Ei sittenkään mätää Tanskanmaalla

Nobelisti Paul Krugman on ollut aina pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ymmärtäjä. Siispä hän usein ärtyy, kun konservatiivipiirit Yhdysvalloissa vähättelevät Skandinavian maiden kiistämätöntä menestystä talouden hoidossa ja yhteiskunnallisen onnen saavuttamisessa. Tanska leimataan amerikkalaisissa oikeistopiireissä herkästi sosialistiseksi. Tuoreessa kolumnissaan Krugman kirjoittaa muistikuvista, joita hänelle jäi vastikään suorittamastaan lomasta Tanskassa.

Miksi juuri Tanska on tapetilla? Siksi, että Tanska on monessa suhteessa esimerkkimaa myös monille Euroopan maille. Krugmanin Tanskaa koskevan kolumnin nimi on reteästi ”Something Not Rotten in Denmark” ja se on julkaistu 16.8.2018.

Lähtökohta kirjoitukselle on, että tanskalaiset ovat tutkitusti onnellisempia kuin amerikkalaiset, mutta monen oikeistolaisesti ajattelevan amerikkalaisen mielestä kysymys kuuluu Tanskaa koskien: ollako vai eikö olla sosialistisessa helvetissä? Oletukseksi Krugman ottaa Trish Reganin Foxissa olleen vertailun, jossa Tanska rinnastettiin suorasukaisesti Venezuelaksi. Tanskan valtiovarainministeri ehdotti Foxissa väitteen johdosta, että kyseinen taho vierailisi Tanskassa.

Yhdysvaltain politiikassa on yksi johtoajatus – ainakin konservatiivipiireissä – ja se on ristiretki isoa julkista hallintoa vastaan. Krugman ilmaisee tämän siten, että Tanska on valinnut yhteiskuntapolitiikassaan vasemmalle haarautuvan polun ja Yhdysvallat oikealle haarautuvan. Tanskassa julkinen kulutus on yli 50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Krugmanin mielestä amerikkalaiset poliitikot pelkäävät puhua tulojen tasaamisesta, kun taas Tanskassa se on rakennettu osaksi järjestelmää.

Suuri ero on myös suhtautumisessa järjestäytyneeseen työvoimaan. Yhdysvalloissa on aikojen kuluessa suhtauduttu lisääntyvässä määrin vihamielisesti ammattiyhdistykseen, kun taas Tanskassa 2/3 työväestöstä kuuluu liittoihin.

Konservatiivisen ideologian mukaan Tanskan valinnan pitäisi olla niin tuhoisa, että ” Kööpenhaminan kaduilla pitäisi kasvaa rikkaruohoja” . Krugman: ”jos Tanska on helvetti, se on onnistunut hyvin kätkemään sen”. Vieraillessaan Tanskassa Krugman totesi maan vauraaksi. Työllisyysaste on Tanskassa korkeampi kuin Yhdysvalloissa ja monissa tapauksissa palkkatyössä ansaitaan enemmän kuin suuren veden toisella puolella. Bruttokansantuote per asukas on Tanskassa hieman alempi, mutta se selittyy Krugmanin mukana pidemmillä lomilla. Hyvinvoinnin kannalta oleellista on, että tanskalaisten tuloerot ovat kapeammat kuin Yhdysvalloissa ja elinaikaodote pidempi.

Mutta miten on sosialismin laita? Konservatiivinen Cato-instituutti myöntää, että Tanska on markkinatalousmaa, jota täydentää hyvinvointiyhteiskunnan tulonsiirrot ja julkisen sektorin korkea kulutus. Krugman määrittää Tanskan sosiaalidemokraattiseksi (riippumatta siitä, mikä hallitus kulloinkin on vallassa), jolle on ominaista vahvat sosiaaliset turvaverkot.

Krugmania kiusaa, kun amerikkalaiset sotkevat sosiaalidemokratian ja sosialismiin. Obamacare on toiminut hyvänä välineenä väittää, että terveydenhoitojärjestelmä on esimerkki amerikkalaisesta sosialismista, vaikka se on pikemminkin sukua sosiaalidemokratialle.

Sosialistiksi haukkuminen onkin lähinnä propagandaväline, jolla halutaan leimata poliittinen vastustaja kelvottomaksi. Krugman ottaa esille taannoisen mielipidetiedustelun, jossa tutkittiin nuorten amerikkalaisten äänestäjien yhteiskunnallista identiteettiä. Kävi ilmi, että enemmistö nuorista piti sosialismia parempana kuin kapitalismia. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että valtion olisi annettu ottaa haltuunsa talous kollektiivisesti, vaan sitä, että monet nuoret olisivat halunneet Yhdysvaltojen muistuttavan Tanskaa.

Demokraatti Bernie Sandersin esimerkkiä noudattaen jotkut muutkin amerikkalaiset poliitikot ovat alkaneet nimittää itseään amerikkalaisittain ”sosialisteiksi”. Samalla myös sosiaalidemokraattiset ajatukset ovat saaneet kaikupohjaa amerikkalaisten keskuudessa.

Kaiken kaikkiaan jää nähtäväksi, minkä suunnan Yhdysvaltain politiikka saa. On utopistista olettaa, että ”Tanskan malli” löisi läpi lähivuosina Yhdysvalloissa, mutta syksyn kongressivaalit voivat avata joitakin näkymiä tulevaisuuteen. Siitä voitaneen olla varmoja, että Donald Trumpilta ei voi odottaa pientuloisia suosivia ratkaisuja. Lähihistoria on kuitenkin hämmentänyt monta kertaa: ei kukaan odottanut ”sosialisti” Bernie Sandersilta sellaista läpimurtoa, jonka hän sai presidentinvaalien play-offseissa. Krugman näkee amerikkalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden pohjarakenteena terveydenhuollon kattavuuden ja paljon nykyistä vahvemman sosiaalisen turvaverkon.