Sitran megatrendit 2020 -raportissa kysytään, mitkä ovat tärkeimmät tulevaisuuteemme vaikuttavat kehityskulut. Uudessa megatrendit päivityksessä Sitra korostaa viittä teemaa, jotka ovat:
1) Ekologisella jälleenrakennuksella on kiire
2) Väestö ikääntyy ja monimuotoistuu
3) Verkostomainen valta voimistuu
4)Teknologia sulautuu kaikkeen
5) Talousjärjestelmä etsii suuntaansa
Megatrendit kuulostavat yllätyksettömiltä. Voisin hyvin allekirjoittaa kaikki viisi suoralta kädeltä. Megatrendien lisäksi Sitra kiinnittää huomiota kehityskulkuja läpileikkaaviin metatrendeihin. Tässä kirjoituksessa otan lähtökohdaksi hyvin henkilökohtaiset lähestymistavat metatrendeihin. Metatrendit tuntuvat kiehtovalta kokonaisuutta hahmottavalta tarkastelutavalta.
Sitran raportissa metatrendeihin luetaan 1) siirtyminen postnormaaliin aikaan, 2) tunteiden merkityksen korostuminen ja 3) jännitteet kytkeytymisen ja eriytymisen välillä. Aiheet kuulostavat näin lueteltuna kovin abstrakteilta, mutta onneksi niitä eritellään tarkemmin.
Raportissa metatrendit määritetään ”muutosta muuttavaksi muutokseksi”, jossa edellä luetellut megatrendit ovat perusmuutoksia, ja joista sitten voidaan johtaa muutokset odotettuun perusmuutokseen nähden. Ohessa referoin raportissa esitettyjen metatrendien sisältöjä kursorisesti ja kommentoin omilla käsityksilläni.
Siirtyminen postnormaaliin aikaan:
Melkeinpä klisee on maailman monimutkaistumisen hokeminen. Postnormaalissa on kysymys maailman ristiriitaisuuksien keskellä vanhojen ajatusmallien haastamisesta. ”Epäjatkuvuudet ja jännitteet tulevat yleisemmiksi ja normaalin käsite liudentuu hyödyttömäksi”, sanotaan raportissa.
Raportti korostaa monimutkaisuuden hyväksymisen ja kokonaisuuksien ymmärtämisen merkitystä. Toisaalta monet taistelevat tätä ajatusta vastaan ja kokevat kaipuuta yksinkertaisiin selityksiin kaiken hämmennyksen keskellä.
On ymmärrettävää, että asioita ehkä vain yleisellä tasolla seuraava ihminen havaitsee maailman moninaisuuden ylivoimaiseksi. Politiikassa yksinkertaisten ratkaisujen tarjoamisesta monimutkaisiin ongelmiin on tullut käytäntö, jota ansaitusti arvostellaan. Kysymys on populismin soveltamisesta käytäntöön: ihmiset hyväksyvät hyvällä supliikilla muotoillut yksinkertaistetut ratkaisut ongelmiin. Tärkeintä on ratkaisu, ei ratkaisun argumentointi tai täsmällisyys. Epämiellyttävät totuudet on näin mahdollista sivuuttaa miellyttävimpien tieltä.
On vaara, että pohdiskelija sivuutetaan epämääräisenä mumisijana, josta ei saa tolkkua tai sitten puhe on niin käsitteellistä, ettei se avaudu tavalliselle mattimeikäläiselle.
Tyypillistä on, että vanhat totuudet jäävät elämään muutoksen alaiseen maailmaan ja ovat omiaan johtamaan harhaan tulevaisuuden suuntaa etsittäessä. Toisaalta yksi nykypäivän ja tulevaisuuden käsittämisen avaimista on populismin syiden ymmärtäminen: syntyneillä heikosti argumentoiduilla väitteillä, on jokin syy. Moni sanoo, että ainoa ratkaisu tähän ongelmaan on tiedon/yleissivistyksen lisääminen. Epäilen kuitenkin, että on pakko hyväksyä tietty määrä uskomuksia tai peräti taikauskoa, jota kanssakäyminen ihmisten kesken olisi toimivaa.
Erikseen on sitten tarkoituksellisten epätotuuksien levittäminen valemedian keinoin. Tämäkin on johdettavissa halusta väkipakolla luoda yksinkertaistettuja totuuksia todellisuudessa vaikuttavien faktojen sijaan. Miten siis saada yhteensovitetuksi epäjatkuvuudet ja ”normaali” jatkuvuuden varaan rakennettu logiikka?
Tunteiden merkityksen korostaminen:
Raportissa kiinnitetään huomiota siihen, että postnormaali aika herättää helposti tunteita. Muutoksen tuoma epävarmuus herättää huolta, jopa vihaa ja pelkoa. Teknisesti suuntautuneet tulevaisuusorientoituneet henkilöt eivät välttämättä huomioi riittävästi vahvaa tunnepohjaa, joka usein ohjaa vastanottajan käyttäytymistä. Kohde kuvitellaan voittopuolisesti rationaalisesti asioihin suhtautuvaksi ihmiseksi.
Raportissa aivan oikein huomautetaan, että tunteisiin myös pyritään tietoisesti vaikuttamaan ja muuttamaan ihmisen käyttäytymistä niiden avulla haluttuun suuntaan. Tunnevaltaisuudessa kärjistäminen on myös houkutteleva vaihtoehto. Tämä tulee nykyisinkin esille polarisoituneessa tiedotusympäristössä, netissä ja poliittisessa kielenkäytössä. Raportti korostaa informaation välisävyjen käyttöä ja ymmärtämistä.
Jännitteet kytkeytymisen ja eriytymisen välillä:
Globaali verkostoituminen ja verkottuminen kaikissa muodoissaan on jo tätä päivää. Internet of Thingsin (IoT) avulla esineetkin ovat yhteydessä toisiinsa. Niiden keskinäisessä kommunikoinnissa on älyä.
Paradoksaalisesti keskinäinen tiheä verkottuminen voi aiheuttaa eriytymisen tai yksinäisyyden tunnetta. Määrä ei korvaa yhteydenpidon laatua.
Tiedon määrä on kasvanut, mutta ymmärryksen määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa. Yleistieto jää liian yleiselle tasolla: uutisista luetaan vain otsakkeet. Vastaavasti otsakekoukutus on yleistynyt niin pitkälle, että otsakkeella ei ole välttämättä enää yhteyttä itse tekstiin tai se on täysin harhaanjohtava.
Tiedon tulkinta kasvaa. Taannoin varsinkin Yhdysvalloissa oli esillä eräänlainen objektiivisen totuuden disruptio: jokaisella sai olla oma totuutena (”miltä tuntuu” -totuus), joka on yhtä totta, kuin mikä muu totuus tahansa.
Edellä kuvatulla on yhteys demokratian moniääniseen toteutumiseen. Samaan aikaan on meneillään päätösvallan keskittymisilmiö monissa autoritaarisetsi johdetuissa maissa. Moniäänisyys on herättänyt siis vastakkaisen voiman, joka sulkee ihmisten suita. Paradoksaalisesti hyvin monitahoinen tiedon levittämisen mahdollistaminen on johtanut poissulkevaan eriytymiseen.
:::::::::::::::::::::::
On helppoa yhtyä megatrendit 2020 –raportin tiivistelmän viimeisiin lauseisiin: ”Toivottavasti siis yhä useampi kehittää tulevaisuustaitoaan, kykyään kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia sekä ottaa tulevaisuusvallan itselleen ja osallistuu tulevaisuudesta käytävään keskusteluun!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti