Mitä opimme Etyjin pakotesäännösepisodista?

Suomen päätös estää venäläisdiplomaattien pääsy Etyjin yleiskokoukseen osoittautui juuri niin sotkuiseksi kuin saattoi etukäteen kuvitella. Suomi tulkitsi niin, että EU-mailta pitää kysyä niiden kanta Venäjän delegaation päästämiseen Etyj:n kokoukseen ja tämä johti kiusalliseen tilanteeseen.

EU on tilassa, jossa siltä on hyvin vaikea odottaa yksimielisiä päätöksiä. Niinpä Suomen pyyntö saada selkeitä vastauksia, miten venäläisten kanssa toimitaan johti vaihteleviin vastauksiin ja vastausten välttelyyn.

Suomen menettely merkitsi sitä, että kaikkien EU-maiden olisi pitänyt olla samaa mieltä. Tulos oli odotettu, niin erilaisia ovat Europan maat ovat suhtautumisessa Venäjään.

Niinistö viittasi siihen, että Suomi haluttiin jättää yksin päätöksensä kanssa. Eikö olisi pitänyt ”arvata” etukäteen, miten kyselyssä käy ja tulkita asia toisin: ei mitään kyselyjä vaan Suomen itsenäinen päätös Venäjän kutsumisesta, kun se kerran oli – niin kuin on käynyt ilmi – Suomen oman kannan mukainen. Siitäkin olisi tullut sanomista, mutta mistäpä ei tulisi näissä puuhissa. Liika herkkyys arvostelulle on pahasta.

Nyt jää vähän vaikutelma, että Suomi halusi kiusallisessa tilanteessa mennä muiden selän ja sääntöjen taakse. Sääntöjen tulkinta luovasti olisi johtanut parempaan tulokseen.

EU:n pakotepäätökset ovat kieltämättä sekavia. Tarvitaan improvisointia ja se ei ole suomalaisten paras laji. Suomalaiset haluavat selkeitä päätöksiä. Eurooppalainen kulttuuri on kuitenkin toisenlainen, luovitaan ja eletään ajassa. Small talk onkin big talkia eli puheilla on tarkoitusperiä, jotka toimivat valitussa keskusteluympäristössä. Suomalaiset haluavat, että mitä puhutaan, se pitää.

Oli hyvä, että Ilkka Kanerva aamu-TV:ssä 7.7.2015 sanoi, että Venäjän delegaation jäsenet on valittu tehtäviinsä jo kansallisten vaalien yhteydessä eikä delegaatiolla ole ”kertakäyttötarkoitusta”. Tätä viimeksi mainittua HS tarjosi konfliktin syyksi vielä 7.7. 2015 lehdessä: ”Se (Venäjä) valikoi osallistujiksi EU:n matkustuskiellossa olevia kansanedustajiaan ja sitten protestoi äänekkäästi, kun Suomi eväsi heidän maahantulonsa”. HS:n linja on se sama kuin aikaisemmin eli asenteellisesti Venäjän vastainen. Pienenä vihjeenä: kyllä Venäjä-kritiikille löytyy aitojakin syitä, pitää vain erottaa jyvät akanoista.

Riveillä ja rivien välissä suomalaiset myöntävät osaamattomuutensa ja nyt kömmähdykset harmittavat. On tapahtunut ylilyönti, joka ei todennäköisesti palvele ketään.

Presidentti ja Ilkka Kanerva varmaankin tekevät kaikkensa, jotta tämä loppujen lopuksi vaatimattoman kokoinen episodi ei heijastu laajemmin Suomen ja Venäjän kahdenvälisiin suhteisiin.