Koronan vaarallisuutta on liioiteltu?

 

Koronaepidemia on keskuudessamme, on ollut jo yli puoli vuotta. Arvioita sen vaikutuksista esitetään jatkuvasti. Nettiaikakaudella -  kuten olen useasti todennut -  asiantuntijuuden määrä ja laatu vaihtelevat laidasta laitaan. Kaikki tulee viestivälineistä läpi. Niinpä on syytä säilyttää pää kylmänä vastaanotettaessa eri alojen asiantuntijoiden arvioita koronaepidemian vakavuudesta.

Mieluummin kuuntelen kyllä THL:n arvioita koronasta kuin joidenkin varsinkin kansainvälisten ”asiantuntijatahojen” arvuutteluja, miten tässä käy.

Jotkut ottavat rohkeasti etunojaa arvioissaan. Kanava-lehdessä  6/2020 artikkelissa ”Miksi olen koronaskeptikko” vapaa kirjoittaja ja tutkija  Olli Tammilehto nostaa epäilyn koko koronaepidemian vakavuuden ylle. Koronauutisten tulva jopa ärsyttää kirjoittajaa. Syynä ärtymykseen on,  että lehdet Tammilehdon mielestä johtavat tavallista ihmistä harhaan. Tammilehto: ”Muualta hankkimani tiedon valossa vallitseva koronapuhe (liioittelussaan) on järjetöntä”. Meniköhän THL:n asiantuntijoilta  nyt luu kurkkuun?

Tammilehto väittää, että suuren lääketieteen ja epidemiologian tutkijajoukon mielestä ”koronan torjuntatoimet tappavat enemmän ihmisiä kuin itse virus”. Tästä ei vallitse konsensusta, päinvastoin tällaiset mielipiteet jäävät vähemmistöön. Konsensuksen puute tuskin estää näkemästä, että vallitseva käsitys on,  että korona on globaalisti erittäin vaarallinen pandemia.

Tammilehto rajaa huomionsa kohteeksi pelkästään koronan aiheuttamat kuolemantapaukset. Korona on kuitenkin vienyt teho-osastolle valtavan määrän ihmisiä,  jotka ovat pelastuneet hyvän hoidon ansiosta. Eivätkö tehohoito-osaston potilaat olekaan taudin vaarallisuutta kuvaavia tapauksia? Vaarallisuutta voidaan arvioida myös lukuisten sairaalahoitoon joutuneiden tartunnansaaneiden näkökulmasta.  Jotta pelastettaisiin  ihmishenkiä,  on ollut välttämätöntä eristää ihmisiä,  joka sekin on nähtävä taudin vaarallisuuden osoituksena.

Tammilehto jättää kokonaan käsittelemättä taudin uhrien kärsimykset,  jotka todistettavasti ovat olleet todella ankaria vakavemmissa tapauksissa. Mihin nämä tapaukset ovat unohtuneet kuvattaessa taudin vaarallisuutta?

Vielä:  jos Suomessa on (tätä kirjoitettaessa)  kuollut 339 ihmistä ja Ruotsissa 5865 ihmistä,  oikeuttako tämä määrittämään, että uhreja on vain vähän. Tartunnan saaneita on Suomessa virallisesti yli 8900 (Ruotsissa lähes 90 000), joka kertoo massiivisesta epidemiasta. Se,  että heitä ei ole Suomessa enemmän johtuu suurelta osin kunnolla hoidetuista tiukoista rajoitustoimenpiteistä.

Tammilehto perustelee viruksen vaarattomuutta sillä,  että sen tappokyky on pienempi kuin epidemian ”alussa luultiin”. Luojan kiitos, jos näin oli, mutta ei tällä perusteella voi väittää virusta jotenkin vähemmän vaaralliseksi. Jos siis viruksen tappokyky on osoittautunut odotuksia pienemmäksi, niin voidaanko sillä perusteella vähätellä aiheutuneita henkilökohtaisia, alueellisia tai kansakuntakohtaisia katastrofeja. Viruksen vaarattomuutta ei voida myöskään perustella sillä, että suuri osa tartunnansaaneista on oireettomia. He ovat potentiaalisia tartuttajia.

Vielä pidemmälle Tammilehto menee käsitellessään vanhusten kohtaloa. Hän perustelee viruksen tehottomuutta sillä,  että sen uhriksi on joutunut pääosin ikäihmisiä. Onko siis niin,  että (perussairaiden) vanhusten kuolemat ovat vähemmän merkitseviä,  kunhan tauti ei leviä valtaväestöön kohtalokkain seurauksin: ”Miten tautia, joka tappaa lähinnä vain heikoimpia ihmisiä voidaan pitää niin vakavana, että nyt nähdyt mullistukset (tarkoittaa kai ehkäisevien toimenpiteiden laajuutta) olisivat oikeutettuja?”

Kuulostaa epäinhimilliseltä (joskin jossain määrin ”ruotsalaiselta”) ajattelulta. Onko siis vanhuksen hengenmeno,  jolla on perussairaus jotenkin helpommin hyväksyttävissä? Ja juuri kun päästiin eroon toistuvista vanhuskuolemista laitoshoidossa sekä Ruotsissa että Suomessa -  ankarien ponnistelujen jälkeen.  Jopa Ruotsin tunteettoman tuntuinen koronaylipappi Tegnell on lausunut syytöksiä laiminlyönneistä  vanhusten hoidossa.

Koronan vaikutukset vaihtelevat. Viime aikoina tartunnan saaneet ovat kuuluneet useimmiten nuoriin ikäluokkiin, kun taas ikäihmisten tartunnat ovat vähentyneet ehkä vanhusten lisääntyneen varovaisuuden ansiosta. Toki vieläkin on vaara, että nuoret tartuttavat taudin riskiryhmiin. Tulevien tapahtumien ennakointi on osoittautunut vaikeaksi. Senkin takia en lähtisi Tammilehdon tapaan lausuman suoraviivaisia arvioita jatkokehityksestä. Se lohduttava puoli  tarttuvuuden  painottumisesta nuoriin  ikäluokkiin  on ollut,  että kuolemantapaukset ja sairauden vakavat  muodot ovat vähentyneet, vaikka tartuntoja on ollut runsaasti.

Tammilehto asettaa kyseenalaiseksi myös itse koronakuolemat, siis sen, että läheskään kaikki ilmoitetut kuolemat olisivat koronan aiheuttamia. Epäilemättä koronan tiliin on pantu maailmalla muihin sairauksiin kuolleita. On sitä paitsi iso rajanveto-ongelma,  mihin  potilas kuolee,  kun hänellä on sekä perussairaus että koronatartunta. Väitän, että yhtä lailla on niitä maita (Venäjä, Brasilia…..), joiden ilmoitettu kuolleisuus koronaan on aivan alakantissa. Jotkut valtiot kokevat nimittäin häpeänä sen, että koronan uhreja on paljon, onhan se osoitus hoidon tason heikkouksista tai kyvyttömyydestä torjua epidemia. Siispä pistetään potilaan kuolema jonkin muun sairauden piikkiin. Tammilehto sortuu saivarteluun pohtiessaan näitä ongelmanasetteluja pelkästään osoittaakseen,  että koronan vaikutuksia liioitellaan.

Tätä kirjoitettaessa epidemia on taas voimistunut. Uutissivut ovat täynnä koronaskuuppeja. On melko toissijaista pohtia onko kysymys toisesta  aallosta vai vain uusista erillisistä tartuntaryppäistä, tauti joka tauksessa levittää tuhoaan. Espanjan tauti kiersi maapalloa ainakin neljässä aallossa, joista  kolmas aalto oli  pahin Helsingissä, Lapissa taas neljäs aalto. Taistelu rokotteen käyttöönoton ja koronan paluukierron välillä jatkuu. Sitä ennen taistelussa virusta vastaan ei pidä hoiperrella väheksymällä epidemian laajuutta.

Meneillään oleva ”toinen aalto” (käytän paremman puutteessa tätä ilmaisua) osoittaa, että kysymys on vakavasta kansanterveydellisestä ongelmasta,  joka voidaan kyllä mitätöidä tilastolukujen ja erilaisten niistä johdettujen spekulaatioiden taakse, mutta en usko,  että vähättelyyn on mitään aihetta.

Tammilehto yrittää teoretisoida Italian räjähdysmäisesti levinneillä tautitapauksilla väittäen,  että näiden takana oli muitakin  kuin koronasta johtuvia syitä (väestön ikärakenne, terveydenhoitojärjestelmän heikkoudet). Tammilehto pelottelee muiden sairauksien hoitamatta jättämisellä,  kun korona on vienyt kaiken kapasiteetin. Tälläkin asialla voidaan spekuloida.  Suomessa on kysymys ensisijaisetsi hoitovajeesta,  jota organisoidusti pyritään kuromaan kiinni. En vähättele ongelmaa,  mutta viivästyksillä spekuloinnilla saadaan vain suuria otsakkeita aikaiseksi.

Mitä tulee yhteiskunnan sulkemistoimien seurauksiin viruksen torjuntataistelun yhteydessä, niin kiistämättömiä ongelmia on aiheutunut, koska yritystoiminta on vahingoittunut,  mutta en osaa sanoa,  miten näin iso tapahtumasarja olisi saatu hoidettua ilman massiivisia toimenpiteitä. Ruotsia on pidetty esimerkkinä ihmisten vapaaehtoisuuteen perustuvasta viruksen torjunnan onnistumisesta, mutta siellä on aivan vastaavat bruttokansantuotteen alenemisluvut kuin muuallakin.

Tammilehto esittää tapahtuneen ”hulluuden” (koronan vaikutuksen yliarvioinnin) syyksi hallitusten epäpätevyyden tai sitten ”lääketeollisen kompleksin ” korruption. Lääkäreiden sidoksista esim. rokotteita tuottaviin lääkeyhtiöihin on spekuloitu alvariinsa. En yritä väittää, etteikö näitä yhteyksiä olisi jopa tuhkatiheään, mutta tästä on rohkeaa vetää johtopäätöstä,  jossa koronan hoito tarkoitushakuisesti laiminlyötäisiin.

Tammilehto uppoaa ikiaikaiseen salaliittoteoria-ansaan, jossa kaikki tiet vievät salaliittojen  syövereihin: ”Jos kaikki edellä kerrottu on totta, miten tällaista hulluutta voi yleensä esiintyä”. Niinpä niin, jos siis ”kaikki” (Tammilehdon kertoma tai toistama) on totta, tähän ”kaikkeen” pitäisi liittää vähintään kritiikki ja itsekritiikki, jotta edes lähestyttäisiin tieteellistä totuutta.

THL:n arvio koronan vaarallisuudesta ei ole muuttunut, vaikka taudin lievät muodot ovatkin yleistyneet vaikeampien kustannuksella.  Monin paikoin Euroopassa kiristetään uudelleen koronarajoituksia. Tämä tie voi meilläkin olla edessä.

PS

Oheisen tekstin kirjoittamisen jälkeen on vahvistunut käsitys, että koronassa edetään toiseen aaltoon. Meillä ja muualla ollaan palauttamassa matkustusrajoitteita ja suojaustoimenpiteitä. Tartuntaluvut ovat hälyttävässä kasvussa……