Sauli Niinistö asian ytimessä

 

Presidentti Niinistö antoi 26.1.2022 MTV3:n ”Asian ytimessä” -ohjelmalle haastattelun,  josta otan tässä blogikirjoituksessa käsittelyyn Suomea ja Natoa koskevat kohdat. Haastattelija Jaakko Loikkanen  oli mielestäni  verhotusti kallellaan  Naton suuntaan, mutta Niinistö väisti haastattelijan pahimmat ansat  viileillä vastauksillaan.

Niinistö oli optimistinen Ukrainan kriisin ratkaisun suhteen, osin varmaan ”virankin puolesta”, kuten hän sanoi, mutta myös niiden tietojen pohjalta, joita hän oli saanut konfliktin osapuolilta. Rohkaisevaa on,  että Minskin sopimus on nostettu uudelleen pöydälle eräänä ratkaisun avaimena. Myös Itämeren tilanteesta Niinistö pyrki luomaan rauhoittavan kuvan: ” ei ole suurempaa hätää”.

Niinistö nosti esille hienosti ihmisarvon kunnioittamisen (respect) molemmin puolin barrikadia (jonka hän oli itse havainnut osapuolien välillä). Tämän asian tärkeyttä hän visusti painotti jo oman kokemuksensa  pohjalta. Putinia tai ketään muutakaan ei pidä leimata peripahaksi.

Parasta Niinistön haastattelussa  oli ehkä presidentin täysin kiihkoton asia-analyysi. Hän vältti kaikki yksipuolisen tarkastelun sudenkuopat.

Niinistö kiinnitti huomiota siihen,  kuinka kansan mielipidettä Nato-asiassa vähätellään ja vertasi tilannetta EU-kansanäänestykseen. Kansaan ainakin sillä kertaa luotettiin. Oli ryhdikästä ilmoittaa kanta selkeästi: kansanäänestys tarvitaan, jos Natoon liittyminen nousee konkreettisesti ajankohtaiseksi. Hyvä näin,  sillä ns. eliitin taholta nostetaan toistuvasti esille kysymys kansan kyvyttömyydestä vastata liittoutumis/liittoutumaattomuus -kysymykseen. Presidentti nähdäkseni oudoksui epäilyjä, että kansa ei ole kykenevä päättämään. Komppaan Niinistöä:  koen – kansalaisena - olevani täysin kykenevä omalla tietopohjallani ottamaan kantaa Nato-kysymykseen.

Kansalaisten sivuuttamisen perusteena käytetään usein sitä, että ns.  asiantuntijat ja päättäjät tietävät salaisia asioita,  jotka vaikuttavat itse agendaan, mutta joita ei voi paljastaa, koska ne ovat valtionsalaisuuksia.  Tässä on Kekkosen ajan henkeä. Silloin pidettiin kansa pimennossa,  mitä tapahtui Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Olen vakaasti sitä mieltä,  että tällaista piilossa olevaa  - ja olennaisesti  asiaan vaikuttavaa tietoa – ei  nykytilanteessa ole. Niinistö pyrki toistuvasti torjumaan  toimittajan pyrkimyksen luoda Nato-päätöksestä eliitin (asiantuntijat, poliittiset päättäjät) diktaatti.

Niinistö tajusi hyvin kansan jakautumisen vaaran, jota hän presidenttinä haluaa varmaan viimeiseen  saakka välttää. Ei voi olla niin, että kansalaiset ilmoittavat,  että tietoa on liian vähän,  ja että vain asiantuntijoilla on tietämisen lahja hallussaan.  Presidentti lisäsi ironisesti, että kun mielipidetiedusteluissa Naton kannatus on hiukan lisääntynyt,  niin yhtäkkiä kansan mielipide alkaakin kelvata eliitille. Tarvitaan siis kansanäänestys. Sen presidentti sanoi selkeäsanaisesti. Niinistö on aiemminkin ollut tällä kannalla ja toisti nyt viestin. Samalla hän tuli vahvistaneeksi itsestään selvän asian: gallupeilla tätä asiaa ei ratkaista. 

 Kaiken kaikkiaankin presidentti suhtautui gallupeihin Nato-asiassa epäilevästi. Niissä esitetyt kysymykset ovat spekulatiivisia. Sanoisin vielä pidemmälle viedysti,  että niissä yritetään saada vastaajilta ”oikeita” vastauksia, so. Nato-myönteisiä kommentteja. Vyöryttämällä tarkoitushakuisia kysymyspattereita saadaankin joitakin mielenmuutoksia aikaiseksi.

Gallupeista viitattiin kahteen  viimeisimpään, MTV3:n  ja Helsingin Sanomien kyselyihin. Sanomattakin on selvää,  että molemmat mediat ovat Natoon päin kallellaan. Naton kannattajat näkevät tuloksissa trendinomaisen suunnan  kohti Natoon liittymisen kasvavaa kannatusta. En usko, että asia on näin suoraviivainen. Siksi nostan esille toisen trendimahdollisuuden:  Hesarin teettämässä gallupissa Natoon liittymisen kannatus oli 28 prosenttia ja MTV3:lla 30 prosenttia, kun taas vastustus oli Hesarin kyselyssä 42 prosenttia ja MTV3:n  kyselyssä 43 prosenttia. Erot ovat pieniä,  mutta oireellisia : entä jos ne kuvaavatkin polarisoitumista vastustajien ja kannattajien välillä? Ainakin MTV:n mielipidetiedustelussa vastustajien suhteellinen osuus oli suurempi kuin Hesarissa. 

Taloustiedon (joka toteutti MTV3:n kyselyn) Juho Rahkola liittyi Nato-riemuitsijoiden joukkoon ja tulkitsi kansan olevan täysin valmis Natoon. Vähempikin asenteellisuus olisi riittänyt. Onneksi presidentti tarttui asiaan ja totesi vierastavansa spekulatiivisia kysymyksiä, jotka olivat esillä MTV:n kyselyssä,  siis tyyliin ”jos maan johto asettuu Naton kannalle,  niin mikä on kantanne siinä tapauksessa?”  Niinistö käytännössä sanoutui irti Rahkosen hekumoinnista.

Niinistö  puuttui myös - Natoa koskien - väitettyyn keskustelemattomuuteen ja torjui moisen: hän laski itse ottaneensa Naton esille 11 eri yhteydessä viime vuonna.  Natoon liittoutumista haluavien piirissä tämä väite ”keskustelemattomuudesta” on hyvin suosittu (lue: ei puhuta tarpeeksi liittoutumisesta myönteiseen sävyyn!).

Kun pääministeri Marin ilmoitti eräässä haastattelussa kantanaan, ettei hän usko Nato-hakemuksen lähtevän nykyisen hallituksen toimikauden aikana,  niin haastattelija Jaakko Loikkanen yritti onkia Niinistöltä Marinia paheksuvia kommentteja. Niinistö ei suostunut haastattelijan myötäilijäksi,  vaan ilmoitti, ettei hänellä ole syytä paheksua pääministerin mielipidettä.  Suoraselkäistä, sillä pääministeri sanoi vain faktan!

Yhteenvetona presidentin haastattelusta voidaan todeta, että kansan polarisoituminen on tässä yhteydessä presidentin kannalta epämiellyttävin vaihtoehto. Sitä hän ei halua. Niinistö ei halua jäädä historiaan valtiomiehenä,  joka oli jakamassa Suomen kansaa kahtia. Haastattelija ei vahingossakaan kysynyt riittääkö mahdollisessa kansanäänestyksessä yksinkertainen enemmistö vai tarvitaanko nykytilan muutokseen 2/3:n  enemmistö, millä kannalla itse olen. Muistelen joskus aiemmin Niinistön olleen taipuvainen pohtimaan 2/3 enemmistöä.

 Kaipaisin liittoutumattomuusvaihtoehdon  tueksi johtotähteä tai johtotähtiä, jolloin puntit tältäkin osin tasoittuisivat ottaen huomioon, että media ja eliitti ovat niin vahvasti liittoutumisen kannalla.

Muutoin toteaisin, että Natoa koskien on taipumus valikoida käytettävissä olevaa tietoja oman kannan vahvistamiseksi ja niin tapahtui MTV:n haastattelunkin osalta. Nato-intoilijat valitsivat ne puheenvuorot presidentiltä, jotka sopivat heidän agendalleen. Joistakin kohdista Niinistön haastattelua on vaiettu kokonaan. Olen edellä pyrkinyt valaisemaan asiaa niin,  että toisellakin puolella on oikeus ja mahdollisuus argumentoida.