Katsoin 18.10.2018 YleTV1:n dokumentin ”Ulkolinja: USA:n äärioikeiston mukana” (alun perin ”Undercover in The Alt-Right”). Dokumentissa tutkailtiin äärioikeiston toimintatapoja ja ideologiaa lähinnä kahden maan, Britannian ja USA:n näkökulmasta. Viisikymmentäminuuttisessa ohjelmassa ei niinkään pohdittu oikeistolaistumisen syitä syviä, vaan keskityttiin toiminnan käytännön ilmenemismuotoihin ja toimijoiden ajatusmaailmaan.
En luotaa ohjelmaa keskustelujen ja henkilöhaastattelujen tasolle saakka, vaan yritän pureutua niihin syihin, jotka ovat nostaneet fasistiset liikkeet aallonharjalle. Vielä on syytä huomauttaa, että käytän ohessa käsitteitä ”äärioikeisto” ja ”fasismi” rinnan.
Dokumentin lähestymistapa oli mielenkiintoinen. Lontoolaisen antifasistisen ”Hope not Hate” -järjestön kautta ruotsalainen Patrik Hermansson soluttautui äärioikeistolaisten liikkeiden sisälle sekä Britanniassa että USA:ssa. Hänellä oli mikrokokoinen videokuvauslaitteisto asussaan todistamassa kokemuksia. Videolla on dokumentissa aivan ratkaiseva asema äärioikeistolaisen ajattelun erittelijänä. Hermanssonin paneutuminen tehtävään näytti hyvin aidolta. Hänellä oli vanhastaan vahva näkemys syrjinnän ja sorron vastaisesta taistelusta. Hermanssonille kehitetiin valeidentiteetti, joka toimi läpi koko tavoiteaikataulun paljastumatta.
Jo heti kättelyssä tulivat esille äärilaidan liikkeiden tavoitteet ja pyrkimykset: rotusota ja tasa-arvon vastustaminen. Tavoitteena on valtavirtaan vaikuttaminen ja käännyttäminen oikeistoideologiaan. Mukana olijat olivat ”kunnon töissä”, eivät siis lähtökohdiltaan sivuraiteelle joutuneita, saati syrjäytyneitä.
Hermanssonin soluttautumisen kohde oli ”London Forum”, brittiläisen oikeistoajattelun ja toiminnan ”alusta”, johon hän perehtyi lokakuun 2016 ja syyskuun 2017 välisenä aikana. Osoittautui, että oikeistoaktiivit kokivat Ruotsin (ja Skandinavian) olevan arjalaisen rodun alkuperäaluetta. London Forum -liike näytti sisältävän aimo annoksen salaseuramaista okkultismia. Pohjoismainen mytologia muodosti perustan palvontamenoille. Mystisiltä voimilta halutiin apua rotusotaan. Myös natseilla oli aikanaan kova usko muinaisgermaanisiin taikauskoisiin menoihin.
London Forumissa sovellettiin vaikuttavuuden lisäämiseksi pitkälle vietyjä taktisia ja strategisia menetelmiä, joiden tarkoitus oli siirtää ”sananvapauden rajaa” kohti juutalaisvastaisuuden hyväksyntää: juutalaisvastaisuus siis pyrittiin "normalisoimaan". "Sananvapaus" oli välikappale tavoitteisiin pääsemiseksi, ei arvo sinänsä, jos oikein käsitin.
Donald Trumpin valinnan presidentiksi katsottiin tuovat tullessaan myötätuulta oikeistoajattelun etenemiseen. Trump antoi puheillaan ikään kuin luvan ”ajatella toisin” liberaaleissa demokratioissa. Vihdoinkin ei tarvinnut ajatella ”rotuhygieenisesti”. Trump oli ”meidän mies”. Syntyy ambivalentti kuva: Trump miellettiin aatteen edustajaksi ilman presidentin suostumusta. Toisaalta Trumpin sekavat ja ajattelemattomat tviitit toimivat tahattomasti äärioikeistolaisen ideologian suuntaisesti ilman, että presidentti niitä välttämättä sellaisiksi tarkoitti.
Tavoitteena oli tietenkin sitoa Trump niin lähelle oikeistoliikettä kuin mahdollista. Pian media alkoi toistaa, että alt-right oli presidentintekijä! Alt-rightista piti kaikkein röyhkeimpien mielestä tulla osa Trumpin hallintoa hämähäkkimäisen Steve Bannonin avulla, mutta kuten tunnettua Bannonin ja Trumpin tiet erosivat.
Äärioikeiston ajattelun oveluus perustui muun muassa ironian hyväksikäyttöön. Mielipiteet ja ajattelu projisoitiin tunnetun piirroshahmon mielipiteiksi. Ideologia ikään kuin ulkoistettiin: suosittu humoristinen piirroshahmo joutui liikkeen välikappaleeksi - ”vitsiksi” - laajempien kannattajajoukkojen rekrytoimiseksi. Rasistiselle ajattelulle luotiin populääri kehys.
Alusta lähtien London Forumin tavoite oli mitätöidä naisten äänioikeus. Antifeminismi, nais-, rotu-, muslimi- ja juutalaisvastaisuus täydennettynä vaaleaihoisen rodun nationalismilla kulkevat punaisena lankana äärioikeistolaisten liikkeiden läpi. Valkoisen nationalismin kannattajat eivät jaa enää lehtolehtisiä ja kokousta tiheään. Yhteydenpito tapahtuu tviittaamalla. Inhon tunne on eräs määre, joka yhdistää oikean reunan saarnaajia. Kyytiä saavat vastenmieliset globalistit, lesbot, marxilaiset….. Kaikkia näitä ryhmiä tavataan liberaalissa yliopistoympäristössä. Dokumentissa jäi hieman epäselväksi väitetty oikeistoradikaalien luotaantyöntävä suhtautuminen vastustajien (antifasistien) ”nautintojen kuluttamiseen”. Siis onko valkoisella nationalismilla tavoitteena kieltäymykset kaikesta nautinnosta?
Suurin pelko tuntuu olevan väestön sekoittuminen, ”kunnes kaikki rajat katoavat”. Etninen yhtenäisyys on kaiken kattava tavoite. Juutalaiskysymys on valkoisen nationalismin herkimpiä alueita. Joidenkin alt-rightin kannattajien tavoitteena on juutalaisten ”karkotus omaan maahansa”.
Silmiinpistävä ero amerikkalaisen ja eurooppalaisen äärioikeiston välillä on, että amerikkalaiset tarttuvat herkästi aseeseen. He suorastaan harjoittelevat aseellista yhteenottoa varten. Mielenkiintoista on, että äärioikeiston mukana on puolustusvoimien henkilöstöä. Kiivaimpien mielestä vaino tulisi huipentaa antifasistien hirttämisiin lyhtypylväisiin. Lopputuloksena piti olla rotusota.
Kaikkein suuruudenhulluimmat alt-rightilaiset tavoittelevat suurvaltaa, joka muodostuu uudesta ja vanhasta mantereesta sekä Intiasta. Päävastustajina ovat muhamettilainen maailma ja Kiina. Tavoitteeseen pääsemiseksi tulisi yhdistää maailman äärioikeisto: ”Unite the Right!”.
Eräänlainen ääriliikkeiden kokoontumisten huipentuma koettiin Charlottesvillessa elokuussa 2017, jolloin eri äärioikeistoryhmät pyrkivät järjestämään yhteisen voimainponnistuksen tavoitteidensa puolesta. Konkreettisena syynä mielenosoitukseen oli etelävaltiolaisen kenraalin Robert E. Leen ratsastajapatsaan toisaalle siirron vastustaminen. Paikalle tulleet vastamielenosoittajat (antifasistit) alkoivat saartaa äärioikeistolaisia. Molemmat osapuolet olivat varustautuneet kättä pidemmällä. Tilaisuus päättyi katastrofiin, kun vastamielenosoittajien joukkoon syöksyi autollaan eräs valkoisen ääriliikkeen kannattaja: yksi kuoli ja parikymmentä loukkaantui.
Huomiota herätti, että Donald Trump vähätteli tapausta ja kieltäytyi pitkään tuomitsemasta veritekoa. Hän yritti luoda tasapainotilanteen mielenosoittajaryhmien välillä.
::::::::::::::::::
Hope not Hate julkaisi Patrik Hermanssonin kokemuksista raportin syyskuussa 2017. Raportin julkaisun jälkeen useat äärioikeiston kellokkaat ovat joutuneet ahtaalle ja alkaneet vetää matalaa profiilia. Myös Hermansson on maksanut hinnan toimistaan joutuen salaamaan osoitteensa.
::::::::::::::::
Mitä johtopäätöksiä edellä esitetystä pitäisi vetää?
Joillakin ihmisillä on vastustamaton halu ”eheyttää” omaa yhteisöä keinoja kaihtamatta. Kysymys on historiallisesta ilmiöstä. Toisen maailmansodan jälkeen pitkään jatkunut liberaalin demokratian voittokulku silotti rodullisia ennakkoluuloja. Maailmansodasta oli kulunut vasta vähän aikaa…..Tuntuu siltä, että kun aikaa on kulunut riittävästi, tapahtuu aina palaamista vanhoihin etnisiin vastakkainasetteluihin. Tässä välissä vallitsi kehittyneen maailman järjestäytyneisyyden kausi. Nyt tuntuu hullunkuriselta ajatella, että kylmä sota oli osa tätä järjestäytyneisyyttä maailmansodan uhkineen.
Nykyisessä läntisessä oikeistolaisessa ajattelussa kierroksia fanaattisuuteen lisätään vähän kerrassaan ja lopulta johdon siirtyessä ääriainesten haltuun osa kannattajista kavahtaa hakeutuen ulos ääri-ilmiöiden piiristä, kun taas toiset kiinnittyvät entistä tiiviimmin ääriainesten väkivaltaiseen perintöön.
Onko kysymys enemmän retoriikasta kuin konkreettisesta väkivallasta? Luultavasti asia on näin, mutta niin kuin historia kertoo heilahdus väkivallan puolelle ei ole tavatonta.
”Rodullinen puhtaus” on käsite, josta ollaan syvästi eri mieltä. Vasemmisto näyttäsi useimmissa tapauksissa hyväksyvän etnisten ryhmien sulauttamisen/sulautumisen valtaväestöön, kun taas äärioikeisto vartioi etnistä puhtautta ja miehen vahvaa asemaa sanoin ja teoin. Asenteen täytyy olla yhteydessä uhatuksi tulemisen kokemukseen: pelätään kantaväestön työpaikkojen puolesta, koetaan oikeistolaisuuteen kuuluvan omistamisen halun (toista sukupuolta kohtaan) vaarantuvan ”toisrotuisen” sekoittumisen takia, koetaan valkoinen kulttuurinen perintö uhatuksi etnisten ryhmien taholta ja pelätään etevimpien etnisten ryhmien yksilöiden valtaavan avainpaikat yhteiskunnassa.
Asian täytyy liittyä omanarvontunnon saamiin kolauksiin. Projisoidaan omat kantaväestön piirissä tapahtuneet kaltoinkohtelut etnisiin ryhmiin, feminismiin ja uskonnolliseen katsantoon kohdistuviksi syytöksiksi.
Myös myötätuntoon heikompia kohtaan kärsivällisyys ei enää riitä. Solidaarisuusajattelu on korvattu ”minä ensin” tai ”minun kansakuntani ensin” -ajattelulla. Nationalismi ja oma etu ovat saman asian eri puolia.
Kekkonen sen jo eläessään tiesi fasismi on aate jota on helppo myydä,kun liberaalikapitalismi omissa rakenteissaan pitää sisälllään ainoataan voittajoitta ja häviäjiä tuottavan yhteiskunnallisen todellisuuden, koska uksioikoisena polittisena prinsippinä vapaa kilpailu tuottaa tuon tilanteen.
VastaaPoistaKun katselee aivan omissa ympyröissään heitä ,ketkä ovat helposti luiskahtamassa noihin fasismille myötämielisiin aatteesiin,ovat he kohtalaisen hyvin pärjääviä työntekijöitä sekä yrittäjiä,joita kuitenkin pelottaa kilpailussa putoamisen mahdollsuus,joutuminen luusereiden kasvavaan kastiin.
Nyt nouseva fasismi ei ole luonteeltaan sosiaalista,vaan äärimmäisen petomaisuuden sisälläänpitävää,eläimellistä, josta mainitsemasi dokumentti oli hyvä herätteliä.
Tuo Hermansson saattoi lyhentää ja hankaloittaa omaa loppuelämäänsä, mutta hän teki palveluksen,vapautta ja humanismia vaalivallee, omalla uhrauksellaan.