selityksen, jonka mukaan teoria on eräänlainen
selviytymismekanismi, jonka avulla taistellaan elämän merkityksettömyyttä
vastaan: kukaan ei tiedä, mitä maailmassa tapahtuu, ”että siis mitään suurta
suunnitelmaa ei ole”. On helpottavaa löytää ”maailman selitykseksi” salaliitto.
Korvaako salaliitto uskonnon maan päällä?
Eri aikakausina ovat suosiossa erilaiset versiot
salaliitoista. Toisen maailmansodan aikaiset natsi-Saksan vastaiset
liittolaiset kääntyivät pian toisiaan vastaan. Mccarthyismi on elävä esimerkki
kommunismihysteriasta. Kylmän sodan vainoharhaisessa maailmassa epäluulo
kohdistui vastapuoleen, joka oli joka välissä suunnittelemassa toisen osapuolen
tuhoamista mitä pirullisimmalla tavalla. Salaliittoteoriat kukoistivat.
Sitten tuli terrorismin kausi. WTC-tornien tuho on
synnyttänyt valtavan määrän salaliittoteorioita, joiden perustella voisi vetää
johtopäätöksen, että tornien tuho oli mahdollista kaikilla muilla tavoilla
paitsi ei lentokoneiden törmäyksellä.
::::::::::::::::::::::
Tämä kaikki on johdattelua
nykypäivään, jossa salaliittoteoriat rehottavat netissä. Juuri netti moninkertaistaa
salaliittoteorioiden määrän. Levityskanava on
vaikuttava! Yhdysvalloissa monet
kieltäytyvät yhä hyväksymästä Joe Bidenin vaalivoittoa: on tapahtunut petos,
vaalipetos. Ja ajatelkaapa, kuinka kongressitalon valtaukseen osallistuneet
tahot ihan vakavissaan etsivät todisteita vaalivilpistä: kyllä siinä paperit
saivat kyytiä. Qanonin kaltaiset täynnä salaliitoa olevat liikkeet valjastivat
koko tarmonsa ”totuuden” selville saamiseksi.
Yliopistonlehtori Marko Nenonen
toteaa HS:n Vieraskynä-palstalla (2.4.2021) artikkelissa ”Salaliittoteoriat toistavat
noitavainoista tuttua ajatuskulkua”,
kuinka ennen sosiaalista mediaa ja globaalia tiedonvälitystä kaikki
tiedonkulku tapahtui paljon nykyistä hitaammin. Joukkosuggestion ilmiöt
kuolivat nopeasti, joskin poikkeuksiakin on: Kennedyn murhaan liittyvät salaliittoteoriat eivät käsittääkseni kuole
koskaan.
Nenonen todistaa, että kysymys
salaliitoista on vanhaa historiallista
perua. Nimittäin noitavainoista voidaan vetää yhtymäkohdat näihin ”nykyajan
noitavainoihin”. Silloinkin tosiasioista esitettiin käsittämättömiä tulkintoja.
Voisin vaikka yhtyä Nenoseen, kun hän
sanoo, että kautta aikain vastaväitteiden esittäminen salaliittoteorioille on
yhtä hyödytöntä kuin joskus aikoinaan noitavainoissa. Noita todistettiin
noidaksi menettelyllä, josta ei voinut
olla selviytymistietä.
Uskonnollinen ja aatteellinen
fanatismi lymyää hairahtuneiden liikkeiden taustalla. Niillä on monissa
yhteiskunnissa uskomattoman vahva ote ihmisiin kaiken opillisen sivistyksen yli ja ohi. . Salaliitot ovat usein
rasistisia, natsimielisiä, homoja vastaan suunnattuja, lapsipornolähtöisiä ja
väkivaltasuuntautuneita.
::::::::::::::::::::
Meidät on länsimaissa periaatteessa
rokotettu salaliittoteorioita vastaan luottamusyhteiskuntien, koulutuksen,
tiedotusvälineiden korkean tason ja kehittyneen oikeuslaitoksen kautta. Silti monenkirjavassa
USA:ssa salaliittoteoriat leviävät kulovalkean tavoin. Monilla amerikkalaisilla
tuntuu olevan ongelmana vaatimaton yleissivistys ja maailmankuvan suppeus.
Monien luottamus viranomaisiin on tipotiessään. Kaikki tapahtuu omissa henkisesti
pienissä ympyröissä. Asiaan kuuluu, että torjutaan ulkopuolelta tuleva järjen
ääni.
Sama tilanne on valitettavasti
monessa muussakin kehittyneessä maassa. Usko vahvan yleissivistyksen
merkitykseen horjuu.
Helsingin Sanomissa artikkelissa
”Kyynistä peliä koko maailman kustannuksella” (26.3.2021), yritetään
läpivalaista äärioikeistolaisen Qanonin salaliittoteorioita. Artikkelin
on kirjoittanut Juho Typpö. Itse asiassa
Qanon on sinällään salaliittoteoria. Se
levittäytyi yhtä jalkaa koronaepidemian kanssa. Donald Trumpilla oli paljon
kannattajia Qanon-liikkeessä. Qanonilaisten
mielestä koronapandemia on osa valtaeliitin suurta salaliittoa.
Vuosi 2020 oli Qanonin kannalta
hedelmällinen. Se keräsi laajalti seuraajia ja tuki ulottui Yhdysvaltain
kongressiin saakka. Sillä on myös maailmanlaajuista kannatusta
Qanonin mukaan Yhdysvaltoja
hallitsee paha valtio (Deep state), jota johtaa demokraattien eliitti, joka on vanginnut miljoonia lapsia ja
sijoittanut heidät maanalaisiin tunneleihin. Nimenomaan Donald Trumpia
odotettiin pelastajaksi, lasten vapauttajaksi ja Deep staten johtajien
kiinniottajaksi. Vallankaappausyritys
meni myttyyn, kun Trump hävisi vaalit (vaikkei sitä tunnustanutkaan).
Kongressitaloon 6.1.2021 tunkeutujissa oli paljon Qanonin kannattajia
asianmukaisin tunnuksin. Lopputulos: harvoin,
jos koskaan on läntisessä demokratiassa
jouduttu näin sairaaseen prosessiin.
Qanon on ehkä osoittanut kaiken
jälkeen hiipumisen merkkejä. Se ja sen sukulaisliikkeet ovat tässä vaiheessa
kärsineet tappion, mutta odottavat uutta nousua tai jotain uutta
ilmenemismuotoa. Ihmiset häiriintyneiden ajatusten takaa eivät ole kadonnet
mihinkään.
:::::::::::::::::::::::::::::
Hulluuden määrä maailmassa ei ole
historiaperspektiivissä vakio, mutta ei
se ole välttämättä lisääntynytkään. Vainoharhaisen propagandan tehokkaammat
levittämistavat näyttävät kuitenkin yleistävän salaliittoteorioita.
Mutta ehkä kysymys on jostain
muustakin. Väestö polarisoituu ja jakaantuu osaajiin ja toisaalta
muuntautumiskyvyltään passiivisiin ihmisiin, joilla on heikommat valmiudet
sopeutua nykymaailman nopealiikkeisyydessä. Syystä tai toisesta valtavirroista
syrjään ajautuneiden katkeruus synnyttää vihaa paremmin asiansa hoitaneita kohtaan. Sitä paitsi tämän päivän
maailman yltäkylläisyys lyö kaikkialla
silmille ja on osaltaan aiheuttamassa osattomuuden tunnetta. Tilanteet
kärjistyvät etenkin niissä maissa, joissa tasaavat turvaverkot ovat reikäisiä.
Mutta, mutta…..
Salaliittoteorioiden syntyyn jää
aina jokin selittämätön osuus. Se perua ihmismielen salatuista kerroksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti