Lehtinen ja Hovi: maaseudulta maailmalle, ikinuoret muistelevat menneitä

Yle TV1:ssä ja Areenassa on nähtävillä muistelosarja ”Maaseudulta maailmalle” Lasse Lehtisen (s. 1947) ja Seppo Hovin (s. 1946) johdatuksella. Sarja on laadittu todella kevyeksi historiakertaukseksi ja sellaisena se on otettava katsojakokemuksena. Pelkistykset aiheuttavat yksinkertaistuksia ja samalla viihdearvo kasvaa.

En ole ollut erityisen ihastunut näistä historian kevyistä kosketuksista, mutta katsoin kuitenkin jaksot läpi ja totesin, että jotakin uuttakin tuli ja jotain sellaista vanhan kertausta, joka oli hyvä palauttaa mieleen. Sarjan mainosteksti sanoo, että Lehtinen ja Hovi toimivat lähihistorian ”matkaoppaina”. Tarkoituksen on synnyttää mielikuvia vuosien 1956 ja 1966 väliltä eli muistellaan suurten ikäluokkien lapsuus- ja nuoruusvuosien kautta sodanjälkeistä Suomea ja maailmaa lähinnä viihteen ja poliittisen historian näkökulmasta. Lehtisen ja Hovin lähestymistavassa sarjan merkitys rakentuu oivallusten varaan: ahaa, noinkin tuon asian voi nähdä!

Kysymys on kainostelematta nostalgisesta tarinoinnista, joilla pyritään letkeyteen lievästi vasemmistolaisen Lasse Lehtisen ja porvarillisemman Seppo Hovin silmälasien läpi. Anna-Liisa Tilus toimii ajankohtaan liittyvien uutisten ”kuuluttajana”. Lavastus on korutonta; ohjelmasarja perustuu Lehtisen ja Hovin persoonien varaan täydennettynä joillakin uutisfilmikatsauksilla.

Tässä kirjoituksessa katsellaan siis ”rohkeasti taaksepäin” kevythistorian avulla, vähän totista historiaa siihen yhdistäen. Kommentoin sarjasta vain niitä aiheita, jotka koin erityisen mielenkiintoisiksi.

Sarja alkaa rock and rollin merkityksen arvioinnilla. Aivan oikein Hovi toteaa, että alkuperäinen 1950-luvun loppupuolen rockinvaasio meni Suomessa paljolti ohi. Ainakaan listoilla se ei ollut korkealla. Jonkinmoisen vastakaiun se kuitenkin saavutti ajan hermolla eläneissä nuorissa. Vastarintaakin löytyi: muistelen Paavo Einiön todenneen Mitä Missä Milloin -kirjan musiikkiosiossa 1950-luvun lopulla, että ihan kaikkea rock and roll ei ole sentään pilannut kirjoittaessaan iskelmämusiikin puolia pitäen.

Hovi pistää rock and rollin nousun Yhdysvalloissa amerikkalaisten valkoisten liikemiesten hoksaamisen tiliin: musta rhythm and bluesista johdettu musiikki löi siis bisnesvainun avulla läpi. Ehkäpä tässä on tyypillistä kevythistorian yksinkertaistettua tulkintaa! Tarvittiin myös nuorten ja nuorisokulttuurin aivan uudenlainen esiinmarssi. Se oli sisäänrakennettuna tuon aikaiseen yhteiskuntaan.

Ei rock and rollin vierastaminen ollut vain suomalaisten ominaisuus. Kun Elvis Presleyn varsinainen läpimurtosingle ”Heartbreak Hotel” löi läpi Englannissa 50-luvun puolessa välissä, totesi Melody Makerin arvostelija, että ”jos tämä on musiikkia, niin minä luovutan”.

Entä rock and rollin synnyinmaassa Yhdysvalloissa? Mikä oli rockin menestys myyntilistoilla? Se oli toki hyvä, mutta ei mitenkään ylitsevuotavan mainio. Billboardin Hot 100 -singlelistaan perustuen laadittiin 50 eniten myydyn kappaleen lista vuosilta 1956, 1957, 1958. Vuonna 1956 Elvis Presley löytyy sijoilta yksi, kaksi ja kahdeksan, mutta ”Blue Suede Shoes” (Carl Perkins) vasta sijalta 18. ”Be-Bop-A-Lula” (Gene Vincent) on sijalla 27 ja ”Long Tall Sally” (Little Richard) sijalla 45.

Vuonna 1957 Elviksen (sijat 1 ja 16) lisäksi ”Whole Lotta Shakin´ Goin On” (Jerry Lee Lewis) löytyy sijalta 28.

Vuonna 1958 ”Great Balls of Fire” (Jerry Lee Lewis) on sijalla 36 ja ”Sweet Little Sixteen” (Chuck Berry) sijalla 29. Monilla nyt rock-klassikoiksi tunnustetuilla ei ollut mitään asiaa 50 eniten myydyn levyn joukkoon rock and rollin huippuvuosinakaan.

Kuusikymmentäluvun ”British invasionilla” oli suuri merkitys rock and rollin (ja bluesin) uudessa läpimurrossa, mutta Suomessa ei tärpännyt oikeastaan vielä silloinkaan. Toki Beatles ehti mukaan tähänkin: ”Rock and Roll Music” oli ykkönen Suomessa. Kuusikymmentäluvulla moni rock and roll -kappale muuntui lopullisesti klassikoksi englantilaisten bändien ansiosta.

Suoraan sanottuna rock and roll löi läpi Suomessa vasta 1970-luvun alussa Rauli Badding Somerjoen toimiessa muurinsärkijänä. Sitä ennen musiikin laji oli Suomessa lähinnä jonkinmoista huomiota herättänyt kuriositeetti. Rock and roll oli sukupolvinen ilmiö Suomessa. Se keräsi puoltajia pitkin matkaa 1950-luvulta 1970-luvulle ja toimi pohjana eri musiikkityyleille nousematta koskaan johtavaan asemaan.

Kysymys oli ensi sijassa kuitenkin nuorisokulttuurin läpimurrosta ja sitä Lehtinen (hiukan setämäiseen tyyliin) ja Hovi ansiokkaasti esittelevät ja erittelevät. Tarinointia on elävöitetty omilla muistikuvuilla ja anekdooteilla, joita molemmilla herroilla on ilahduttavan runsaasti.

Pehmeiden kahvipakettien mukana tulleet autonkuvat mainitaan ja osallistuin keräämiseen ja autojen vertailuun itsekin serkkuni kanssa. Kahvinkulutus ei ainakaan vähentynyt!

:::::::::::::::::::::

Kylmän sodan tapahtumista olivat mukana Unkarin kansannousu ja Suezin kriisi suomalaisine rauhanturvaajineen ja uutisfilminäytteineen. Unkarin olympiajoukkue Melbournessa 1956 joutui kapinan johdosta keskelle sen aikaista urheilupolitiikkaa. Sisäpolitiikkaankin kajottiin: käytiin läpi presidentinvaalit 1956 uutisfilmikatsauksin, yleislakko 1956 myös uutisfilmikatsauksin, yöpakkaset 1958, TUL/SVUL vastakkainasettelu. Yrjö Leinon muistelmat. Yöpakkaset nähtiin aivan oikein saranakohtana myöhemmälle suomettumiselle: syntyi käsite ”neuvostovastaisuus”. Lehtinen pääsee kehaisemaan osallistumisestaan (tosin vahingossa) kommunistien lakkomarssiin.

Käytiin myös läpi rahaliikenne Suomen johtavien puolueiden sekä Neuvostoliiton ja CIA:n välillä. Lehtinen aivan oikein analysoi tilanteen: ulkomailta tulleessa rahassa jakoperiaatteet kulkivat osin ideologisesti, osin etuperäisesti.

Juontajien kirjahyllyistä löytyivät Pikkujättiläinen (tai Pikku jättiläinen), lääkärikirja, Tuntematon sotilas, Seitsemän veljestä. Nimenomaan tietosanakirjojen merkitystä korostettiin ja aiheesta. Ne siirsivät tiedon isän ja äidin ostopäätöksen seurauksena lapsille. Meilläkin kotona oli useita tietosanakirjoja, joista rakkain oli neliosainen Pieni tietosanakirja, jonka ensimmäinen osa on edelleen kirjahyllyssämme (kuudes muuttamaton painos, 1956). Muut osat ovat teillä tietymättömillä. Ollaan suomalaisen yleissivistyksen helposti tunnistettavilla jäljillä.

Neuvostoliiton lähettämä ensimmäinen satelliitti sai ansaitsemansa huomion. Kuuluin myös noihin Sputnik-tekokuun tiirailijoihin syksyllä vuonna 1957 (en nähnyt mitään). Käsittelyä olisi voitu laajentaa amerikkalaisten tuntemaan paniikkimaiseen hätään, kun kilpailija siirtyi avaruuskilpailun johtoon.

Taina Elgiä muistettiin ensimmäisenä kotimaan kansainvälisenä filmitähtenä lomamatkallaan Suomessa.

TV:n läpimurto on kiinteä osa 1950-luvun lopun Suomen historiaa. Suomessa oli 100 000 TV-lupaa Rooman olympialaisten aattona vuonna 1960. Minäkin seurasin kisoja isovanhempien luona maataloustöiden ohessa.

Käännösiskelmät olivat kova sana levymarkkinoilla. Varsinkin naisartistit kokivat kovan nousun; iskelmät olivat jatsahtavia, kuten Brita Koivusen ”Suklaasydän”. Levysoitin oli musiikin levittämisessä tuohon aikaan päivän sana. EP-levy oli uusi tulokas levymarkkinoilla. Ohjelmasarjassa tapahtumia konkretisoitiin kätevästi pianisti Hovin soittonäytteillä.

”Maaseudulta maailmalle” -ohjelmasarjaan on saatu henkilökohtaisesti koetun tuntu hyvämuististen muistelijoiden ansiosta. Lehtinen ja Hovi ovat toimineet myös sarjan käsikirjoittajina.

Kaiken kaikkiaan katsottuani ensimmäistä osaa seuranneet kolme jaksoa Areenasta - joita en tässä tarkemmin arvioi – jää jäljelle juosten läpi kuljettu historia 1950-luvulta 1960-luvulle. Asiat käydään läpi hyppelehtien asiasta kolmanteen. Mihinkään ei pysähdytä. Aina eivät faktat täsmää ja tulkinnat tapahtuneista ovat todella suurpiirteisiä. Parhaimmillaan ohjelmasarja on käsitellessään viihdeteemoja, silloin saatettiin hetkeksi viivähtää pintaa syvemmällä oivalluksen äärellä. Sanalla sanoen kysymys oli viihteestä historian kautta koukaten.