Ei se työpaikkojen määrä vaan laatu…..

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen pääkirjoitus 11.1.2020 ”Tarjolla on työtä muttei palkkaa”, jossa luodaan katsaus uusien syntyneiden työpaikkojen laatuun. Aihetta on tutkittu joissakin amerikkalaisissa yliopistoissa ja The Global Institute for Sustainable Prosperity -ajatushautomossa. On kehitetty ”Job Quality Index” -mittari työpaikkojen laadun määrittämiseksi. Laadun mittarina käytetään työstä maksettavaa palkkaa. Oma kirjoitukseni perustuu pääosin netistä hankkimiini tietoihin, joissa aihetta käsitellään yksityiskohtaisesti.

Työttömyyttä mitataan normaalisti määrämittareilla. Job Quality Index asettaa tämän tavoitteen kyseenalaiseksi tähdentäen työpaikan laadun mittausta. Olen käsitellyt aihetta monista eri näkökulmista aiemmissa kirjoituksissani, mutta nyt käytettävissä on hyvä mittari tarkoitusta varten.

Lainaan ohessa kirjoitustani vuodelta 2017:

”…….keskiluokan haasteellinen asema ei ole amerikkalainen ongelma vaan yleislänsimainen. Teknologinen kehitys, globalisaatio ym. ovat heikentäneet keskiluokan ja teollisuusväen asemaa molemmin puolin Atlanttia. Amerikkalaiset ovat kohdanneet nämä haasteet ensimmäisinä ja voimakkaimpina. Yhdysvalloissa ei ole ollut hyvinvointiyhteiskunnan solidaarista palkkapolitiikkaa eikä universaalia sosiaalipolitiikkaa. Yhteiskunnan karut muutokset on kohdattu sellaisenaan, myös palkkakehityksen aneemisuus.” Ja toisessa yhteydessä (2019):

”Yhdysvaltain keskiluokan rimpuilu elintasokilpailussa on ollut hätkähdyttävää seurattavaa. Ensin vaimot menivät töihin, sitten työaikoja pidennettiin ja lopuksi elintasoa ylläpidettiin pankkilainoilla. Viime mainittu kehitys huipentui finanssikriisiin, kun omistusasuntojen nopeasti nousseita arvoja käytettiin aivan yleisesti kulutusluottojen vakuutena. Kaikki tämä loppui aikanaan tunnetuin seurauksin.”

Mielestäni ”Job Quality Index” luo uuden eksaktin näkökulman työn muodostumisen käsitteeseen.

Työttömyys ja työllisyys ovat nyky-yhteiskuntia eniten puhuttavia aiheita. Juuri näinä aikoina työllisyys määrällisillä mittareilla on kehittynyt myönteiseen suuntaan monissa maissa. Hesarin pääkirjoituksessa mainitaan muutamien maiden alhaiset työttömyysluvut (Unkari 3,5%, Tsekki 2,2 %, Itävalta hieman yli 4 % ja Yhdysvallat 3,6 %). Kaikki on siis periaatteessa hyvin, mutta samaan aikaan inflaatio ei nouse, työn tuottavuus ei kasva ja työpaikkoja ei synny riittävästi hyväpalkkaisille aloille. Itse asiassa aihe ei ole millään muotoa uusi, mihin viittaan edellä esitetyissä omien blogikirjoitusteni lainauksissa. Job Quality Indexin (JQI) ansiosta kuva tarkentuu. Indeksissä on kysymys siitä tarjoavatko uudet työpaikat keskipalkkaa paremmat vai huonommat ansiot ja onko työtunteja vähän vai koko työpäivän verran.

JQI:n mukaan huonojen työpaikkojen määrä Yhdysvalloissa on ylittänyt hyvien työpaikkojen määrän reilusti ”näkyvissä olevan menneisyyden” aikana. Työttömyysluvut sinänsä ovat alentuneet finanssikriisin jälkeen ja ovat itse asiassa alimmalla tasolla 50 vuoteen, mutta JQI-indeksi on heikentynyt 30 vuoden ajan (so. työpaikat ovat heikentyneet laadultaan). Nyt JQI-indeksi on alemmalla tasolla kuin ennen finanssikriisiä.

Hesarissa aivan oikein todetaan: ”Jos työn vaativuus jää alle työntekijän kykyjen tai työn määrä on alle työntekijän työhalujen, työmarkkinoilla kaikki ei ole hyvin”.

Edellä esitetyssä on useita syy-seuraussuhteita: 1) Kun työpaikkojen laatu heikkenee säännönmukaisesti, niiden palkkojen keskiarvokin alenee, 2) Kokopäivätyyppiset työt muuttuvat palvelualojen pienipalkkaisiksi osa-aikatöiksi, 3) Inflaatio ei kiihdy, kun palkat heikkenevät (siirrytään matalapalkkaisiin töihin), 4) Tuottavuus heikkenee, koska pienipalkkaisilla palvelualoilla työn tuottavuus on yleensäkin heikkoa (työt tehdään ”käsin”), 5) Monilla palvelualoilla kuluttajien alempi kulutuksen taso (kohta 2) ajaa yrityksiä palkkatason alentamiseen sekä 6) Tilanne johtaa jatkuessaan siihen, että lasten palkkataso jää useissa tapauksissa alle heidän vanhempiensa palkkatason.

Edellä esitetyt argumentit toimivat puhtaimmillaan ehkä Yhdysvalloissa, mutta ovat sovellettavissa myös muihin kehittyneisiin maihin.

::::::::::::::::::

Seuraavassa esitän CBS Newsin katsauksen aiheeseen (American jobs are getting worse, new economic index shows”)/27.11.2019 referoituna ja kommentoituna:

Vaikka Yhdysvalloissa on jatkunut finanssikriisistä lähtien kova työpaikkojen syntymistahti (työttömyys on pudonnut 10 prosentista nykyiseen 3,6 prosenttiin), monet amerikkalaiset eivät näe tulevaisuutta lohdullisena. Positiivista näkymää ei synny, vaikka työntekijä jakaa voimavaransa useampaan työpaikkaan.

Indexin laatijat havaitsivat, että vuodesta 1990 lähtien 63 prosenttia kaikista syntyneistä töistä oli matalapalkkaisia. CBS:n raportin laatimiskuukauden (viime vuoden loppu) indeksi oli noin 80, joka merkitsee, että 100:aa matalapalkkaista työpaikkaa kohden on 80 korkeapalkkaista. Vuodesta 1990 pudotus on ollut melkoinen, sillä silloin indeksi oli 94.

Näitä lukuja ei tuoda esille silloin, kun kehutaan alhaisella työttömyysprosentilla. Tutkijoilla on kova työ saada vastaanottajatahot vakuuttuneiksi, että kehitys on nurinkurinen kovasti mainostettuun määrällisen työllisyystilanteen alhaisuuteen verrattuna.

Indeksi on nyt päätetty sitoa työttömyyslukujen kanssa samaan aikatauluun, joka on näin saatavan huomion kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Indeksiä on sovellettu myös Euroopan maihin ja sieltä löytyy myös yllättäviä tuloksia. Suomi ja muutamat keskisen Itä-Euroopan maat ovat parantaneet (!) indeksi-lukuaan. Vastaavasti USA:n mallin mukaisia heikennyksiä on tapahtunut muun muassa Isossa Britanniassa ja Kreikassa.

On myös laskettu JQI-arvot vuositasolla ja vuonna 2015 näyttää käyneen niin, että Suomessa ja muualla Pohjoismaissa Job Quality Index on positiivisella tasolla, eli siis korkean palkan työpaikkoja oli enemmän kuin matalan palkkatason työpaikkoja. Mikä tämän selittää? Heitän arvion: Suomessa sosiaaliturva työttömyyskorvauksineen kilpailee heikon palkan työpaikkojen kanssa tarjoten työntekijälle mahdollisuuden välttää palkkatason alenemista työmarkkinoilla. Siksi Suomessa on korkeampi työttömyys kuin edellä mainituissa esimerkkimaissa ja toisaalta JQI-indeksi on parempi.

Tästä päästään varsinaiseen asiaan! Suomessa sosiaaliturva ja työehtosopimusjärjestelmä toimivat ennaltaehkäisijänä edellä mainittujen kuuden kohdan työmarkkinoilla tapahtuvia heikennyksiä vastaan. Tämä merkitsisi, että määrällisen työttömyyden alentamisen ei pitäisi olla ainoa tavoite, vaan sen rinnalle tulisi asettaa matalapalkkatasoa korkeammat palkat (mitenkään asenteellisesti väheksymättä pienipalkkaisia töitä). Tämän tilan saavuttaminen on ensi sijassa - jälleen kerran – koulutuskysymys.

Euroopan karttagrafiikassa JQI:n vihreä väri kertoo, että olemme onnistuneet JQI-laatumittarilla paremmin kuin useimmat kilpailijamme, vaikka määrällisen työttömyyden hoidossa menestys on ollut korkeintaan keskinkertainen. Saavutetun tason pitäminen ja parantaminen loisi tulevaisuudenuskoa, ettemme seuraa itseämme heikommin suoriutuneita maita pitkäjänteisessä LAADULLISESSA työpaikkaperustannassa.