Ja vaalien tulos on.....

 

 

Kanava-lehden 6/2020  artikkelissa ”Myrskyisät vaalit ovat USA:n demokratian tulikoe” ministeri, diplomaatti ja suurlähettiläs Jaakko Iloniemi pohdiskelee Yhdysvaltain presidentinvaalien lopputulosta skeptisten ennakko-odotusten vallassa. Ratkeavatko vaalien tulokset säädetyssä ajassa,  ja miten käy,  jos vaaleissa ajaudutaan sekasortoiseen tilanteeseen?

Iloniemi käsittelee aihetta onnistuneesti irrallaan päivän politiikan tilanteista  keskittyen laajempiin yhteiskunnallisiin seurausvaikutuksiin. Vertaan hänen kantojaan omiini oheisessa kirjoituksessa.

Iloniemi viittaa mielenkiintoiseen New York Timesin otsikkoon elokuun 2020 viimeiseltä viikolta: ”Facebook valmistautuu sen varalta, että Trump kiistää vaalituloksen”. Facebook siis valmistautuu vastatoimiin. Näin pitkälle on siis edetty, että jo etukäteen spekuloidaan vaalien lopputuloksen manipuloinnilla. Tästä teemastahan on muunnelma, jonka mukaan Trump yrittäisi leimata postin kautta tapahtuvan äänestyksen mitättömäksi – omaksi edukseen.

Yhdysvaltain vanhentunut, monimutkainen ja epäselvä vaalijärjestelmä on omiaan tarjoamaan mahdollisuuden laskea tuloksia lähes loputtomiin.

Trump on tullut kuuluisaksi ulkopoliittisista manöövereistään. Aiheita on piisannut: kauppasopimusten riitauttaminen lukuisten eri tahojen kanssa, pelaaminen Saksa ja Iso-Britannia -suhteilla, irtautuminen Pariisin ilmastosopimuksesta, ollako vai eikö olla -leikki Nato-jäsenten kanssa, kauppasota Kiinan kanssa, Venäjä-kähminnät jne.  Iloniemi aivan oikein kuitenkin korostaa, että Yhdysvaltain vaalien alla ulkopolitiikka on toisen tai kolmannen luokan asia.

Iloniemi vastaa myös monia askarruttaneeseen kysymykseen, miksi joka toinen amerikkalainen on valmis äänestämään Trumpia kaiken nähdyn jälkeen. Koska Iloniemi on toiminut Suomen suurlähettiläänä Yhdysvalloissa,  hänellä oletetaan olevan muita parempaa tietoa arvoituksen ratkaisusta. Iloniemen vastaus kuuluu: ”Trumpin kannattajat elävät suurelta osin aivan eri maailmassa kuin mistä tiedotusvälineet meille kertovat”. Kannattajilla on omat lehtensä, televisionsa ja internetsivut……. Ne antavat Trumpista aivan toisenlaisen kuvan kuin mitä itse havainnoimme Euroopasta käsin. Useimmat eurooppalaiset samaistuvat niihin valveutuneisiin amerikkalaisiin, jotka seuraavat intensiivisesti laatumediaa ja suhtautuvat kriittisesti Trumpiin.

Kansakunnan polarisoitumisen kuvauksena Iloniemen erittely on pätevä, mutta mikä juurisyy on aiheuttanut jakautumisen? Tätä on tärkeää analysoida,  koska kysymys on demokratian perusteita järisyttävästä mullistuksesta. Jollakin tapaa vallankäytön paradigman muutos liittyy keskiluokan aseman muutokseen. Valtava joukko ihmisiä ei ole saavuttanut sitä elintasoa, jota ehdittiin pitää Yhdysvalloissa jo saavutettuna etuna. Tulotaso on jämähtänyt paikalleen tai taantunut. Vain osa keskiluokkaisista ihmisistä on noussut elintasoportaita ylöspäin. Trumpin verohelpotukset ovat saaneet vastakaikua juuri näissä tulotasossa taantuneissa ihmisissä. 

Häviölle jääneet entiset keskiluokan ihmiset purkavat mielipahaansa poliittisiin protesteihin, jotka kohdistuvat perinteisiin puolueisiin ja niiden valta-asemaan. Trump on tarjonnut puolueista riippumatonta pelastussanomaa, joka on tehonnut osaan kansalaisista, mutta jonka katteettomuus  on turhauttanut niitä,  joita lupaukset eivät ole tavoittaneet.

Taloudellisesti ja ideologisesti Trumpin päämääriin sitoutuneet ihmiset ovat järkähtämättömiä: he eivät hevillä luovu pinttymistään. Niinpä presidentin disinformaatio ja tempoileva käytös eivät hetkuta tosikannattajia mihinkään suuntaan.

:::::::::::::::::::::

Trump saavutti menestystä taloudenhoidossa kolmena ensimmäisenä presidenttivuotenaan. Kasvu- ja työttömyyslukemat näyttivät jatkavan Obaman kauden positiivisia kehitystrendejä, mutta sitten tuli korona, jota Trump ei selvästikään ottanut kovin vakavasti.  Hän jopa sivuutti sen agendaltaan ohimenevänä häiriötekijänä vähätellen koko ongelmaa. Näytti siltä, ettei hän halunnut kuulla huonoja uutisia. Työttömyysaste nousi finanssikriisin aikaiselle tasolle ja sen yli. Presidentin heikko valmistautuminen koronaepidemian järkyttävään  leviämiseen Yhdysvalloissa on sittemmin johtanut – kun totuus on paljastunut - valheellisiin jälkikäteisselityksiin, kuinka hyvin muka presidentti on hoitanut tehtävänsä.

Trumpin koronaan suhtautumista on ohjannut toisen presidenttikauden tavoittelu. Mikään ei ole saanut asettua esteeksi Trumpin presidenttitiellä. Syylliseksi koko epidemiaan Trump leimaa Kiinan hänelle ominaiseen yksinkertaistavaan tapaan. Kannattajat luultavasti uskovat tähän sumutukseen.

Trumpin kunnianhimo ulottuu paljon totuttujen rajojen tuolle puolen. Presidentin jopa epäillään valmistelevan vallankaappausta, jos häntä ei valita vaalien kautta. Asiaan kuuluu pelottelu kauheuksilla, joita Yhdysvallat kokee,  jos presidentin nimi ei jatkossa ole Donald Trump. Jää vaikutelma, että vastustajan on saatava reilu äänten enemmistö (mukaan lukien ns. vaa´ankieliosavaltiot), jos halutaan säästyä raa´alta vaalien jälkeiseltä valtataistelulta. Suoraan sanottuna kysymys on demokratian asettamisesta kyseenalaiseksi.

Monessa suhteessa Trumpin demokraattinen vastustaja on istuvan presidentin vastakohta, joka taas on syntynyt kultalusikka suussa. Joe Bidenilla on ollut rankkoja vastoinkäymisiä perhepiirissä, jotka voivat vaikuttaa taustalla ihmisten äänestyskäyttäytymiseen. Hän ei ole rikas,  kuten ovat lähes kaikki senaattorit. Bidenin on ollut helppoa julkaista varallisuustietonsa päinvastoin kuin Trumpin, jonka  henkilöhistoria tuntuu täyttyvän epämääräisillä peittely-yrityksillä.

Biden on pitänyt tärkeällä sijalla Trumpille kiusallista rotukysymystä. Hän on julistanut sanomaa eri väestöryhmien tasa-arvon puolesta. Rotuteema on noussut lähes keskeiseksi teemaksi presidentinvaalien ennakkoasetelmissa.

Ulkopolitiikassa Bidenia odottaa rankka savotta, niin paljon istuva presidentti on tuhonnut kansainvälisen yhteistyön perustaa. Kysymys ei ole pelkästään vaalilupauksista lupausten vuoksi, oikeastikin Bidenilla on sauma tervehdyttää suhteita liittolaisiin ja vastustajiin. Bidenin lehtikirjoitus (Foreign Affairs) ”Amerikan on jälleen johdettava” poikkeaa Trumpin iskulauseesta ”Let´s Make America Great Again” oleellisella tavalla. Biden menee mukaan kansainväliseen yhteistyöhön haluten ottaa siinä johtoaseman, kun taas Trump on kaikessa asettanut Yhdysvaltain edun muiden yläpuolelle, vaikka siitä aiheutuisi loppukädessä vahinkoa Yhdysvaltain asemalle.

Biden liittää kansainvälisen yhteistyön demokratian puolesta taisteluun, koska viime aikoina demokratia on joutunut puolustuskannalle. Biden puhuu demokratian uhanalaisuudesta. Kiina-suhde on Bidenillekin ongelma. Kysymys on paitsi kaupasta niin myös taistelusta suurimman suurvallan asemasta. Taistelu teknologisesta edelläkävijyydestä  sanelee suhteen luonteen hyvin pitkälle.

Bidenin kohdalla voidaan puhua laskelmoidusta liittoutumisesta,  kun hän saattoi omat edut yhteen varapresidenttinsä Kamala Harrisin kanssa. Epäilemättä rotu-, tasa-arvo- ja vähemmistökysymykset olivat kriittisiä tekijöitä valinnassa.  Harris merkitsee kuitenkin enemmänkin: hänen asemansa varapresidenttinä voi realisoitua presidentin viraksi nelivuotisjakson aikana  (jos valinta kohdistuu Biden-Harris -yhdistelmään),  koska Bidenin terveys saattaa horjua.

Taistelu presidenttiydestä kulminoituu TV-väittelyihin. Niissä Trumpilla on ennakkosuosikin asema. Biden on päästänyt joissakin tilanteissa sammakkoja suustaan, joita vastustajat ovat käyttäneet hyväkseen leimaamalla Bidenin seniiliksi. Ero Bideniin on lähinnä sinä, että Trumpin ”sammakot” ovat olleet tarkoituksellisia ja omalle väelle tarkoitettuja.

Presidentinvaaleissa on kysymys myös senaatin ja edustajainhuoneen valinnoista. Edustajainhuone säilynee demokraateilla, mutta senaatin tilanne on avoin. Bidenille olisi tärkeää saada koko kongressi taakseen, jotta hänen ajamansa muutokset astuisivat voimaan.

::::::::::::::::::::

Joe Biden tekisi suuren palveluksen demokratialle, jos asettaisi tavoitteekseen – valinnan kohdistuessa häneen - yksinkertaisesti presidentin tehtävien normalisoinnin. Trumpin kausi on ollut presidentin tehtävien arvokkuuden mitätöimistä ja pahimmillaan tehtävien halveksuntaa.

Presidentinvaaleissa äänestetään henkilöä, mutta juuri nyt tuntuu siltä,  että osalle äänestäjistä äänestys koskee politiikan suuntaa ehdokkaiden ollessa vain kyltteinä valitsemilleen politiikan suunnille. Tällä tarkoitan, että suuri osa äänestäjistä sivuuttaa henkilön yhdentekevänä (jopa rasitteena), kunhan tämän  edustama ideologia edustaa  niitä arvoja, joita äänestäjä kannattaa.