Ilmassa alkaa olla vaalien tuntua. Samaan aikaan koronapandemia osoittaa laantumisen merkkejä, joskin viime mainittuun kannattaa jättää melkoinen varaus.
Hallituksen ja opposition välit kiristyvät, niin kuin usein
tapahtuu vaalien lähestyessä. Nyt on
vielä päällä hermoja raastamassa
koronatauti, joka lisää kierroksia syyttelyyn ja vastasyyttelyyn.
Yksi silmiinpistävimmistä reagoinneista tässä tilanteessa
oli HS:n Marko Junkkarin artikkeli 3.4.2021,
jossa hän miltei pikkulapsimaisen kiukuttelevaan tapaan vaati hallitusta
ilmoittamaan, millainen vaihe taudissa
on 25.6.2021. Mikä hysterian purkaus!
Ainakin minun arvioissani Junkkari sortui melkoiseen pohjanoteeraukseen.
Hysteria on tauti, jonka kanssa kannattaa
olla yhtä varovainen kuin varsinaisen
taudin - koronaepidemian – kanssa.
Exit-strategia voidaan ja se pitää laatia, mutta ei siitä mitään
ehdotonta diktaattia pidä muodostaa. Tauti ei tottele hallinnollista määräystä.
Ajattelin asennoitua vastavirtaan ja yrittää nähdä asioissa
inhimillisemmän puolen, päättäjiä
ymmärtävän puolen. On jollain tapaa käsitettävissä, että pitkäkestoinen turhautuminen ja
ärtyneisyys purkautuu harkitsemattomina ilmauksina, mutta on epäreilua, kun se henkilöityy kostonhimoisena johonkin
päättäjään.
Juha Sipilä teki pääministerikaudellaan kiistattomia virheitä, mutta hänkin sai osansa
ansaitsemattomista haukuista, ”kusitolppana olemisesta”, kuten hän itse asian tympääntyneenä ilmaisi. Helppoa ei ollut
hänen edeltäjillään Jyrki Kataisella ja Aleksander Stubbillakaan. Kuinka
voitonriemuisesti alkoikaan Aleksander
Stubbin matka poliittiselle huipulle. Mutta mitä vielä, sylkykupiksi joutui
hänkin.
Tuntuu jotenkin falskilta sanoa, että pääministereihin kyllästytään.
Ajan kuluessa pilkan kierrokset lisääntyvät nettiketjujen saattelemina. Kirjoittelu
on saanut tarkoitushakuisen luonteen. Voidaan oikeastaan pitää ihmeenä, että hallitukset ovat pysyneet pienin
muutoksin pystyssä vaaleista vaaleihin. Ehkä se on osoitus suomalaisen demokraattisen
järjestelmän vakaudesta.
Päätöksentekijät tarvitsevat rohkaisua ja kannustusta myös
silloin, kun pääviesti on kritisoiva.
Kyllä nykyinen hallitus ansaitsee kiitosta ankarienkin moitteiden ohessa, koska
Suomi on selvinnyt koronataudista ja muistakin tehtävistä objektiivisesti katsoen varsin hyvin. Nyt jää
vaikutelma kyttäävästä mielialasta: patoutunut kauna pääministeriä kohtaan odottaa
purkautumista ja purkautuukin tilaisuuden tullen. Kaikki on esillä kritiikin
sävyttämänä, ulkonäkökin.
Ilmapiiri on sakeana ilkkumista ja jälkiviisautta.
Ansakuoppia viritellään, jotta
poliittiseen vastustajaan päästään kiinni.
:::::::::::::::::::::::::
Mutta aiemminkin on selvitty ja vaikeammissa olosuhteissa.
Vastaava epidemia tai pandemia oli sata vuotta sitten, kun Espanjantauti (oikeammin Amerikantauti) pyyhki
neljänä aaltona yli Suomen. Silloin elettiin sisällissodan jälkeistä aikaa ja väestön terveystilanne oli
heiveröisellä pohjalla. Olosuhteet olivat nykyistä ankarammat. Espanjantauti vaati globaalisti vähintään
kymmenkertaisen uhrimäärän koronaan verrattuna.
Voitaneen sanoa, että koronan hoidossa on pitänyt kehittää
toimintatavat ja mekanismit nykyaikaan sopeutettuna eli aivan uudella tavalla. Koronanvastaisen taistelun johtajat –
poliitikot ja virkamiehet - eivät
tarvitse sääliä, mutta myötäsukaista ymmärtämistä
sitäkin enemmän. Arvostelua joka tapauksessa piisaa, vaikka sitä säännösteltäisiinkin.
Suhteellisuudentaju loistaa poissaolollaan. Korona on luonnon oma säännöllisin väliajoin ilmaantuva ilmiö, kuten Kansasintauti, jota virheellisesti ja probakandistisesti kutsuttiin Espanjantaudiksi.
VastaaPoistaAssialainen infulenssa myös ollessani vauvaikäinen riehui, myös suomessa.
Myös kuusikymmeluvun lopulla kulkutaudit riehuivat ja niittivät tuonenviljaa.
Ruotsin koronatilannetta ja kuolleisuutta kauhistellaan,siellä useina vuosina tavalliset syysflunssat jäivät vanhusväestön kohdalla väliin,rokotusten ansiosta, jolloin kertyi useina vuosina kuolemalta välttynyttä valmista kauraa korjattavaksi, jokka sitten siirtyi tunenmaille, kun uusi viirus ilmestyi niittomieheksi.
Kestävyysvaje,sen korjaantuminen ei ole nykyisin ollenkaan polittisesti korrekti huolestumisen aihe,siitä näkökulmasta koronalla myös lienee vaikutusta.
Itseäni kiusaa tämä ajojahtimainen päättäjien metsästys. Asiat ikään kuin tahallaan käsitetään väärin, jotta päästäisiin johtajiin käsiksi. Herraviha viettää riemujuhliaan. Otetaan esimerkiksi vaikapa tämä koronan aiheuttamista rajoitteista luopuminen jollakin aikavälillä ja saman aikainen kiristysten suuunnittelu kaiken varalta (jos asiat alkaisivat mennä huonoon suuntaan). Tällä ei ole poukkoilun kanssa mitään tekemistä. Päinvastoin strategia tuntuu hyvin harkitulta.
VastaaPoista