Mistä näitä suomalaisia oikein
piisaa? Dallasin ja Coloradon välisessä seitsemännessä ja ratkaisevassa playoff-ottelussa
Dallasin Joel Kiviranta teki kypärätempun, josta ensimmäisen maalin ohjauksella,
toisen maalin paluukiekosta ja viimeisen
suoralla laukauksella keskeltä. Kivirannan toinen maali tasoitti pelin neljään
neljään ja kolmas maali oli koko pelin päättänyt jatkoaikamaali. Täydellinen jääkiekkopeli
tältä epätodennäköiseltä ratkaisijalta!
Moni kysyy, kuka Kiviranta. Mutta eipäs vähätellä, Kivirannalla on
maajoukkueura, joka ulottuu nuorten
MM-kisoista aikuisten MM-kisoihin, kruununa miesten maailmanmestaruus vuonna
2019. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan kertoa Kivirannasta vaan jo pidempään
menestyneistä suomalaisista NHL:ssä. Tästä lisää hieman myöhemmin.
Muutakin erikoista on tapahtunut
tällä kaudella, josta lyhyt kertaus
tähän alkuun.
NHL-kausi 2019–2020 on National
Hockey Leaguen 102. kausi. Tarkoitus
oli, että kukin 31 joukkueesta pelaa
runkosarjassa 82 ottelua. Runkosarja alkoi keskiviikkona 2. lokakuuta 2019 ja
sen oli tarkoitus päättyä lauantaina 4. huhtikuuta 2020. NHL kuitenkin
ilmoitti 12. maaliskuuta keskeyttävänsä kauden toistaiseksi
koronaviruspandemian vuoksi.
Toukokuun 26.päivinä NHL:n komissaari
Gary Bettman vahvisti, että liiga jatkuu 24-joukkueisena playoffs-turnauksena
käyttäen runkosarjasijoituksia prioriteettina.
Playoffsit alkoivat elokuun 1.
päivänä 2020 ja päättyvät 4.10.2020
Stanley Cup -finaaleihin. Playoff-paikkakuntina toimivat Toronto ja
Edmonton. Melkein kaikki asiat kuluvalla kaudella tehdään eri tavalla, kuin mihin on totuttu!
Tätä kirjoitettaessa ollaan konferenssifinaaleissa.
Mukana ovat vielä Tamba Bay Lightning ja New York Islanders idässä ja Vegas Golden Knights ja Dallas Stars lännessä.
Yllättäjiä tähän mennessä ovat olleet
Vancouver Canucs (putosi kuitenkin lopulta Las Vegasille) ja New York
Islanders.
Ottelupareista Tamba Bay ja Las Vegas ovat selviä suosikkeja
loppuotteluun.
Suomalaisittain mielenkiintoisinta tässä kaudessa on ollut
se, että niin monet meikäläiset huippukiekkoilijat ovat olleet mukana playoffs-vaiheessa
ja vieläpä merkittävissä rooleissa. Miro Heiskanen ja Esa Lindell Dallasista ja
Rantanen ja Joonas Donskoi Coloradosta ovat tuoneet lisäjännitysmomentteja kauden
peleihin.
Varsinkin Heiskanen ja Rantanen ovat
näyttönsä antaneet ja jatkaneet siitä, mihin talvella päädyttiin. Voitaneen
sanoa , että molempien osalta on tapahtunut johdonmukaista kehitystä kohti
NHL:n huippua. Kukapa olisi uskonut, että kaksi suomalaisista oli vielä playoffien
puoliväli ylitettäessä kolmen parhaan pistemiehen joukossa.
Lisäksi Carolinan Sebastian Aho oli
playoffien pistepörssin kärjessä siihen saakka, kun Carolina Hurricanes oli vielä mukana taistelemassa kannusta.
Mistä moinen menestys?
Tämä kaikki juontaa juurensa nuorisoikäluokkien
menestyksestä eri ikäluokkien MM-kisoissa. Pitkään tilanne oli sellainen, että
menestys nuorten maailmanmestaruuskisoissa ei realisoitunut aikuisissa, mutta tilanne
on tästä muuttunut aikoja sitten. Superlahjakkuuksia on osunut samoihin
ikäluokkiin huomattava määrä. Suorastaan
ällistyttävä joukko tähtipelaajia sijoittuu
ikähaarukkaan 20-25 vuotta. Laskujeni mukaan noin 30 kaikkiaan 50 suomalaisesta
pelaajasta kaudella 2019-2020 sijoittui tuohon ikähaarukkaan. Takavuosina
tilanne saattoi olla se, että kokonainen
ikäluokka puuttui huipputasolta. Ilmeisestikin valmennuksessa tehtiin isoja
virheitä. Tällä hetkellä suomalaiset pystyvät NHL:ssä haastamaan ruotsalaiset
huipputason leveydessä vähintään tasavertaisesti ensimmäistä kertaa historiassa.
Tämä näkyy paitsi pistepörssitehokkuudessa niin myös pelaajien
murtautumisessa joukkueidensa johtaviksi
pelaajiksi. Edellä mainittujen lisäksi sijoitan tähän joukkoon Aleksander
Barkovin, Teuvo Teräväisen ja Patrik Laineen. Hämmentävää on myös, että aivan huippujen
takana välittömässä tuntumassa on sellaisia pelaajia kuin Joel Armia, Roope
Hintz, Artturi Lehkonen, Jesperi Kotkaniemi, Erik Haula, Sami Vatanen ja muitakin löytyy. Näistä pelaajista on
helppoa (helppoa ja helppoa) koota maajoukkue. Myös maalivahtitarjonta on
huippuluokkaa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Tuukka Rask.
Mitkä ovat sitten konkreettiset
syyt Barkovin, Ahon, Rantasen ja Heiskasen nousulle? Ilman muuta ainakin henkilökohtainen taituruus kiekollisena ja kiekottomana,
peliäly sekä itseluottamus, joka on kasvanut pelaajien murtautuessa joukkueidensa
ykkösketjuihin ja -viisikoihin. Monilla
- mutta ei kaikilla - on etuna iso koko ja silti erinomainen ketteryys.
Joskus mielessä käväisyt
tietynlainen suomalaisia pelaajia vaivannut metsäsuomalainen ujous (tai terve röyhkeyden
puute). Se on kokonaan hävinnyt vuosikymmenien varrella. Riskejä ottavasta
itsevarmuudesta tarjoaa mallin Patrik Laine.
Mikko Rantanen on vakiinnuttanut
paikkansa yhdessä NHL:n parhaista (ellei parhaassa) ketjuista, jossa pelaavat Nathan MacKinnon, Gabriel Landeskog ja Rantanen.
Mainio esimerkki kanadalais-ruotsalais-suomalaisesta yhteistyöstä. Erityisesti
Nathan MacKinnonin on lähtö- ja luistelunopeudessa omaa luokkaansa. Hänen ompelukonemaisesti
tikittävät kaarroksensa vastustajan päädyssä sisältävät nousun maalille yhdistettynä
nopeaan, mutta hätäilemättömään laukaukseen tai tarkkaan - vastaanottajan
valmiuden huomioivaan - syöttöön. Ylivertaisia
ominaisuuksia NHL-tasonkin huomioiden. Rantasella on näköalapaikka huipulle,
jota hän itsekin tietysti edustaa.
Miro Heiskanen on sensaatio
mitattuna millä mittarilla tahansa. Kaikki yllä sanotut taitomittarit sopivat
häneen. Heiskanen ei ole iso puolustajaksi mutta hänen nousunsa
hyökkäysalueelle ovat vaikuttavia: luistelunopeus yhdistyy poikkeukselliseen
”kiekkovarmuuteen”. Heiskanen pystyy puolustajana sijoittumaan pistepörssin kärkisijoille liigan historian muutamien
esikuvien mukaisesti.
Suomella on potentiaalinen
mahdollisuus koota edellä mainituista pelaajista kaikkien aikojen jääkiekkomaajoukkue.
Valmennuksellisesti palasten täytyy kuitenkin loksahtaa paikoilleen
täydellisesti, jotta potentiaali
pystytään hyödyntämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti