On aika jälleen palata suomalaisten kotitalouksien ylivelkaantumiseen. Itse asiassa ilmaisu on liian kategorinen. Tietenkin vain osa kotitalouksista on velkaantunut liikaa. Koko kansantalous voi kuitenkin kriisiytyä vain vähäisen osan taloudesta ajautuessa tuhoisalle tielle. Tämä tuntuu monesti unohtuvan.
Yhtä ilmeistä on, että erilaisissa tilastoanalyyseissa mennään keskiarvolukujen taakse piiloon. Sinänsä velkaantumista koskevat keskiarvoluvutkin ovat mielestäni hälyttäviä (esim suomalaisten velkojen määrän suhde bruttokansantuotteeseen on 120 prosenttia). Tosiasissa meillä on iso joukko talouksia, joissa tuo suhdeluku on 300 prosenttia. Jos muistan oikein on Suomessa 40 000 kotitaloutta, joilla velka on 500 prosenttia käytettävissä olevista tuloista.
Edellä oleva tuli mieleen, kun luin Helsingin Sanomista (25.6.2013), että Takuu-Säätiö (Säätiö myöntää takauksia järjestelyluottoihin ihmisille, joiden velkaongelman voi ratkaista yhdellä uudella lainalla) on erityisen huolestunut varsinkin yhden aikuisen talouksien lainataakasta.
Takuu-Säätiö toteaa, että asuntolainoihin liittyy usein myös muita velkoja. Yksinhuoltajien lainat lähes kaksinkertaistuivat vuoden 2008 keskimäärin 55 000 eurosta vuoden 2012 runsaaseen 100 000 euroon. Usein kuulee sanottavan, että suomalaisilla ei ole hätää lainojensa kanssa, koska tulotaso on pysynyt asuntojen hintojen nousuvauhdissa mukana. Kuitenkin nuo edellä mainitut luvut kertovat, että velan määrä tietyllä ryhmällä ihmisiä on kasvanut aivan räjähdysmäisesti. Tulot eivät missään tapauksessa ole kaksinkertaistuneet 4 vuodessa.
Samaisessa kirjoituksessa Finanssivalvonta valaa öljyä laineille todeten, että järjestämättömistä luottojen kasvusta ei ole merkittävää havaintoa. Tässä on se ajatus, että puututaan asioihin vasta, kun havainnot näkyvät ongelmina. Itse sanoisin, että silloin on jo liian myöhäistä. Velkaantuminen on tapahtunut pitkän ajan kuluessa. Kun joudutaan vaikeuksiin yritetään ensin selvitä kasvoja menettämättä erilaisin vippaskonstein, lainajärjestelyin jne., mutta hyvällä onnella ei selvitä loputtomiin. Tarvitaan ennaltaehkäisevää työtä.
Takuu-Säätiö esittää syyksi velkaantumiskehitykseen vanhan tutun selitysmallin: matalat korot yhdistettynä liian kalliisiin vuokriin saavat asunnon oston tuntumaan edulliselta pienituloisenkin näkökulmasta. Samaan aikaan asuntovelallisten pikalainat ovat kaksinkertaistuneet keskimäärin 4000 euroon. Absoluuttiset summat eivät kerro kaikkea, vaan velkaantumisen vauhti on oleellinen. Pahimmissa tapauksissa asuntovelka + pikavipit johtavat tilanteeseen, jossa asunnon myynti ei riitä kattamaan kokonaisvelkoja.
Mikä avuksi? Kyllä velkakatto on varteenotetteva keino. Tahtoo vain käydä niin, että ”moniarvoisessa” keskustelussa ei päästä eteenpäin, kun aina löytyy jokin taho, joka kokee velkakaton epäoikeudenmukaisena.
Tarvitaan paljon muutakin: laajempaa asuntotuotantoa, paljon nykyistä suurempaa malttia vaurastua, tuloerojen kasvun pysäyttämistä.... Käytännössä tarvitaan tilanne, jossa yhteiskunta pystyy vakuuttamaan ihmiset perusoikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Sitten tullaan yksilön omaan vastuuseen velanotossa. Valitettavasti juuri se on horjunut viime aikoina todella pahasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti