Matti Apunen kirjoitti Helsingin Sanomien `Kolumnissa´ 18.6.2013 brittiläisen talouslehden Economistin analyysistä koskien nuorten asenneilmastoa. Kirjoituksen nimi oli ”Odotettavissa huomenna: voimistuvaa liberalismia”. Economistin mukaan britit ovat muuttumassa asenteiltaan liberaaleiksi. Tämän johtopäätöksen jälkeen Apunen antaakin mielikuvituksensa lentää.
Apunen paljastaa räikeän asenteellisuutensa toteamalla, että ”pohjoismaissa ihmisiä on vaadittu valitsemaan puolensa taloudellisen ja sosiaalisen liberalismin välillä. Joko olet susi ahneiden yksityistäjien laumassa tai sitten lammas siinä joukossa, joka jakelee kadunkulmissa etuuksia kaikille niille, jotka osaavat pyytää – ja neuvonta-aikoja niille, jotka eivät osaa”. Kirjoitus on tietenkin tahallisen provosoiva, mutta kyllä se paljastaa myös Apusen jo aiemmista esiintymisistä tunnetun ajatusmaailman.
Erityisesti ärsyttää mustavalkoinen ajattelutapa, jossa hyvinvointiyhteiskunta leimataan almujen antajaksi. Apuselle hyvinvointiyhteiskunta ei ole lainkaan mahdollistaja. Mutta ehkäpä hänellä ei ole tarkoituskaan olla rakentava, vaan rakennettua yhteiskuntaa pirstova.
Hän asettaa vastatusten hyvinvointiyhteiskunnan velkaa tekevät ihmiset ja vastuuntuntoiset liberaalit ”uudet” ihmiset. Ajattelu on täysin teoreettista: ikään kuin hyvinvointiyhteiskunta pakottaisi tekemään velkaa ja ”liberaalit” taas edustaisivat kaikessa vastuuntuntoista rahan käyttöä. Hyvin on mennyt perille David Cameronin ”austerity” -propaganda. Apunen ei edusta liberalismia, vaan sysimustaa oikeistolaisuutta. Jostakin syystä äärioikealla suositaan liberaali-käsitettä. Se ikään kuin peittää todellisen asenneilmaston neutraaliksi koetun käsitteen taakse.
Apusesta tulee mieleen, että on mukava heitellä hyvinvointiyhteiskunnan keskeltä muka liberaaleja mielipiteitä. Siihen on hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyyden keskellä varaa. Missään ei ole muodostettu sitä yhteiskuntaa, johon Apunen vertaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Niinpä hän maalailee uuden upean yhteiskuntamallin ohuen teoreettisesti. Uskokoon siihen ken voi. Apunen ei ole toki ensimmäinen, joka on perustanut utopian paperilla. Proudhon, Owen ja kumppanit suunnittelivat ”vasemmalla” sitä jo 1800-luvulla. Oikealla teoria odottaa toteuttajaansa, jos ei sitten viitata totalitarismiin 1900-luvulla. Kyllä viime vuosisadan mallitkin toteutettiin vapauden nimissä.
Apunen mestaroi hyvinvointiyhteiskuntaa seuraavasti: ”Hyvinvointivaltiota ei rakennettu sen varaan, että ihmiset luottavat toisiinsa. Hyvinvointivaltio vaatii kansalaisia luottamaan virkamiehiin, jotka säätävät raivoisasti normeja juuri siksi, että emme luota toisiin ihmisiin”.
Apusen vielä syntymättömässä haavemaailmassa ”vapaus” vapauttaa byrokraateista. Yhteiskunnan hyvyys ja kauneus syntyy itsestään, kun kaikki vain käsittäisivät hämärän ”liberaaliuden” ilosanoman.
Hyvinvointiyhteiskunta ja demokratia luovat edellytykset toisten luottamiseen, koska molempien perustana on yhteisöllinen ajattelutapa, joka ei sulje pois yksilön vapaata toimintaa. Virkamiehet ovat yksi toimivan demokratian ja hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareita. Tietenkin voimme käydä loputonta keskustelua virkamiesten ja säännösten (byrokratian) määrästä. Minäkin voisin yhtyä siihen, että esimerkiksi kunnille sälytetään uusilla lakihankkeilla aivan liikaa tehtäviä. Minun puolestani voitaisiin käynnistää kriittinen säännösten purkuohjelma. Ero Apusen ajatteluun syntyy siitä, että purkutalkoiden jälkeenkin säännöstö on tiheähkö ja joiltakin osin sitä on pakko vielä tihentää, koska esimerkiksi finanssikriisi osoitti, että ihminen on peto toiselle ihmiselle ilman kontrollia. Sääntely ja hyvinvointiyhteiskunta eivät sulje pois Apusen vapausarvoja, ne päinvastoin mahdollistavat vapauden.
Apunen jatkaa: ”Hyvinvointivaltio ei ole synonyymi sosiaaliselle pääomalle. Vahvaa sosiaalista pääomaa ilmaisevat esimerkiksi lujat perhesiteet, vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys – se mitä teemme valtiosta huolimatta”. Taas rankka väärinymmärrys. Ei hyvinvointiyhteiskunta sulje ulkopuolelleen vapaaehtoistyötä, se päinvastoin edistää sitä. Kuvitelma, että hyvinvointiyhteiskunnassa ihmiset eivät huolehtisi vanhuksista tai lapsista – läheisistään - ihmisrakkauden nimissä on täysin väärä. Se, että hyvinvointi-yhteiskunta ottaa kasvottoman byrokratian kynsiin ihmisen, on totaalisen väärä ajatus. Jokainen voi ympärillään havaita kuinka esim. isovanhemmat kaitsevat lastenlapsiaan. He tekevät sen huolimatta hyvinvointiyhteiskunnan palveluista.
Hyvinvointiyhteiskunta toimii tulppana eräänlaiselle ”pakkovapaaehtoistyöyhteiskunnalle” (vrt. natsi-Saksa!), jossa osan ihmisistä toimeentulo on pelkästään muiden ihmisten armeliaisuuden varassa. Sen verran raadollista on ihmisten käyttäytyminen, että vapaaehtoistyön varaan en laskisi. Vapauden määrä on kiinteässä yhteydessä sääntelyn määrään. Sanoisin, että sääntely – ja vain sääntely – luo edellytykset merkittäville vapausasteille. Olemme jälleen yhden nerokkaan oivalluksen pauloissa: joku on keksinyt, että ongelmamme johtuvat sääntelystä. Siispä ”kaikki” rupeavat toistamaan tätä pelastussanomaa.
Apusen sukulaissielu Björn Wahlroos totesi jossain haastattelussa, että upporikas Warren Buffett (joka kertoi paheksuen, että progressiivisen verotuksen sijasta verotus on tosiasiassa regressiivistä) voi harjoittaa laupeuttaan vapaaehtoistyössä eikä mestaroida verotusta. Hän saa kylvää ympärilleen rahaa vapaaehtois-työn nimissä (lahjoituksina) kuinka paljon tahansa. Täydellinen väärinymmärrys. Buffett nimenomaan tarkoitti vaatimuksellaan isotuloisten verojen kiristämisestä sitä, että systemaattisesti huolehditaan ihmisten hyvinvoinnista edes alkeellista oikeudenmukaisuutta tavoitellen. Eli siis pyritään pitämään huolta – jos Apunen niin haluaa – ihmisten vapaudesta. Siihen vapauteen tarvitaan sekä progressiivista verotusta että hyväntekeväisyystyötä. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia. Luulenpa, että Buffett on ymmärtänyt villakoiran ytimen.
Lujat perhesiteet, vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys ovat loistava tuki hyvinvointiyhteiskunnalle, mutta eivät ne mitenkään korvaa hyvinvointiyhteiskunnan palveluita. Jos järjestettäisiin kilpalaulanta siitä, kumpi on tärkeämpi nykyisessä yhteiskunnassamme hyvinvointiyhteiskunnan palvelut vai lujat perhesiteet ja vapaaehtoistyö, niin en mitenkään löisi vetoa hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Kyllä keskinäisapu on edelleen kaiken perusta ihmis- ja yhteisösuhteissa.
Kyllä Apunenkin hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ansiosta on hankkinut vaikuttavan sivistyksensä ja tästä voisi osoittaa jopa jonkinlaista kiitollisuutta yhteiskunnalle.
Apunen viittaa tekstissään Tea Party -liikkeeseen positiivisessa mielessä. En ole kenenkään nähnyt tai kuullut kytkevän - liikkeen ulkopuolella - teapartylaisia liberaaliin ajattelutapaan. Kyllä he ovat osa amerikkalaista äärikonservatismia. Tästä äärikonservatismista voidaan irrottaa liberaaleilta kuulostavia sloganeita, mutta koko liike on perimmältään patavanhoillinen ja edistyksen vastainen.
Käsittääkseni Apunen samaistaa itsensä Teekutsuliikkeen ajatusmaailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti