Luottamus tiedotusvälineisiin jatkuu?

 

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi kirjoittaa 19.9.2021  kolumnissaan  mediaa kohtaan tunnetusta luottamuksesta. Kirjoituksessaan  ”Suomessa luotetaan mediaan, mutta riittääkö se?”  Niemi toteaa aivan oikein,  että tilanne Suomessa on hyvä, jopa hämmästyttävän hyvä. Yhdysvalloissa,  Britanniassa, Ranskassa ja Unkarissa vain 30 prosenttia kansalaisista kertoo luottavansa uutismediaan. Suomi on globaalissa vertailussa ykkösmaa 65 prosentin (!) tuloksella.  Niemi käyttää lähteenä Reuters-instituutin vuotuista digitaalista uutismediaa koskevaa raporttia.  Muista maista kannattaa tuoda esille Ruotsin luottamusprosentti, se on 50.

Niemi jatkaa: ”Yhteensä viidentoista suomalaisen mediatoimijan listalla eniten luotetaan Yleisradioon,  paikallislehtiin ja Helsingin Sanomiin”. Reutersin vertailussa kotimaisista mediatahoista  viimeisenä on Iltalehti, joka vastaa myös omaa näkemystäni kyseisen lehden tilanteesta. Silti sekin pärjää vertailussa kohtuullisesti.

::::::::::::::::::::::::::

Kirjoitin tästä aiheesta blogikirjoituksen viisi vuotta sitten ja silloinkin viittasin Reuters-instituuttiin ja sen samaiseen vuosittaiseen vertailuun.  Tulokset ovat hämmästyttävän tarkasti säilyneet ennallaan.

Kas näin:

”Kansainvälisessä vertailussa (Oxfordin yliopiston Reuters-instituutti) suomalaiset luottavat ylivoimaisesti eniten uutisiin. Vastaajista 65 prosenttia eli lähes kaksi kolmasosaa pitää uutisia luotettavina. Kysely tehtiin 26 maassa, muun muassa Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Tanskassa sekä Norjassa.

Olemmeko hyväuskoisia luottamushakuisuudessamme? Pikemminkin kysymys on pitkän ajan kuluessa omaksutusta kulttuurista. Suomessa on tutkitusti maailman huippua edustava luottamus toisiin ihmisiin ja viranomaisiin. Olemme toki höynäytettävissä, mutta otamme riskin, koska se ei ole kovin suuri.

Tiedonvälitys on Suomessa korkeatasoista. Ongelmana monissa maissa on, että tiedonvälitys on yksisuuntaistettu. Me emme kuitenkaan vertaa itseämme Venäjään tai Unkariin, puhumattakaan Pohjois-Koreasta, vaan vaikkapa Ruotsiin, Tanskaan ja Iso-Britanniaan. Huomionarvoista on, että kaikkiin näihin ja muihin maihin verrattuna olemme luottamuksessamme uutisiin ylivoimaisia.

Yksi tapa selittää suomalaisten luottamusta uutisiin on pitkä yleissivistyksen perinne. Meillä ei yksinkertaisesti mene läpi propagandistinen tiedon syöttö. Kysymys on ainakin 100 vuoden historiasta. Luottamus on syntynyt asteittain.

Olen joskus miettinyt, eikö levoton nettikirjoittelu ole vaikuttanut heikentävästi kykyyn luottaa yleensäkin uutisiin. Ehkä asia on juuri päin vastoin: jyrkkä kontrasti mielipidepalstojen ja valtamedian uutisten välillä saa ihmiset luottamaan Ylen uutisiin.

Uteliaisuus ottaa selvää asioista näkyy mm. uutisten seuraamisessa verkosta, jossa suomalaiset ovat aivan kärjessä. Lähes puolet suomalaisista Oxfordin yliopiston kyselyyn vastanneista piti verkkoa pääasiallisena uutislähteenään.

Luottamus kohdistuu erityisesti TV:hen, radioon ja sanomalehtiin. Olen toistuvasti tuonut esille, kuinka tärkeä Yle on uutisten luotettavuuden takeena.

Yhtenä syynä luottamukseen on nähty suomalaisen valtamedian jakautumattomuus poliittisesti tai muuten. Sanoisin, että puolueita lähellä olevat lehdetkin antavat sijaa oman mielipiteen kanssa ristiriidassa oleville mielipiteille. Toki meillä on puolueisiin vankasti sitoutuneita lehtiä, mutta ainakin valinnan vaihtoehtoja on runsaasti.

Demokratian vakiintuneisuus on yksi syy haluun uskoa tiedotusvälineitä. Mutta miksi ero kasvaa niin suureksi verrattaessa esimerkiksi Tanskaan tai Ruotsiin? Ehkä syynä on äärimielipiteiden voimakas läsnäolo yhteiskunnallisessa keskustelussa noissa maissa.

Aina ei ole ollut näin. USA:ssa nimittäin toisen maailmansodan jälkeen (1940-luvulta 1960-luvulle) ihmiset luottivat toisiin ihmisiin enemmän kuin nykyisin. Katsoisin tämän asian olevan yhteydessä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden rapautumiseen ja tuloerojen kasvuun. Kun vaurastuminen koski suurta osaa väestöstä 1950-luvulla, oli luottamuksen helppo kasvaa. Nyt sosiaalisen koheesion aneemisuus  ja luottamus poliittisen järjestelmän toimivuuteen on heikentynyt.

Eikö meillä Suomessakin voisi käydä samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa? Paljon mahdollista. Luottamusyhteiskunnan rapautumisen merkkejä on nähtävissä. Meillä saatetaan perätä konsensusyhteiskunnan purkamista sen väitettyjen jäykkyyksien takia. Byrokratiaa on liikaa sanotaan, mutta sen purkamisella vaikutetaan myös sopimusyhteiskunnan sisältöön, jossa luottamus on keskeisellä sijalla.

Luottamuksen puutetta tai läsnäoloa voi arvioida myös läheisyysperiaatteen näkökulmasta. Maallikkomielipiteenä voisi tunnistaa maita, joissa luottamus toimii perheen tai suvun piirissä, mutta tuntemattomiin kohdistuva luottamus ei toimi läheskään samalla tavalla, kuin pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa.

Median (lehdistön) vapaus, kuten myös mielipiteen vapaus on skandinaavisessa mallissa luottamuksen ytimessä. Vapaus on kuitenkin vaarallinen vastuuttomasti käytettynä. Joskus tuntuu, että vapaus on yhteiskunnallisessa keskustelussa itsetarkoitus. Siitä on lyhyt matka vastakysymyksistä laistamiseen.”

Näin siis kirjoitin viisi vuotta sitten.

:::::::::::::::::::

Elokuussa 2021 IRO Research teki ”Tuhat suomalaista” -tutkimuksen,  jossa eriteltiin tarkemmin suomalaisten suhdetta painettuihin tai digitaalisiin sanomalehtiin.  Kolme neljästä suomalaisesta ja lähes 90 prosenttia nuorista aikuisista piti  sanomalehtiä luotettavina. Myös asiantuntevuutta ja laatua arvostettiin. Sanomalehdet peittosivat TV:n selkeästi luotettavuudessa.

Googleen, verkossa oleviin uutisportaaleihin, sosiaaliseen mediaan, tubettajiin ja blogeihin luotettavuuden liittää vain 1–7 prosenttia suomalaisista.  Samansuuntainen tulos saatiin verrattaessa asiantuntijuutta ja laatua.

Tärkeä tulos kyselyssä oli myös se, että 78 prosenttia suomalaisista pitää sanomalehtien toimintaa yhteiskunnallisten asioiden ja demokratian edistäjinä merkityksellisenä.

Yle on edelleen keskeinen tiedonvälittäjä, ja sen asemaa pitää varjella. Isommassa kuvassa kysymys on nimenomaan Ylen riippumattomuudesta. Olen muutaman kerran näissä kirjoituksissani pitänyt Ylen puolta poliitikkojen hyökkäyksiä vastaan. Olen arvostanut Ylen kriittistä, mutta tasapainoista otetta vallanpitäjiin. Ylen tehtävänä on toimia demokratian ja sananvapauden vahtikoirana eikä pelästyä herkkähipiäisesti poliitikkojen arvostelua. Ylen vastuulle sälytän mahdollisimman objektiivisten ajankohtais- ym. ohjelmien tuottaminen.