tiistai 8. lokakuuta 2013

Nyt jo kesä mennyt on

Paras vuodenaika on mielestäni kevät. Kaipa se on luonnon herääminen, joka viehättää. Venytän mökin kevättä molemmista päistä. Kevät alkaa siitä, kun lumet ovat sulaneet eli huhtikuun viimeisistä päivistä ja päättyy kesäkuun alkuun. Joskus olen ahnehtinut kevään aikaistusta ja auto on juuttunut mökkitielle. Kerrasta viisastuu.

Kuinka nopeasti kesä meneekään. Jo Juhannuksena on tunne, että suurin osa kesästä on takana päin.

Syksy on vaikeammin määriteltävissä. Milloin se alkaa ja milloin päättyy? Mökki pistetään talvikuntoon pikkuhiljaa venytellen. Vuosien varrella olen oppinut oikeille tavoille. Sopiva kohta päättää mökin syksy on lehtien variseminen. Toki olen käynyt senkin jälkeen, kun vedet on laskettu pois lämminvesivaraajasta. Jos on hyvä sää tai vaikka vähäinen lumipeite voi vielä pistäytyä, ovathan syksyn työt tehty ja voi oleskella vapaasti. Joskus on haettu joulukuusi mökkimaastosta, kun on ollut sula tie.

Parhaan syksyn tunnelman voi kokea, kun herää aamuvarhaisella. Yöllä on ollut viileää, mutta aamuaurinko lämmittää järven pintaa ja nostaa usvan hämyiseksi pehmeäksi kerrokseksi järven pinnan yläpuolelle. Nouseva aurinko värjää pilvet punertaviksi luoden juuri oikean tunnelman. Ketään ei näy, naapurinkin tiedän nukkuvan vielä tunteja. Olen aamuvirkku; kello viiden aikaan voi hyvin tepastella rantaan ja ihmetellä lintujen ääniä. Pikkuisen jäi harmittamaan, kun en saanut kuvaa komeasta metsosta mökkitiellä. Ei se liian arka ollut, ei vain sattunut kameraa mukaan oikealla hetkellä.

Vesi on tänä syksynä tosi alhaalla. Päätän jättää laiturin matalaan veteen. Keväällä sitten testaan, mihin suuntaan rannoilta sulanut jäälautta tuulen mukana kulkeutuu. Useimmiten se on sulanut onneksi paikoilleen.

Olen levollisella mielellä. Ne asiat tuli tehtyä, jotka kesällä pitikin saada kuntoon. Vanhemmiten on oppinut hitaasti kiirehtimisen taidon. Aika aikaa kutakin.

Poistuessani käännyn vielä katsomaan taakseni. Onkohan vastarannan vanha isäntä jäänyt yöksi? Illalla ainakin valot paloivat….

www.historiajatkuu.blogspot.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti