Jussi Niinistö, vihreät miehet ja Nato-keskustelu

”Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) toivoo, että puolustusministeriön selvitys Nato-jäsenyyden vaikutuksista mahdollistaa kylmäpäisen keskustelun sotilasliitosta.

`Uskon, että ainakin eväät parempaan keskusteluun ovat olemassa, mutta on kieltämättä niin, että valitettavan moni suomalainen on juuttunut kylmän sodan juoksuhautoihin´, hän toteaa.

`Nato-optiosta puhuminen on harhaanjohtavaa. Siinä annetaan kuva, että Suomella olisi joku etuajo-oikeus Naton jäseneksi.´ Niinistö korostaa, että jokaisen Nato-maan pitäisi hyväksyä Suomen jäsenhakemus, eikä oikotietä ole”.

Oheinen lainaus on Maaseudun Tulevaisuudesta 25.7.2015.

Niinistö on pitänyt yllä keskustelua, jossa me Nato-selvityksen avulla voisimme luoda suuntaviivat liittoutumis/liittoutumattomuuskysymyksessä suuntaan tai toiseen. Nato-selvityksen tekeminen onkin uuden hallituksen ohjelmassa. Olen ollut voimakkaasti kannalla, jossa Nato-selvitys olisi vain yksi selvitys lisää, eikä sen perusteella voitaisi lukita kantaamme (ja tuskin lukitaankaan). Meillä on vain jostakin syystä suunnaton tarve löytää asiassa ”totuus”, jonka varassa sitten eletään.

Hallitus siis tekee selvityksen ja Niinistön mukaan sen tekee puolustusministeriö. Itse olisin toivonut parlamentaarista selvitystä. En tiedä onko lopullista päätöstä tehty.

Niinistö varjelee visusti omaa Nato-kantaansa, mikä on ymmärrettävää mieheltä, joka haluaa laadittavaksi ainakin näennäisesti neutraalin Nato-selvityksen. Vain rivien välistä voidaan tehdä joitakin johtopäätöksiä. Hänen puolueensa kanta on virallisen linjan mukainen, mutta voi sisältää ambivalentteja elementtejä.

Erikseen on syytä korostaa, kuinka puolustusministerillä on erityisen suuri Nato-tartunnan vaara riippumatta siitä, kuka on puolustusministerinä. Paine upseeriston taholta on kova. Tuskinpa meille voidaan valita puolustusministeriä, joka on yksiselitteisesti Natoa vastaan. Sen sijaan meillä voidaan valita puolustusministeri, joka on liittotumattomuuden kannalla, mutta tästä asetelmasta käsin kallellaan Naton suuntaan. Onko Niinistössä on nähtävissä nämä merkit? Jos on, hän alkaa muistuttaa Carl Haglundia.

Mitä Niinistö tarkoittaa lausahduksella "Uskon, että ainakin eväät parempaan keskusteluun ovat olemassa, mutta on kieltämättä niin, että valitettavan moni suomalainen on juuttunut kylmän sodan juoksuhautoihin".

Ideologinen asetelma on entisessä sosialismi/kapitalismi -mielessä väistynyt, mutta reaalipoliittisesti tämän päivän vastakkainasettelu on kylmäsotamainen, joskin monitahoisempi. Olen joskus näissä kirjoituksissa epäillyt, kuinka tärkeä ideologia lopulta oli ns. kylmän sodan aikana. Oliko silloinkin lopulta kysymys raa´asta valtapolitiikasta, jonka päälle oli laskettu ideologinen verho? Tässä mielessä aikakaudet – nykyinen ja kylmän sodan aika - eivät ehkä eroa toistaan kovin paljon. Tässä asetelmassa Suomen Nato-kannassa täytyy ottaa huomioon tietty ”ajattomuus”, joka päätöksenteon perusteluihin liittyy. Tässäkin mielessä muutoksen aikaisempaan – ja vallitsevaan – liittoutumattomuusajatteluun täytyy olla erittäin vahvasti argumentoitu. Sellaisia perusteita ei mielestäni nyt löydy.

Kansalaisten mielipiteen rakenne viittaa siihen, että muutosta ei haluta. Toisella puolella ovat eliitti ja ”asiantuntijoiksi” nimetyt tahot, jotka painostavat liittoutumiseen. Heillä on koneisto (media ja muut vaikuttamiskeinot) hallussaan. Tavallinen kansalainen on mielipiteiden ristitulen keskellä, mutta hänellä on vuosikymmenien yleissivistys, kokemus ja historiatieto, joita ei mitenkään voida sivuuttaa.

Oma kantani on, että päätöksen pitäisi perustua vahvasti sille argumentille, että muutos nykyiseen politiikkaan tehdään vain erittäin suuren muutostarpeen ollessa voimassa. Muutostarve tulisi arvioida parlamentaarisesti ja kansanäänestyksen tuloksen tulisi olla päätöksenteon vahvistuksena.

Aiemmin (ennen eduskuntavaaleja) Niinistö on todennut, että ”Suomen pitäisi tehdä ilman kiihkoilua ajanmukainen selvitys, jossa tuodaan esille Naton plussat ja miinukset, sekä mitä jäsenyys maksaisi ja olisiko siitä hyötyä meille”. Ajatus plussista ja miinuksista kuulostaa jälleen kerran naivilta yksinkertaistukselta. Yhteen- ja vähennyslaskun avulla - eräänlaisella tukkimiehen kirjanpidolla - sitten ratkaistaisiin, mihin päin kallistustaan!

PS

Kaleva uutisoi 30.7.2015 näkyvästi läntisiä spekulaatioita, joiden mukaan Venäjä yrittäisi miehittää Ahvenanmaan ja muita alueita, JOS ITÄMERELLÄ SYTTYY SOTA. Oleellista tässä on tämä JOS. Sitten spekuloidaan asialla ja haastatellaan myös puolustusministeri Niinistöä. Hän toteaa itsestään selvyyden, ettei voida 100-prosenttisella varmuudella luottaa kansainvälisen oikeuden toteutumiseen. Siksi Suomen armeija varustautuu siihen, että Ahvenanmaalle ilmestyy ”vihreitä miehiä”. Krimiä ja Ahvenanmaata ei voi mitenkään rinnastaa. Ruotsalaisten hysteria näyttää tarttuneen joihinkin suomalaisiin.

Miksi puolustusministeri lähtee mukaan spekulointeihin, jotka mediassa otsikkotasolla uutisoidaan sitten esimerkiksi, että ”Ahvenanmaalle saattaa ilmestyä vihreitä miehiä”? Mielestäni puolustusministeri voisi kuitata tällaiset asiat toteamalla, että ”asioilla on turhanaikaista spekuloida. Suomi puolustaa jokaista osaa alueestaan”.

Eräässä aiemmassa blogikirjoituksessani totesin erään itsestäänselvyyden: ”On armeijoiden esikuntia, joissa upseerit työkseen suunnittelevat puolustus- ja hyökkäystoimia. Niin heidän pitääkin, koska heille maksetaan palkkaa siitä. Niin kauan kun he pitävät mölyt mahassaan, työ on hallinnassa, mutta kun he vuotavat tietoja erilaisille ”tutkimuslaitoksille” tai lehdistölle, he kompromettoivat itsensä.”

Voin kertoa suurena uutisena, että sekä amerikkalaisilla että venäläisillä on suunnitelmat Suomen alueella olevien strategisten kohteiden haltuunottamiseksi.

Miksi puolustusministeri aktiivisesti näpertelee teoreettisella ”hyökkäysuhalla” median johdattelema ja luo ”Nato-yhteensopivaa” ilmapiiriä? Onneksi Niinistökin on ensi lausuntojensa jälkeen hoksannut valaa öljyä laineille.

PS

Joskus tuntuu turhauttavalta yrittää luoda objektiivista kuvaa Venäjä-asioista. Esimerkki: Ilkka Kanerva meni hätäisesti reagoimaan Ruotsin rannikolta löytyneeseen sukellusvenehylkyyn: ”Häkellyttävä uutinen”. Enemmän kuin konkreettinen ”lausunto” huomiotani kiinnitti hätiköidyn kommentin osoittama asenteellinen suhtautuminen Venäjään. Ja kysymys on puolustusvaliokunnan puheenjohtajasta! Puolustusministeriön virkamiehet aivan oikein kieltäytyivät kommentoimasta tuoreeltaan tapausta.