Yksi merkittävimmistä työllistymistä ja työn tekoa koskevista mittareista on työllisyysaste ja sen vertailu eri maiden kesken. Monilla on käsitys, että Yhdysvalloissa on korkea työllisyysaste, koska siellä on kehittyneisiin eurooppalaisiin valtioihin verrattuna vähemmän sosiaalitukia, myöhäisempi eläköitymisikä jne.
Yleisen amerikkalaisen sloganin mukaan eurooppalainen sosiaaliturva laiskistaa, kun taas amerikkalainen yhteiskunnallisten tukien ja etujen kitsas jakaminen patistaa ihmisiä töihin. Onko siis niin, että opiskelijoiden parempi tuki ja sosiaaliturva, jonka varassa opiskelija voi keskittyä opiskelemaan ammattia varten on huonompi systeemi kuin amerikkalainen, jossa tehdään töitä opiskelun ohessa?
Mikä on todellisuus? Paul Krugman erittelee tuoreessa kolumnissaan problematiikkaa, johon itsekin olen kiinnittänyt kummastuneena huomiota: Yhdysvalloissa on alhaisempi työllisyysaste kuin Euroopassa.
Aina ei ole ollut näin. Euroopalla oli suuria vaikeuksia pitää korkeaa työllisyysastetta 1990-luvulla. Työllisyysaste heikkeni ja sille voitiin antaa nimi: eurokleroosi. Varsinkin Yhdysvalloissa tätä pidettiin anteliaan sosiaaliturvan Moolokin kitana, joka nielaisi taloudesta tehot.
Tilanne muuttui 1990-luvun lopulla. Esimerkiksi Ranska ohitti Yhdysvallat työllisyysasteessa. Eikä ainoastaan Ranska, vaan koko joukko muitakin Euroopan maita.
Korkein 25-54 vuotiaiden (työntekijän parhaat vuodet!) työllisyysaste löytyy Sveitsistä (yli 85 prosenttia), mutta lähelle pääsevät Itävalta ja Ruotsi noin 85 prosentin lukemilla. Sitten seuraa suhteellisen tasainen joukko Euroopan maita 80 prosentin molemmin puolin (Suomi hiukan yli 80 prosenttia). Suhteellisen alhaiseen 75 prosentin sarjaan jäävät mm. Yhdysvallat, Portugali, Korea ja Unkari. Heikkojakin Euroopan maita löytyy, kuten tiedämme: Espanja ja Kreikka rämpivät mutasarjassa 65 prosentin vaiheilla.
On totta, että opiskelijan parempi sosiaaliturva pudottaa nuorten työllisyysasteen Euroopassa USA:n lukemien alapuolelle, mutta se johtuu juuri siitä, että Euroopassa kokopäiväopiskelu on yleisempää, kun taas Yhdysvalloissa paiskitaan töitä opiskelun ohessa, jotta selvitään opintoveloista.
Krugman hyökkää ankarasti Yhdysvaltain kongressin viime vuoden lopun päätöstä vastaan, jolla leikattiin amerikkalaisten laajennettuja työllisyystukia (laajennetut työllisyystuet astuivat voimaan finanssikriisin paineessa, kun työttömyysluvut olivat yli 10 prosentin). ”Ryhtyivätkö amerikkalaiset suuressa ahdingossa olleet pitkäaikaistyöttömät hakemaan töitä aiempaa ripeämmin?”, kysyy Krugman ja vastaa: ”ei tietenkään”.
Amerikkalaisten konservatiivien pääväite, että korkea sosiaaliturva romahduttaa hyvinvointiyhteiskunnan ei näytä pitävän paikkaansa. Mutta eikö eurokriisi juuri osoita, että korkea sosiaaliturva on turmioksi. Ei, vastaa Krugman ja perustelee: ”Politiikkavirheillä, joilla luotiin eurokriisi – siis yhteinen valuutta ilman syvää pankkiunionia – ei ole mitään tekemistä hyvinvointivaltion kanssa suuntaan eikä toiseen”.
Kreikka on tässäkin mielestäni poikkeus, mutta kreikkalaisethan keksivätkin hyväksikäyttövaltion hyvinvointivaltion sijaan.
Krugmanin perustelu on mielestäni oiva: on pystyttävä erottamaan tosistaan Euroopan maiden syvät kilpailukykyerot, jotka eivät kestäneet yhteistä valuuttaa suurentumatta ja hyvinvointiyhteiskuntien rakentaminen, joilla on jopa satavuotinen historia.
Parhaassa työiässä olevien heikko työllisyysaste Yhdysvalloissa kertoo jotain fundamentaalia järjestelmien eroista. Onko siis niin, kuten olemme Euroopassa - ja varsinkin Skandinaviassa - aina väittäneet, että laaja sosiaaliturva on mahdollistaja eikä turmion tielle vievää ja Yhdysvalloissa, jossa työmarkkina on kova ja sosiaaliturva on heikko, ihmisillä on taipumus lyödä hanskat tiskiin turhautuneina ja luopua työn tavoittelusta? Se, että pitkäaikaistyöttömyys kasvoi räjähdysmäisesti suuressa taantumassa (eikä ole juurikaan palautunut) näyttää todistavan väitteen, että työmarkkinoilta syrjäytyminen on hyvin pysyvälaatuinen piirre.
Työllisyysasteen heikkous Yhdysvalloissa kielii koulutuspolitiikan epäonnistumisesta. Työmarkkinat imevät ammattimiehiä ja naisia. Köyhimmän väen heikko koulutusaste näkyy työnhausta luopumisena. Tästä vuodosta (pois työmarkkinoilta ja työnhausta) johtuu suhteellisen alhainen työttömyysprosentti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti