lauantai 25. kesäkuuta 2016

Ylen ”alasajotyöryhmä” suitsi itsensä

Olen useissa kirjoituksissa kajonnut Ylen asemaan suomalaisessa mediakentässä. Olen ollut huolestunut Ylen puolesta sen aseman säilymisestä suomalaisena kulttuuri-instituutiona ja objektiivisuutta tavoittelevana ohjelmatuottajana.

Ylen tulevaisuutta ja rahoitusta miettinyt työryhmä on saanut esityksensä valmiiksi ja lopputulos on arvioitavissa. Ja niinhän siinä kävi, että Ylen vastaiset puheet eivät pääsääntöisesti konkretisoituneet. Etukäteen työryhmän työhön ladattiin paljon odotuksia ja nimenomaan kriitikkojen taholta. Puhuttiin jopa koko Ylen lopettamisesta tai ainakin ajankohtaisohjelmien lopettamisesta Ylen kanavilta.

Rahoitusjärjestelmään ei esitetty muutosta: Yle-vero säilyy. Kriitikot saivat läpi muutoksen indeksimenettelyyn: Ylen indeksi jäädytetään 2-3 vuodeksi, sitten palattaisiin normaaliin indeksimenettelyyn. Matalan inflaation ja palkkakehityksen aikana menetys ei ole suuren suuri, mutta merkitsee kuitenkin painetta ”tehostaa” toimintaa.

Kiusallista minusta on ”hallintoneuvoston vahvistaminen”, joka merkitsee eräänlaista strategista päällystakkia Ylelle. Tällä voi olla se välillinen merkitys, että Ylen asemaa kyseenalaistetaan toistuvasti. Toivottavasti näin ei tapahdu, vaan Yle saa työrauhan.

Parlamentaarinen strateginen päällystakki saattaa luonteestaan huolimatta sotkeentua yksityiskohtiin ja ohjelmatoiminnan konkretiaan. Poliitikkojen on syytä tottua kriittisen Yleen ja Ylen tulee pyrkiä poliitikkojen arvioimiseen aikaansaannosten perusteella, ei populistisessa lyömismielessä.

Tasapuolisuus tasapuolisuuden vuoksi ei ole mistään kotoisin. MOT:n kaltaiset ohjelmat eivät onnistuisi kaupallisella puolella. Riippuvuussuhteet olisivat liian ilmeiset. Merkittävänä rakenteellisena muutoksena voidaan pitää vaatimusta lisätä ostoja kotimaisilta ja eurooppalaisilta riippumattomilta tuottajilta 30-35 prosentilla vuoteen 2022 mennessä. Tällä on hyvät puolensa, joskin henkilökohtaisesti olen pitänyt Ylen omaa tuotantoa kaikkein riippumattomimpana tapana tuottaa ohjelmaa. Jos kysymys on uutis- ja ajankohtaisohjelmien ostamisesta ulkopuolisilta, on jälleen syytä olla tarkkana, että riippumattomuus ja kriittinen ote pitää. Myös ostettavien ohjelmien laadun tulee vastata korkeita laatukriteereitä. ”Kiintiöostoja” ei tule sallia. Onneksi siirtymäaika on pitkä.

Kun kuuntelee Yleisradion Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajaa Atte Jääskeläistä jää kuva, että uusien tavoitteiden mukaiset soveltamismahdollisuudet ovat suuret. Olen käsittänyt, että ostoihin yksityiseltä sisältyvät myös arkistossa olevien ohjelmien esitysoikeudet, joiden käyttöön Ylelle nyt avautuu käyttömahdollisuus lisääntyvien (tai Yleltä siirrettyjen) resurssien myötä. Kysymys ei siis ole suorasta uusien ohjelmien ostosta pelkästään.

Vaatimus lisätä Ylen ja kaupallisen median yhteistyötä on periaatteessa oikea, voihan Yle toimia alustana monenlaiselle yhteistoiminalle. Kaikki riippuu toteutustavasta. Hieman hämmästyttää halu puuttua Ylen verkkotuotteisiin. Se on tiedontuottamisen tätä päivää ja tulevaisuutta. On katsottu, että Yle resursseillaan on verkossa liian ylivoimainen. Vaatimus on, että Ylen tulee luopua alueellista etusivuista maakuntalehtien hyväksi. Parempi ratkaisu olisi ollut esittää Ylelle vaatimus paikallis- ja aluelehtien tukemisesta esim. uutistuotannon osalta. Mutta ehkä molemmilla päädytään samaan lopputulokseen.

Paperilehtien ongelmat johtuvat aivan muista seikoista kuin Ylen vahvasta asemasta. Lehtien kurjuus on yleismaailmallinen ilmiö. Vain harvat mediat ovat onnistuneet toimintansa ”verkkoistamisessa” kannattavasti.

Kaupallinen media on ollut kitkeränä, koska sen mielestä Ylen rahoitusta olisi pitänyt leikata reippaasti. Strategia oli erikoinen, Yleä olisi pitänyt heikentää, jotta muu media olisi ollut tyytyväinen.

Ylen tehtävien määrittelyyn liittyvästä saivartelusta on hyvänä esimerkkinä perussuomalaisten puuttuminen monikulttuurisuuskäsitteeseen. Hermoille kävi kohta, jossa Ylen tehtäväksi määriteltiin monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden tukeminen. Perussuomalaiset saivat allergiareaktion haukkumiensa ”suvakkien” väitetystä hyysäämisestä. Uusi sanamuoto määrittää monikulttuurisuustehtävän samalla tavalla kuin entinen, mutta monisanaisemmin.

::::::::::::::::::::::::::

Työryhmätyön lopputulema oli odotettu. En tiedä käydyistä keskusteluista, mutta ne voittivat, jotka ymmärsivät Ylen suunnattoman tärkeän tehtävän sitoutumattomana sivistyksellisenä ja informoivana mediana. On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät verorahoilla ostettavan riippumattoman palvelun luonteen oikein. Meillä on aivan tarpeeksi mainosrahoitteisia kanavia eivätkä ne menesty niin huonosti kuin sanotaan.

Tiedonvälitys tarvitsee Ylen kaltaisen ankkurin, joka on kiinnitetty kansallisen kulttuurin maaperään laajalti ymmärrettynä. Ihan kaikkea ei kannata myydä kaupallisuuden alttarille.

Olen käsittänyt, että Yle on digitalisoinnissa ja modernissa uutisvälityksessä aivan huipulla kansainvälisestikin. Juuri näin pitää ollakin: Ylen pitää olla suunnannäyttäjä ja jakaa innovaatioidensa hedelmiä myös kaupallisille kilpailijoille.

4 kommenttia:

  1. Ylen uutistoiminta on viimeaikoina kokenut varsinaisen mahalaskun,esimerkiksi brexit selostuksita puuttui kokonaan analyysit, toimitaja Turunen oli selvästi poissa tolaltaan,koko uutislähetys oli pelkää hävineen osapuolen tuntojen kuulemista.
    Samalla jäi muut maailmaa mullistavat tapahtumat kertomatta,esimerkiksi Putinin Kiinan vierailu ja siellä tehdyt miljardi sopiukset, sekä Saghai puolustusliiton vahvistaminen.

    Johtopäätelmäni on ,ettei kyseessä ole enää maalmaa, havaitsemaan pyrkvä instituutio, vaan pelkkä yksisilmäistää aivopesua toteuttava laitos.
    Olen pitemmänaikaa jo seurannut netin kautta esimerkksi RT n eglanninkielistä lähetystä, siellä näkökulmat ovat kirjavapia ja ote visuaalisestikin toinen, esimerkiksi Ranskan mielenosoituksista ja yöllisestä kansalaiaktivismista siellä kerrotaan osallistujien näkökulmasta, meille siitä ei ole ylessä kerrottu.
    Eteläeuroopan nuorison parhaimpien vasemmisto radikalisminmuodot ovat myös sielltä tullut tutuiksi. Kreikka ja nyt Espanja,sen podemoksen nousua valtaan seurataan, samoin Saksan kansallismielistä kehitystä.
    Jotenkin on alkanut tuntua, kuin Eino S Revon henki lepattaisi nyt tuossa edellämainitussa toimituksessa.

    Myös Gaasan viimeisen sodan ilmiöt tuli tutummaksi rt kautta, kuin yle uutisten,esimerkiksi Israelilaisten nuorten juhlinta ,kun katselivat gaasaan kohdistunutta ilotulitusta, sekä se israelin armeijan humanistinen innovaatio jolla ensin varoitetiin kohteeseen ähetetyllä tyhjällä ohjuksella, kunnes vähänajan kuluttua tuli tuho perästä.

    VastaaPoista
  2. Onpa jyrkkä tuomio. Juhannuksen aikaan on tullut seurattua vähän ohkaisesti asioita, mutta noin yleisesti ottaen uutis- ja ajankohtaistoimitukset ovat olleet ajan tasalla.
    Ns. Reporadiokin oli minusta ohjelmien uudistamisen kannalta paljon mainettaan parempi (esim. "kuustudio" ja Kuuden päivän sotaa koskenut erikoispaneeli). Hiukan lapsellisiahan ne olivat, mutta sitä ennen ei ollut mitään.

    VastaaPoista
  3. Oikeasti, kaipisin Erkki Toivasta analysoimaan britannian tapahtumia, hän kaikesta brittifiliastaan huolimatta kykeni myös kohteensa kriitiseen arviointiin.

    Luojan kiitos tegnologian ansiosta olemme entistä avoimempia maailmalle,joten myöskin ylen ja sen uutistoimitus voi hyvin jäädä omaan arvoonsa ja kamppailemaan oman olemassaolon oikeutuksen puolesta.

    Ylen musikkipuolen linjanvalinnoista olen tehnyt seuraavan johtopäätelmän, jostain syystä klassisen musikin ohjelmistossa on huomattavan suuri osuus Venäjän ja entisen neuvostliiton tuotannolla, kun taas populaarimpi venäläismusiikki loistaa poissaololtaan, vaikka juuri se olisi kansamme tuntojentulkki mitä parhaimmin.

    Yhdysvaltalainsen barbaarisen alaluokan tuotokset on nostettu oikein erityisasemaan, varsinkin nuorisolle suunatulla kanavalla.

    VastaaPoista
  4. Erkki Toivanen oli hyvä, mutta arrogantti toimittaja.
    Suurin uhka vapaalle tiedonvälitykselle on valtaapitävien painostus. Mielestäni Yle on tässä suhteessa yksi riippumattomimmista medioista.
    Mitä populaarimusiikkiin tulee, niin taitaa olla niin, että Venäjälläkin jylläävät nämä "barbaariset" tuotokset.
    Englannin kieli svengaa.

    VastaaPoista