Presidentti Vladimir Putin piti yhden tunnetuimmista puheistaan turvallisuuskonferenssissa Münchenissä 10.2. 2007. Monien mielestä täällä lausuttiin Venäjän ekspansion ja Ukrainan sodan alkusanat, vaikkei sitä silloin tietenkään konkreettisesti tiedostettu. Käyn seuraavassa referoiden läpi puheen avainkohdat kommenttien kanssa. Putin piti puheensa venäjäksi. Käytän ohessa hyväksi puheen englanninkielistä käännöstä.
Putin toteaa puheensa alussa, että hänellä on nyt mahdollisuus puhua
turvallisuuskysymyksistä ilman kohteliaisuuksia ja tyhjiä diplomaattisia
sanoja. Vielä hän toteaa, että jos hänen
kommenttinsa kuulostavat poleemisilta
tai osoittelevilta, ”pyydän ettette suutu, tämähän on vain konferenssi!” Alkusanojensa lopuksi Putin vielä esittää
toiveen, että tilaisuuden puheenjohtaja ei katkaise punaisen napin painamisella
hänen puhettaan heti alkuun (naurua kuuntelijoiden joukossa)! Puheen eräänlainen motto tulee sanotuksi, kun
Putin toteaa perusperiaatteenaan olevan - kuten hän sanoo - ”turvallisuus yhdelle on turvallisuus yhtä
lailla kaikille”. Hän viittaa Franklin Rooseveltin sanoihin toisen maailmansodan
puhkeamisen aikoihin: ”kun rauha on rikottu kerran, vaarantuu kaikkien rauha”. Putin
tiedosti, että hänen puheensa myötä ollaan kansainvälisten suhteiden vedenjakajalla
Putin aloittaa varsinaisen puheensa toteamalla, että vain
kahta sukupolvea aiemmin maailma oli ideologisesti ja taloudellisesti
jakautunut. Kahden suurvallan potentiaali varmisti maailman turvallisuuden. Putin
viittaa kylmän sodan loppumiseen, jonka
jälkeen tyrkyllä oli yksinapainen maailmanjärjestys, joka sekään ei toteutunut
Putinin mukaan. Hän ennustaa yksinapaisuuteen pyrkiville – siis sekä
yksinvaltiaalle että yksivaltiuden piirissä toimiville – kurjaa loppua. Putin
toteaa, että yksinapaisuudella ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Hän
väittää, että demokratiaa on opetettu Venäjälle sellaisten valtioiden taholta,
jotka eivät itsekään noudata kansanvallan periaatteita.
Johtopäätöksenä Putin toteaa, että yksinapaisuus ei ole
ainoastaan malli, jota ei voi hyväksyä, vaan se on myös mahdoton käytännössä
toteutettavaksi. Se ei kuulu moderniin sivilisaatioon, resurssit eivät tule
riittämään yksinapaisuuden toteuttamiseen, kuuluu Putinin tuomio. Lopulta Putinin
yksinapaisuusteeman kehittely johtaa yhteen valtioon, kuten arvata saattaa: Yhdysvaltoihin.
Yhdysvallat-johtoisessa maailmassa kukaan ei ole turvassa -
ei kukaan, täydentää Putin synkkää tulevaisuusnäköalaa yksinapaisesta maailmasta.
Se kulminoituu kiihtyvään varustelukilpaluun.
Joukkotuhoaseet ja terrorismi - vaikka ovatkin ennestään tunnettuja - ovat
uusia uhkia siinä mielessä, että
sisältävät globaaleja tuhon enteitä.
Näistä luomistaan uhkakuvista Putin siirtyy uuteen maailmanlaajuiseen
turvallisuuden arkkitehtuuriin. On siis luotava uusi tasapainotila. Putin
mainitsee liian vähälle huomiolle jääneistä maista BRIC-maat, joiden yhteinen
bkt ylittää EU:n vastaavan. Ja - Putin lisää toiveikkaasti – tämä ero tulee
kasvamaan. Uusien (BRIC)-keskusten taloudellinen potentiaali tulee lisääntymään ja muuttumaan poliittiseksi
vallaksi sekä vahvistamaan multilateraalisuutta.
Positiivisten kehitystendenssien vastapainona negatiiviset
kehityskulut ovat myös vahvistumassa. Tällä Putin viittaa puheessaan levottomassa maailmassa sotilaallisiin operaatioihin, joilla tapetaan joukoittain ihmisiä –
siviilejä! Putin esittää retorisen kysymyksen: onko meillä keinoja kohdata nämä
uhat? Hän mainitsee lohdullisena faktana Neuvostoliiton rauhanomaisen
hajoamisen (a peaceful transformation)!!! Tämä kaikki toteutui, vaikka olisi ollut mahdollisuus
ydinaseiden tuhovoiman avulla särkeä aikaansaatua. Putin jopa vakuuttaa, että
ainoa voimankäyttö, joka voidaan sallia
on YK:n suojeluksessa tapahtuvaa. Kuinka huikean kauas olemmekaan etääntyneet
noista päivistä!
Putin ilmoittautuu aseriisunnan voimakkaaksi kannattajaksi
ja moittii paikoillaan polkevaa pysähtynyttä tilaa. Putin ilmoittaa tukevansa
aseriisunnan dialogin jatkamisen tärkeyttä ja kertoo Venäjän sitoutumisesta
tiettyihin aleneviin määrällisiin tavoitteisiin. Putin viittaa moniin ydinaseita
omistaviin maihin ilmoittaen vain USA:n ja Venäjän sitoutuneen asejärjestelmien
rajoitusten vastuunkantoon.
Putin ennakoi
Münchenin konferenssissa avaruuden hyväksikäyttöä sodan näyttämönä. Se merkitsisi
uutta vaihetta mm. ydinasein käyttävässä sodassa. Putin kehuu Venäjää sen
tekemän ulkoavaruutta hyväksikäyttävän sodan kieltämistä koskevasta aloitteesta.
Putin puhuu ohjuksin Euroopassa käytävän sodan mahdollisuudesta
ja kertoo ohjuksien sijoittelun ärsyttävän Venäjää niiden kantomatkan takia. Samalla
hän ilmaisee tyytymättömyytensä aserajoitusten hitaaseen edistymiseen erityisesti
Euroopassa.
Putin tarttui myös Naton ja Venäjän väliseen sopimukseen
(1999), jossa otettiin huomioon uusi geopoliittinen tilanne (Varsovan liiton
lopettaminen) lännen ja idän välillä. Putin valitti puheessaan, että länsimaat ovat
vain rajoitetusti ratifioineet sopimuksen, kun taas Venäjä on sekä ratifioinut sopimuksen
että kiirehtinyt oman osuutensa toteuttamista (tukikohtien vetäminen Moldovasta
ja Georgiasta). Samaan aikaan Nato on tuonut etulinjan tukikohtia Venäjän
rajalle. Tätä Putin pitää puheessaan
provokaationa, jolla vähennetään
keskinäistä luottamusta.
Sitten Putin tarttuu tunnettuun (ja kiisteltyyn) lupaukseen
1990-luvun alussa, kun Naton puolelta luvattiin, että sotilasliiton joukkoja ei
sijoiteta Itä-Eurooppaan Saksan rajojen ulkopuolelle, jonka piti antaa
”Neuvostoliitolle lujat turvallisuustakeet”
(en puutu tässä lännen riitauttamaan ”lupaukseen”). Putin moittii länttä
välinpitämättömästä suhtautumisesta, kun
on ”annettu jakaa Berliinin muurin
palasia matkamuistoina”. Putin on selvästi katkera todeten Venäjän antaneen
periksi monissa asioissa saamatta vastakaikua länneltä.
Sitten Putin siirtyy ydinaseiden leviämisen mahdollisuuteen
esimerkiksi Iranissa: rauhanomaiseen käyttöön tarkoitettua teknologiaa voidaan
helposti muuttaa asevarustelun osaksi.
Putin kiirehtii toimia ratkaista ongelma Iranissa ja muissa maissa,
jonne ydinteknologian sotilaallinen käyttö on leviämässä. Putin kehaisee
Venäjän jo edennen uraanin rikastamista koskevassa rauhanomaisessa aloitteissa (”uraanin
rikastamiskeskukset IAEA:n valvonnassa”).
Jälleen Putin näkee etenemismahdollisuudet koskien
joukkotuhoaseita ja ydinaseita pitkälti
Venäjän ja Yhdysvaltain varassa toimiviksi. Oleellista on toimia tasavertaiselta pohjalta.
Energiayhteistyötä Putin pitää yhtenä keskeisistä yhteistyökohteista. Putin lupaa tulla
pitkälti vastaan näissä pyrinnöissä. Energian hinnan Putin näkee
markkinamekanismin kautta toimivana, ei poliittisena kysymyksenä. Lisäksi Putin
totesi prosessin Venäjä liittymiseksi WTO:hon olevan viimeistelyvaiheessa.
Puheensa lopussa Putin viittasi vielä haasteisiin
kehitysavussa ja kansainvälisen terrorismin torjunnassa. Nämä asiat myös
linkittyvät toisiinsa.
Viimeisenä asiana Putin
kiinnitti huomiota Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön OSCEn
toimintaan. Hän arvostelee puheessaan jyrkästi OSCEn työtä todeten, että se ei toimi läheskään niin oikeudenmukaisesti,
kuin mitä odotukset olivat. OSCE ajaa rajoitetusti vain joidenkin maiden etuja.
Putin arvostelee OSCEA erityisesti ihmisoikeusasioiden hoidosta. Venäjä pitää
näitä toimia sinänsä tärkeinä, mutta torjuu totutusti valtioiden sisäisiin
asioihin puuttumisen.
Puhe päättyi Venäjän aseman korostamiseen kansainvälisenä
toimijana, osana demokraattisten maiden world orderia.
:::::::::::::::::::::::::
Mitä Putin todella halusi sanoa?
Putinin puhe alkaa joiltakin osin yhteistyöhenkisesti
käsitellen turvallisuusyhteistyötä moninapaisuutta korostaen. Huumoriakin
väläytellään. Putin nostaa erilleen muista tavoitteista uuden turvallisuusarkkitehtuurin
rakentamisen. Turvallisuuden rinnalle hän nostaa tasapuolisuuden ja korostaa
ns. BRIC-maiden osuutta. Demokraattiset arvot nousevat – ainakin Putinin sanoissa
- tuon tuostakin tavoitteeksi. Tulkitsen niin, että vielä tuolloin vuonna 2007
(ja koko vuosikymmenellä) Putin tuki ainakin sanoissa demokratiakehitystä.
Demokratiaperiaatteiden alamäki alkoi 2010-luvulla.
Puhe ei ole niin hyökkäävä kuin pintapuolisesti saattaisi
kuvitella. Sen alkuosa on suorastaan yhteisiä arvoja korostava. Sitten hän siirtyy
kokemiinsa epätasa-arvoisuuksiin ja
lopulta puheessa nousee esille katkeria sävyjä Venäjän syrjäyttämisestä
kansainvälisestä yhteisöstä. Putinin termein
Venäjän arvostuksen nostaminen on hänen ykkösteemansa, joka vuoden 2007 jälkeen
korostui lähes kaikissa yhteyksissä.
Otan esille kolme seikkaa, jotka ohjasivat Putinin
strategiaa Münchenin konferenssin 2007 viitoittamana: 1) Neuvostoliiton hajoaminen (”1900-luvun
suurin geopoliittinen tragedia” =supervallan mureneminen) 2) Putinilaisen world
orderin toteuttaminen (uusi turvallisuusarkkitehtuuri turvatakuineen)
tulevaisuuteen suuntautuen, jossa Venäjällä on tärkeä sija, ja johon oleellisesti
kuuluvat etupiirit (joita Putin ei puheessaan tosin mainitse) ja moninapaisuus, 3) Venäjän ansaitseman
tunnustuksen vahvistaminen suurvaltojen taholta.
Putinin tavoitteiden toteuttamista Venäjällä tuki
autoritaarisuuden kulttuurin vieminen läpi koko yhteiskunnan. Putinista
heijastui puheen kautta tietty kärsimättömyys, joka kohdistui hänen
asettamiensa tavoitteiden toteuttamiseen.
Ei voitane suorasukaisesti
vetää johtopäätöstä, että Putin tiesi jo tuolloin askelmerkit kohti
Ukrainan sotaa. Ajan kuluessa täydentyivät puuttuvat palikat, jotka sitten voitiin
liittää kokonaisuuteen. Tuloksena oli brutaali hyökkäys suvereenin valtion
kimppuun.
On vielä ehkä liian aikaista lausua arviota länsimaiden vastuusta
Ukrainassa, mutta esimerkiksi Chicagon yliopiston toisinajatteleva professori
John Mearsheimer on ilmoittanut suorasukaisesti, että Ukrainan sota on ”Yhdysvaltain sota”. Hän
perustelee kantaansa sillä, että Ukrainan haluttiin kuuluvan länteen, vaikka
Mearsheimerin mielestä Ukrainan olisi pitänyt kehittyä puolueettomaksi puskurivaltioksi (joka siitä
voi nyt tullakin!) lännen ja idän
välissä. Jotkut allekirjoittavat tämän, jotkut eivät, mutta voitaneen kysyä,
mitä Yhdysvallat ja länsi olisivat voineet tehdä enemmän sodan välttämiseksi.
Putinin puheessa esittämät ylevät maailmankuvaa rakentavat puheet vesittyvät, koska nyt ne voidaan nähdä
Ukrainan sotaa vasten. Jäljelle jää vain suurvalta-aikojen haikailu ja pettymys
länttä kohtaan samalla, kun hänen omien
lupaustensa onttoudet jäävät kaikumaan kuulijan korviin.
Kun on katsonut ja kuunnellut Vladimir Putinin Münchenin
puheen, tulee kysyneeksi, onko vuoden 2007 kova, mutta ongelmia erittelevä Putin
se sama Putin, joka nyt tekee julmia humaaneja
arvoja pilkkaavia päätöksiä Ukrainassa?
Veterans dodey sivustolta löytyy mainio analyysi nykyisestä Ukrainan sodan tilanteesta ja sen polittissta vaikutuksesta, niin Venäjä kuin myös läntisen valtapirin polittissin tapahtumiin.
VastaaPoistaYhdysvalatain syksyisissä vaaleissa lopultakin ratkaistaan paljon suuntaa, mihin maailma kehittyy.