Mika Rönkkö pohtii Voima-lehdessä (brittiläisen UKIP-puolueen menestyksen eväitä. Joitakin faktoja pohjalle: UKIP nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi vastikään pidetyissä parlamenttivaaleissa 12,6 prosentin kannatuksella. Vaalijärjestelmän takia se sai lähes neljän miljoonan äänen kannatuksesta huolimatta vain yhden ainoan paikan.
Työväenpuolueen menestyspotentiaali hävisi kuin tuhka tuuleen, vaikka juuri ennen vaaleja mielipidemittaukset olivat sille varsin suosiolliset. Ääniä katosi Skotlannin työväenpuolueelle (SNP), joka poliittisella kartalla asettuu työväenpuolueen vasemmalle puolelle. SNP on kuitenkin ensisijaisesti nationalistinen puolue, jonka kannattajat aiemmin ovat äänestäneet työväenpuoluetta. Nationalismi vei siis työväenpuolueen kannatusta, mutta vielä oleellisempaa on eritellä UKIPin kannatuksen luonnetta. Se nimittäin ajoi verohelpotuksia rikkaille ja julkisen sektorin alasajoa. Näiden pitäisi olla myrkkyä työväenhenkisille. Tästä huolimatta se sai paljon työväenluokan ääniä EU-vastaisuuden ja maahanmuuttokielteisyyden teemoillaan.
Onko siis niin, että vaaliteemojen sekatavarakaupasta valitaan ne teemat, joista ao. puolue pitää eniten ääntä ja muiden aiheiden merkitys on väistyvä.
Vanhan liiton miehenä minulla on vaikeuksia ymmärtää tätä logiikkaa. Voi olla niin, että populistinen puolue propagandassaan osaa korostaa kannatuksensa kannalta juuri oikeita asioita, vaikka monessa muussa asiassa kannattajat vierastaisivat puolueen ohjelmaa.
Onko niin, että perinteisten työväenpuolueiden ei nähdä enää riittävästi ajavan työväen asiaa, joten niiden äänestäminen koetaan turhaksi? Tilalle kannatettaviksi teemoiksi populistiset puolueet tarjoavat esimerkiksi maahanmuuttokriittisyyttä. Maahanmuuttajien arvellaan polkevan palkkoja, vievän työpaikkoja ja käyttävän sosiaaliturvaa väärin.
Entä jos vanhat puolueet nostaisivat profiilia samalla menetelmällä? Työväenpuolueet pitäisivät yllä keskeisiä teemojaan eli tasa-arvoa, solidaarisuutta ja tuloerojen kaventamista ikään kuin sivutuotteina. Pääteema olisi joku kansalaisten keskuudessa suosittu agenda…. Ei taida onnistua, sillä vanhat puolueet tunnetaan juuri siitä, että ne keskittyvät loogisiin, pitkään agendalla olleisiin aiheisiin, eivätkä halua ruveta ”pelleilemään”. Ne eivät halua kosia suosiota vain suosion takia, eikä niiltä tällaista käytöstä juuri odotetakaan. Pelikenttä on auki populisteille.
On kyseenalaista nousisiko vanhojen puolueiden kannatus, jos ne tarjoaisivat enemmän tai vähemmän samaa kuin populisteina pidetyt puolueet.
Vaaleissa niillä poliittisilla tahoilla on potentiaaliset menestymisen mahdollisuudet, jotka pääsevät valitsemaan vaalinalusteemat. Silloin pystytään pakottamaan muut puolueet reagoimaan. Muut joutuvat altavastaajiksi. Tämä on ollut populistien valttikortti Euroopassa.
Joka tapauksessa menestymisen kannalta on tärkeää, että pystytään profiloitumaan muutamiin (harvoihin) äänestäjien enemmistön kannalta tärkeinä pitämiin asioihin. Juuri tämä strategia voisi olla vanhojen puolueiden keino murtautua "uudistuneena" kansalaisten tietoisuuteen. Meillä Suomessa perussuomalaiset ovat ikään kuin maltillisempi versio UKIPistä, mutta samat menestymisen perusteet ja keinot on havaittavissa.
Pinnallinen taktinen ja strateginen ajattelu ei tietenkään riitä, vaan menestykseen pyrkivän puolueen on tarjottava lääkkeensä ”ajassa” eli juuri niissä kysymyksissä, jotka ovat kansalaisten mielestä ajankohtaisia ja jotka kuohuttavat kansalaisia. Kun elämme ankeita aikoja, populisteilla on teemoja, joihin he voivat suunnata kansalaisten huomion. Näitä ovat kaikki sellaiset aiheet, jotka ahdistavat kansalaisia (ulkoa tulevien viemät työpaikat), jotka pelottavat heitä (maahanmuuttajien taloudellinen rasite sosiaaliturvalle), ja jotka kaventavat taloudellista liikkumatilaa (työttömyyden kirot).
Olen aikaisemminkin maininnut pölhöpopulistisesta vasemmistikonservatiivisesta liikeestä ,ilman sitä on yksinkertaisesti turha odotella mitään keskustavasemmistolaista hallituskoalitiota. Demarit voivat aloitaa sopeutumisen poliittisella kentällä nykyiseen voimaansa. Vihreisiin kasaantuu tämän ajan ns valistunein aines,se tulee saamaan hegemonian porvariblokin vastaisessa rintamassa. Ratkaisevin tekijä kuitenkin on keskustan sisällä ilmeisen laaja sosiaaliradikaali rintama, kysymys kuuluukin kykeneekö se kampeamaan puolueensa pois porvaririntamasta, Tuomo Puumala on tuon ryhmittymän nykyinen kellokas.Vasemmistiliiton ja vihreiden kilpailuasema on oikeastaan aika typerä,yhdistämällä voimat sen asema vahvenisi, molemmat ovat perustulo ajattelun edistäjiä. Perustulo tai kansalaispallkkan välisestä taistelusta ennustankin tulevien vaalien keskeistä taistelua, itse taidan hakeutua velvollisuuksia korostavan kansalaispalkka ajattelun taakse.
VastaaPoistaPerustulo/kansalaispalkka tuntuu saavan paljon kannatusta juuri nyt. Onko eteneminen todellista vai onko tässä taas kerran suuren innostuksen hetki, joka sitten hiipuu, kun realiteetit astuvat kuvaan? Olen perustulon/kansalaispalkan kriitikoita. Sen optimaalinen kaikille sopiva taso on todellinen testi. Kansalaispalkan pitäisi pystyä pudottamaan hirmuinen määrä asumistuen/toimeentulotuen saajia pois tuen saajista, muutoin meillä on kolme luukkua entisten kahden sijasta.
VastaaPoistaPuoluekentän uusjako voisi mennä esittelemälläsi tavalla. Heitän tähän vielä oman arvaukseni: kepun sosiaaliradikaalit + voimansa tunnossa olevat vihreät+ uudistuva sdp (!) + vas.liitto voisivat muodostaa yhden rungon puoluekentässä. Porvaristoon kuuluisivat tällöin kepun konservatiivit, pääosa persuista, kokoomus, kristilliset ja rkp. Kepun sisäinen jako voisi olla ratkaiseva kummalle puolelle kallistutaan. Persujen kannatuksen pysyvyys voisi olla toinen ratkaiseva seikka.
Perustulo, negatiivisen tuloveron kautta on uusliberaali idea,pelkiin positiivisiin oikeuksiin perustuva, en kannata sitä, voi johtaa varsinaiseen moraalikatoon. Yhteisöllisiä velvollisuuksia painottava ja työnkäsiteen laajentamista vaativa kansalaispalkka, uskoisin ylläpitäisi yhteiskunnallista koeesiota. Mitä asumisen tuiin tulee, ne ovat osoittautumassa varsinaiseksi päoman tueksi, tuki väistämättä pääomituu. Kaavoituksen yksityistämisellä ja normeja purkamalla tarjonnan taloustieteen oppeja voitaisiin käytää alemmankansankerroksen eduksi ja pääomapiirien tappioksi.
PoistaEn tiedä, missä on käytössä kaavoituksen yksityistäminen. Ensikertainen kaavoittaminen tulee säilyttäää kunnan tai laajemman julkisen tahon päätettävissä. Kaavoitusta tulee joustavoittaa nykyisestä.
PoistaVaikka ei olisikaan muualla,voisimme me olla päänavaajat. Yhteiskunnassamme edessä oleviin ogelmiin tarjotaan yleisesti ratkaisuksi työvoimakustannusten alentamista ja väärinymmärrettyä tuottavuuden nostoa työaikaa jatkamalla. Jos viiimein tavalla tai toisella päädytään palkkaaleen tulisi elinkustannusten myös laskea,silloin asumiskustannusten aleneminen vaatii tarjonnan lisääntymistä ja on mielikuvituksen puutetta väitää edes pääkaupunkiseudulla olevan raakamaan puutetta. Tietenkin esittämäni keinot lisäisivät deflaatiota ja voisivat johtaa pankkikriisiin olemassaolevien asuntolainojen vakuuksien vuoksi, mutta kun työnantajat ajavat työvoimakustannusten alentamista,on suorastaan pakko miettiä ,kuinka se olisi mahdollista ja kuinka pienimmillä palkoilla ja eläkkeillä pärjätään jatkossa. Ukrainasta tulee parhailaan maatiloille halpatyövoimaa 300 eurolla kuukaudessa täyshoidossa, siinä kyydissä kantaväestön on turha kilpailla. Uudessa Suomessa Timo Isosaarella oli kirjoitus väestötvaihtoon, jossa hän hahmotteli nykyistä kehitystä. Ilman kehityskulun muutosta joudun itsekkin pähkäilemään,missä vietää eläkepäiviä, nykytasolla kustannukset, yhtiövastikkeiden, sähkön ja yleisten elinkustannusten muodossa se käy suomessa hankalaksi, eihän tässä näin pitänyt käydä. Koska olen omassa ananalyysissäni päätynyt tällaisiin johtopäätöksiin,voi maassammeolla muitakin kohtalotovereita,eräs pakoreitti voisi olla jonkinlainen suomalainen kolonia jossain halvemmpien elinkustannusten maassa. Viime presidentinvaalien alla näin unen, jossa olin vaimonikanssa viipurissa teatterissa ja vieressä sattui istumaan Väyryset, väliajalla, unessa vaimo kysyi arasti Paavolta, mikä nämä toi tänne, vastaus oli olemme ostamassa täältä kerrostaloa, hankkikaa tekin huoneisto, nyt ne ovat edullisia. En tiedä oliko etiäinen. Kun yksilön kokemukset laventaa koskemaan suurempia ryhmiä, voidaan ryhtyä puhumaan kansanliikeestä sanan monessa merkityksessä.
Poista