Mistä Ruotsi puhuu?

 

 

Areena Audiossa on kuultavissa mielenkiintoinen raportti Ruotsin poliittisesta tilanteesta ja voimasuhteista. Ohjelma julkaistiin 21.4.2021.  Otsake kuuluu: ”Korona ei kiinnosta,  kun kaduilla palaa – siirtyykö Ruotsi äärioikealle?” Ohjelma kuuluu sarjaan ”Mistä maailma puhuu”.

Näkymiä Ruotsin poliittisen nykyisyyteen ja tulevaisuuteen avaa Ylen pohjoismainen kirjeenvaihtaja Kirsi Heikel  ohjelman juontajan Jenny Matikaisen johdattelemana.  Ruotsissa pääuutisiin ei kuulu korona,  jos nyt sivuutetaan pääepidemiologi AndersTegnellin toiminta . Ohjelmassa luvataan avata ”Ruotsin sielu” ja aiheena on maan yhteiskunnallinen tilanne  maahanmuuttotaustaa vasten.  Katsotaanpa,  miltä asiat näyttävät! Sallin itselleni kommentit ja tulkinnat audion pohjalta.

Jo kolme Ruotsin puoluetta on luvannut tehdä yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa (maltillinen kokoomus, kristilliset ja liberaalit). Ne ovat siis kääntäneet kelkkansa aivan viime aikoina. Yllättävin takinkääntäjä ovat liberaalit, josta ei olisi uskonut,  että suhteet ruotsidemokraatteihin lämpenevät. Ruotsidemokraatit ovat olleet hylkiö puolueiden joukossa. Suhtautuminen turvapaikanhakijoihin on kuitenkin muuttunut radikaalisti.

Hallituksessa ovat sosiaalidemokraatit ja ympäristöpuolue.  liberaalit ja keskusta ovat hallituksen tukipuolueita. Muut puolueet oikealta vasemmalle ovat oppositiossa.  Hallituksella ei ole takanaan kansanedustajien enemmistöä.  Heikel ei jostakin syystä tuo esille,  että vähemmistöhallitus ei Ruotsissa ole mikään kummajainen, pikemminkin sääntö.

Mikä on tehnyt ruotsidemokraateista salonkikelpoisia? Heikelin mukaan samat perustelut,  mitkä Suomessa koskevat perussuomalaisia: ei ole enää kahta selkeää leiriä, vaan populistipuolue on kiilannut puoluekartalle vahvaan asemaan. Sen enempää Ruotsissa kuin Suomessakaan ei voi  kuitenkaan sanoa,  että populistit olisivat puoluekartalla miltään osin vasemmalla.  Suomessa perussuomalaiset ovat eduskunnassa hakeneet – tosin kipuillen -  paikkansa oikealta reunalta ja niin taitaa olla myös Ruotsissa. Tietenkin ruotsidemokraattien painoarvo on myös noussut puolueen kannatuksen kasvaessa ja mahdollistanut osaltaan salonkikelpoisuuden.

Ruotsidemokraatit ei välttämättä pääse hallitukseen vuoden 2022 vaaleissa, mutta porvariston tukipuolueeksi se kelpaa. Puolueiden on  tarkasti mietittävä asemoitumisensa puoluekartalla. Nyt on käynyt niin,  että sosiaalidemokraattien kelkkaan lähteneet liberaalit ovat menettäneet kannatustaan. Liberaalien tekemää suunnanmuutosta oikealle voitaneen selittää osin tästä näkökulmasta.

Mitkä ovat puolueita  ruotsidemokraatteihin lähentäviä tekijöitä? Ruotsidemokraattien kannatuksen suuruus vetää puoleensa. Sen avulla mahdollistuu riittävän vahvan hallituksen muodostaminen. Toinen syy on Heikelin mielestä arvomuutokset,  jotka ovat syntyneet tulehtuneesta maahanmuuttokysymyksestä, joka heijastuu väkivallantekoina ja rikollisuuden kasvuna.

Ruotsilla menee pääosin hyvin (poikkeuksiakin on), on paljon menestystarinoita. Heikel kuitenkin näkee ruotsalaisten kahtiajakautuneisuuden silmiinpistävänä kehitystrendinä. Ruotsissa kadunmies kysyy toiselta ensimmäiseksi, missä asut? Maahanmuuttoalueilla tapahtuva ihmisten syrjäytyminen heijastuu pelkona ja ymmällä olona. Koulutuksen ongelmat ja rikollisuus löytyvät myös taustalta. Monet ruotsidemokraatteja kannattavat  maahanmuuttajat (!) sanovat,  että he eivät halua lisää maahanmuuttajia. He haluavat ensin jo muuttaneiden olosuhteiden parantamista. Niinpä niin, jokainen ajattelee aina ensin itseään!

Jenny  Matikainen luo kuvan, että ruotsidemokraattien menestys on jatkuvaa ja puolueiden voimasuhteet ovat muuttuneet merkittävällä tavalla. Olen hiukan eri mieltä.  Ruotsidemokraatit saavutti tähänastisen  kannatushuipun viime vuoden keväällä: puolue nousi hetkeksi suurimmaksi yli 23 prosentin kannatuksella. Vuodessa voimasuhteet ovat muuttuneet. Gallupit osoittavat nyt, että  ruotsidemokraattien vastavoimana sosiaalidemokraatit  ovat kannatustaan menettäneenäkin nyt tasoissa moderaattien kanssa 23 prosentissa. Ruotsidemokraattien kannatus on alle 20 prosentin. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa,  että korona-aikana puolueiden kannatus on vaihdellut suuresti.

Aivan erikseen kannattaa mainita, että hallituskoalitioon  kuuluva keskustapuolue on nostanut kannatustaan 4-5 prosentista yhdeksään prosenttiin.  Ruotsidemokraattien vastavoimat ovat siis hereillä, jota Heikel ja Matikainen eivät enemmälti huomioi.

Maahanmuuttajien taipumus rikollisuuteen ja sitä kautta heräävä maahanmuuttokielteisyys on edelleen ruotsidemokraattien syömähammas. Mutta myös niillä puoluekentässä,  jotka haluaisivat parantaa maahanmuuttajien olosuhteita on omat vahvat kannattajansa. Kovat keinot ja pehmeät keinot ongelmien torjumiseksi jakavat kansalaisia ja puoluekenttää.

Ruotsilla menee taloudellisesti hyvin. Velka/bkt on 40 prosentin vaiheilla, joka on nykymaailmassa vähän. Ero Suomeen on selvä, mutta ei Suomikaan ole velkaantumisessa kuin EU:n keskiarvoissa, jos niissäkään. Ruotsissa on pyritty ylijäämäisiin budjetteihin ja jo kansallisvarallisuus mahdollistaa tämän paremmin kuin Suomessa: laarit ovat täynnä,  sanoo Ruotsin valtiovarainministeri. Taloudellinen liikkumavara on omaa luokkaansa. Heikkouksiakin on, kuten koululaitos. Suomessa opettajien kunnioitus on korkeammalla tasolla kuin naapurissa.  Poliisien ja terveydenhoitajien määrät ovat Ruotsissa niukkuuslistojen kärjessä.

Pitkäjänteisyyden puute on poliittisessa päätöksenteossa samalla tavalla haaste kuin Suomessa.  Poliittinen kilpalaulanta on hyvin verrattavissa Suomeen: samoja polkuja tallataan.  Ruotsissa nyt osin rikkoutunut  blokkipolitiikka on ollut selkeämpi (kahtiajakautuneempi)  kuin Suomessa. Suomessa on kokeiltu miltei kaikkia hallituskombinaatioita ja kummasti puolueet löytävät toisensa väkevämmänkin kalabaliikin jälkeen.

Ehkä Heikelin ja Matikaisen ruotsalaisen yhteiskunnan analysointi olisi voitu viedä pitemmälle,  kuin mitä ohjelmassa tehtiin. Erittelyn taso tällaisenaankin antoi kuitenkin hyvän kuvan Ruotsin oloista.

Ruotsin demokratia on monessa suhteessa koelaboratorio: monet asiat koetaan siellä ensin. Ajatellaan vaikka kansanvallan toteutumista: Heikel jopa tuo esille kaipuun jämäkämpään (so. autoritaarisempaan) päätöksentekoon. Totta lienee, että hyvinvointiyhteiskunta ei ole lisännyt yhteisvastuuta, päinvastoin viime aikoina on nähty demokratian suojissa individualistisempaa ajattelua. Tästä ei ole johdettavissa suoraan jämäkämmän päätöksenteon vaatimus, mutta repivämpi riitely kylläkin. Solidaarisuudesta on tullut ehdollisempaa.

Ihmiset ovat ymmällä: seurauksena on sisäänpäin käpertyminen ja ulkoisen ”maahantunkeutumisen” vieroksunta paljon suuremmassa määrin kuin aiemmassa ruotsalaisessa kansojen sulatusuunissa.  Heikel: ”kansankoti karkaa”. Tästä on johdettavissa edellä mainittu auktoriteetin kaipuu, jota ei kuitenkaan vakavasti haeta: lopulta kysymys on siitä,  että kunkin yhteiskuntamallin on haettava argumenttinsa, olemassaolonsa oikeutus,  muutoin yhteiskunta Ruotsin kaltaisessa tilanteessa rapautuu.

Vuoden 2022 vaaleja ennakoidessaan Heikel ja Matikainen pohtivat yhteistyökysymyksiä ruotsidemokraattien kanssa. Heikelin mielestä yhteinen nimittäjä porvaripuolella löytyy seuraavista: energiapolitiikka, maahanmuuttopolitiikka ja rikollisuuden torjunta.

Suomessa tärkeää on hallitusohjelma, mutta Ruotsissa se on budjettiraami. Budjettikuri sanelee toiminnan laadun, määrän  ja luonteen. Ruotsissa on lyönyt läpi ajatus,  ettei syödä enempää kuin tienataan. Allokointi menolajeittain pitää paljon paremmin kuin Suomessa. Tämä ajattelu on johtanut erikoiseen sovellukseen vuoden 2022 vaaleja ajatellen. Kokoomus  hyväksyy ruotsidemokraattien veton vain osaan taloudellisista resursseista. Tämä ajattelu on huutoäänestetty alas, kuten myös Stefan Löfvenin pelottelu,  että ruotsidemokraattien hallitusvastuun myötä Ruotsi joutuu ”Unkarin tielle”.

Ruotsidemokraattien tavoitteissa on paljon epäruotsalaisia piirteitä,  kuten kansallisromanttisen taiteen kohottaminen johtotähdeksi ja kirjastojen käytön kieltäminen paperittomilta (alun perin maahanmuuttajilta!) . Aletaan olla aika pitkällä ihmisten erottelun tiellä hyviksiin ja pahiksiin.

Ruotsidemokraatit ovat tietenkin tyytyväisiä siihen,  että he ovat haluttuja. Puheenjohtaja Jimmie Åkesson markkinoi ajatusta,  ettei heillä ole mitään ennakkovaatimuksia yhteistyölle. Mutta osin on jo käynyt niin, että ruotsidemokraatit asettavat yhteistyölle ehtoja: halutaan mm.  omia virkamiehiä hallintoon.

Tosiasiassa ruotsidemokraateille lankeaa todennäköisesti – jos porvarillinen hallituskoalitio yleensäkään syntyy – tukipuolueen asema, eikä se sisällä edes  nykyhallituksen yhteistyön ehtona syntynyttä kirjallista  ”tukisopimusta”, vaan paljon väljemmän yhteistyöjulistuksen.

Puolueiden asema vaaleissa määräytyy paljolti niiden teemojen perusteella,  jotka vaalinaluskuukausina ovat ajankohtaisia: ruotsidemokraatit hyötyvät levottomuuksien  lisääntymisestä, kun taas sosiaalidemokraatit  yhteiskunnallisten olosuhteiden rauhoittumisesta.

Audion otsakkeen arvelema äärioikealle siirtyminen on hyvin teoreettinen vaihtoehto. Pikemminkin Ruotsia pääsee johtamaan,  kun hioo ääriajattelun sijasta tavoitteiden patteria pyöreämmäksi.

 :::::::::::::::::::::::::::::

Ruotsin hyvinvoinnissa on jokin selittämättömän  julma aspekti, joka ilmenee valtionepidemiologi Anders Tegnellin puheissa.  Hänelle  on annettu käsittämättömän suuri  valta päättää elämästä ja kuolemasta jonkin linjaorganisaatiorakennelman perusteella. Ulospäin näyttää siltä, että demokratian sisälle on rakennettu hyvin ”ruotsalainen” versio, eräänlainen ”on sovittu” -klausuuli. Tulee tunne,  että Suomessa tuollaiset asiantuntijat huudettaisiin alas jalustaltaan alta aikayksikön rannanjärveläisessä hengessä.