Helsingin Sanomat on antanut runsaasti palstatilaa brittiläiselle The Economist -lehden toimittajalle Edward Lucasille Suomen ja Euroopan turvallisuusasioissa. Lucas on toiminut urallaan useiden lehtien poliittisena ja turvallisuusasioiden toimittajana ja tältä pohjalta häntä tituleerataan asiantuntijaksi. Toinen epiteetti, ”Venäjä-kriitikko”, on paremmin perusteltu. Hänen mielipiteitään on syytä suodattaa tämän asennekerroksen läpi.
Lucas tuli joitakin viikkoja sitten julkisuuteen maalatessaan kuvaa Venäjän sotaharjoituksista, joissa se Lucasin tulkintojen mukaan simuloi hyökkäystä mm. Ahvenanmaalle ja Gotlantiiin. Tuolloin Pekka Visuri (ja myös tämä blogin kirjoittaja) arvosteli voimakkaasti Lucasin heittoja perustelemattomina. Tällaisilla pelotteluilla on helppo päästä julkisuuteen, kun kansainvälinen tilanne jännittynyt.
Hesari on kääntänyt Lucasin koostaman yhdeksän maan turvallisuustilannetta koskevan raportin, johon käsittääkseni jo aiempi uutisointi samasta asiasta perustui. Nyt julkaistaan oikeastaan uutinen samasta aiheesta uudelleen!
Hesarin raporttikäännös tai referaatti raportista julkaistiin nimellä ”Suomi pää pois pensaasta!” 12.7.2015.
Lucas antaa suomalaisille ”ohjeistusta”, miten kasvaviin turvallisuusriskeihin tulisi reagoida? Hän antaa Suomelle armeliaasti neljä vaihtoehtoa:
1. Kieltäminen:
”Teeskentelette, ettei juuri mikään ole muuttunut. Te suomalaisethan olette tottuneet ylä- ja alamäkiin. Olette kuin ette olisikaan, ja yritätte elellä entiseen tapaan”.
Minä: Tästä ei tietenkään ole kysymys. Suomi on panostamassa voimakkaasti uskottavaan puolustukseen. Vielä voimakkaammin se panostaa rauhantyöhön, mutta ei niin, että naivisti pistää päänsä pensaaseen. Riittävätköhän Lucasin historiatiedot luotettavaan analyysiin Suomen asemasta?
2. Toiveajattelu:
”Kyllä, tilanne on hyvin vaarallinen. Kyllä, Putin käyttäytyy kauhistuttavalla tavalla. Mutta Nato tukee kyllä Baltian maita, ja viime kädessä amerikkalaiset pitävät huolen Euroopan turvallisuudesta. Suomen ei tarvitse osallistua. Tämä ei ole teidän ongelmanne”.
Minä: Lucas yrittää tuottaa huonoa omaatuntoa Suomelle siksi, että se muka jättää kaikki amerikkalaisten varaan, eikä itse pistä tikkua ristiin. Valistunut mielipide sanoo, että Suomi – jos nyt ajatellaan sodan uhan konkretisoituvan - puolustaa omaa aluettaan eikä lähde sitomaan itseään muiden puolustukseen. Lucas elää maailmassa, jossa vastakkainasettelu on itsestään selvyys.
3. Antautuminen:
”Horjuttakoon Vladimir Putin Baltian maita, aiheuttakoon hajaannusta Natossa, mullistakoon Euroopan turvallisuustilanteen ja nöyryyttäköön Amerikkaa. Tämä vaihtoehto tarkoittaa paluuta maailmaan, jossa vallitsee vahvimman oikeus. Jos näin käy, selviätte, mikäli olette varovaisia ja rakennatte hyvinvointia niissä rajoissa, jotka teille asetetaan – samaan tapaan kuin toisen maailmansodan jälkeen. Mukavaa se ei tule olemaan, mutta mikä tahansa on parempaa kuin sota”.
Minä: Lucas pitää tässä vaihtoehdossa itsestään selvyytenä YYA-tyyppisen sopimuksen paluuta. Hänen mukaansa ystävyys merkitsee välinpitämättömyyttä maailman tilanteeseen: kunhan me itse pelastamme nahkamme. Tosiasiassa edes YYA-sopimuksen kriittisimpinä hetkinä Suomi ei lakannut ajamasta maailmanrauhan asiaa. pikemminkin päinvastoin.
4. Suomi ryhtyy tosissaan osaltaan ylläpitämään alueellista turvallisuutta:
”…. saattaa tuntua epämiellyttävältä, mutta nyt, kun meneillään on pahin eurooppalainen turvallisuuskriisi vuosikymmeniin, on aika rikkoa tabuja, ajatella asioita vakavasti ja pitää mieli kirkkaana”.
Minä: Tämä on sen suuntainen osoitteleva viittaus, että on valittava puolensa ja alistuttava suurvaltojen eturistiriitojen välikappaleeksi. Lucas suoralta kädeltä ehdottaa riskinottoa laajan liittoutumisen kautta.
Lucasin peittelemätön johtotähti koko raportissa on houkutella Suomen kaltaisia valtioita kollektiiviseen puolustukseen. Hän siis tieten tahtoen luo rintamia, jossa osapuolten on valittava puolensa. Läntisen rintaman johtotähti on tietenkin Yhdysvallat. En ymmärrä tätä aggressiivista liittoutumisvimmaa.
Tavoitteena on luoda kylmän sodan asetelma. Ensimmäinen kylmä sota perustui jäykkään toisen maailmansodan jälkeiseen rautaesirippuun. Varsinainen hegemoninen taistelu käytiin ns. kehitysmaissa, jossa rintamat eivät olleet vakiintuneita. Nyt Lucas - ensimmäisestä kylmästä sodasta poiketen - yrittää saada rintamat liikkeelle Euroopan ydinalueilla läntisen kollektiivisen turvallisuuden nimissä. Suomi olisi tässä maailmanjärjestyksessä yksi lenkki pohjoisessa ulottuvuudessa (Venäjältä nähtynä sen luoteisrajalla).
Lucas yrittää edellä olevilla neljällä kohdalla pelkistää Suomen kohtaloita. Tosiasiassa hän yksinkertaistaa ja banalisoi asioita äärimmilleen johtuen tietopohjan rajoittuneisuudesta, ylimalkaisesta ajattelusta ja ideologisesta asennoitumisesta.
Lucas viittaa Venäjän mahdolliseen eskaloitumiseen, mutta saman tien vetää takaisin ja toteaa, että ”ajatus voi tuntua kaukaiselta, ja kenties tätä ei koskaan tapahdu”. Silti hän katsoo voivansa veikata sodan hevosen puolesta rauhan hevosta vastaan, ehkäpä kuvitellessaan, että jonain päivänä voi todeta, että mitä minä sanoin!
Lucas ilmeisemmin kuuluu uuskonservatiivien hegenheimolaisiin , jotka yhdysvaltain bublikaaneissa ovat menettämässä asemiaan, heidän tavoitehan on pax amerikaana perusuen yhdysvaltojen uskoon sen pyhästä poikeuksellisesta tehtävästä kitkeä kaikki paha maailmasta. Yhdistettynä talouden globalisaation tuottamaan yhtiövaltaan sen edessä ei voi ilmeisesti mitäänmuuta kuin antautua. Jo aiemmin mainitsemani kohtaamisen Pentikäisen kanssa esitin hänelle ja muille paikalla olleille,ukrainan tapahtumien ollessa kiivaimmmilaan.kontiorannan luovuttamista yhdysvaltain sotilastukikohdaksi, siitähän läksi liikeelle mielenkiintoinen ja osin pelokas keskustelu, väitän näet ettei suomi pääse edes naton jäseneksi, vaan transatlantistien on saavutaakseen tavoiteensa pyrittävä erityisuhteeseen yhdysvaltojen kanssa. Markku Kuisma teoksesaan sodastasiinnyt, kertoo kuinka sattumanvaraista oikeastaan suomen itsenäistyminen oli, jos keisarillinen saksa ei olisi kukstunut olisimme oleet tehtyjen kauppasopimusten vuoksi saksan puutavara ja kaivannaisraakaaine siirtomaa. Ymmärtääksemme nykyisen tilanteemme sattumanvaraisuuden meidän tulisi laajasti ja rehellisesti ymmärtää oma tähänasteinen menneisyytemme sattumanvaraisuus. Päällimmäisenä motiivina mainitsemasi Lucasin pelottelulle on naton avulla sementoida ylikansalisten toimijoiden haltuun päätynyt omaisuus alkuasukkaiden mahdollisesti aikanaan päähänsä saamilta poliittisilta oikuilta, mutta kuten totesin yhdysvaltain bublikaanien sisällä voi uuskonservatiivit myös syrjääntyä,paleot ainakin nimittelevät neoconneja avoimesti hulluiksi.
VastaaPoista