Olen blogikirjoitukseni ykkösosassa kuvaillut ja eritellyt Yhdysvaltain nykyisen poliittisen dilemman historiaa ja taustoja. Tässä kakkososassa yritän pureutua tarkemmin tapahtumien syy- ja seuraussuhteisiin.
Kaikkein raadollisinta tässä kehityskulussa on ollut se, että nykyiset talouden ja yhteiskunnan ongelmat ovat hyvin pitkälle republikaanien itsensä aiheuttamia. Toki ”tukea” on löytynyt aika ajoin oikean reunan demokraateista. Nyt republikaanit esiintyvät ikäänkuin riita pitäisi tasapuolisesti halkaista keskeltä.
Ongelmien lähtökohdat ovat Ronald Reaganin voodoo-taloudessa, jonka kääntäisin uskomustaloudeksi. Sen erityisenä piirteenä oli kuvitelma ihmisten käyttäytymisestä, joka oli todellisuudelle vieras ja joka johti talouden rakenteellisiin ongelmiin. Olen käsitellyt tätä vaihetta USA:n historissa blogikirjoituksessa ”Ronald Reagan – myytti ja myytin purku”, 21.12.2011.
Bushin aikana käynnistettiin 1) ideologisen ajattelun läpitunkema ”omistajuusyhteiskuntaohjelma”. Koekaniinina olivat miljoonat ihmiset, joilla ei ollut tosiasiallisesti varaa omistajuuteen (omistusasuntoon). Bushin aikana toteutettiin 2) veronalennukset, joista kuviteltiin - omaksutun ideologian mukaisesti - piristystä talouteen. Tämä näkyy Bushin hallinnon aikanaan piirtämistä ajankohdan talouden kuvaajista, joissa odotusarvot verotulojen kasvusta oli piirretty yltiöoptimistisesti. Kävi juuri päinvastoin, verotulot alenivat.
Edellä mainittu ”kohta yksi” johti finanssikriisiin ja sen kautta suureen taantumaan (The Great Recession) ja sen myötä suuriin budjettialijäämiin, jotka taas johti liittovaltion velkaantumiseen. Logiikka on täysin johdonmukainen.
”Kohta kaksi” täydensi tuhon: veronalennusten piti luoda nostetetta talouteen niin, että verotulojen piti lisääntyä. Oma käsitykseni on, että jos suhteellisen maltillisen verotustason olosuhteissa alennetaan veroja, alenevat verotulot pysyvästi. Juuri näin kävi Yhdysvalloissa.
Asuntokupla ja veronalennukset olivat väärää ”valmistautumista” samaan aikaan päälle painaneeseen globalisaatioon, joka söi amerikkalaisten tuotteiden kilpailukykyä johtaen kauppataseen ja vaihtotaseen alijäämiin sekä suureen työttömyyteen. Mikään näistä ongelmista ei ole poistunut.
Edellä mainittujen tekijöiden yhteisvaikutuksella aiheutettiin tilanne, jonka jälkiseuraukset ovat nyt päällä. Olen joskus verrannut uusliberaalia ideologiaa sosialismiin. Molemmissa uskonvaraisella ajattelulla on ollut tuhoisat seuraukset.
Aiheutetun taloudellisen sekasorron korjaustoimenpiteenä republikaanit esittävät nyt talouden kiristystoimia (austerity), joka on täysin väärä lääke nykytilanteeseen. Ei pidä pakkosyöttää austerity-lääkettä potilaalle, joka on toipumassa sairaudestaan.
Mitä on sanottava, jos ensin aiheuttaa kriisin ja sitten ”korjaa” aiheutuneiden vaurioiden synnyttämää tilannetta väärillä tai väärin mitoitetuilla rohdoilla?
Johtopäätökseni on , että republikaanien poliittinen johto on heikkotasoinen. Johto toimii teoreettisten taloudellisten mallien ja ideologisten prinsiippien mukaisesti todellisuudesta vähät välittämättä. Poliittinen kuilu ei ole republikaanien ja demokraattien välillä, vaan republikaaniryhmän sisällä.
Liittovaltion sulkemiseen, terveydenhoitouudistukseen ja velkakattoon liittyy paljon dramatiikkaa, koska keskustelua käydään julkisuudessa ja julkisuuden kautta. Kriisi on mielestäni hyvin pitkälle tekemällä tehty. Ongelmat ovat sinänsä haasteellisia, mutta niiden päälle on lisätty raskas elämöintikerros, joka käy kalliiksi varsinkin republikaaneille. Siksi ratkaisut löytyvät kohtuuajassa.
Yhdysvaltojen todelliset ongelmat ovat rakenteellisissa kilpailukykypuutteissa, pitkän aikavälin velkaantumisessa, työttömyyden sisälle muodostuneessa pitkäaikaistyöttömyydessä, verotuksen vääristyneissä rakenteissa, kansantalouden kasvua haittaavissa räikeissä tuloeroissa, sosiaalisen koheesion puutteissa ja koulutuksen laiminlyönneissä.
www.historiajatkuu.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti