Poliittinen katsaus

 

Vaalit, tuo demokratian helmi, lähestyvät. Mitä argumentteja pidän äänestämisessä tärkeänä? Ensin hieman yleisempiä näkökohtia.  Suomessa vallitsee vankka monipuoluedemokratia. Vaalien jälkeen ei yleensä seuraa äkkikäännöstä noudatettavassa politiikassa. Eri kannoista kuluvat särmät pois hallituspuolueiden kompromissien seurauksena.  Yhteiskunnalliset levottomuudet eivät vaivaa suomalaista elämänmenoa, joten äänestäminen voi tapahtua  vapaissa ja rauhallisissa oloissa. Itsestään selvinä pitämämme asiat (jota ne hyvin monissa maissa eivät ole) ovat siis kunnossa näkyvissä olevan tulevaisuuden ajan.

Mutta entä itse äänestyspäätökseni? Ykkösprioriteettina päätöksessä pidän yhteiskunnallista suuntaa,  jota kannatan.  Käytännössä . kysymys on puolueesta tai puolueryppäästä, jolle annan ääneni. Toiseksi tärkein asia on yhteistyökyky, ja se koskee sekä puoluetta että ehdokasta.  Politiikkahan perustuu monipuoluejärjestelmässä sovitteluun:  jyrkät kannat loitontavat ihmisiä toisistaan. Vasta kolmannella sijalla on henkilö. Tällä tavalla olen aiemminkin ratkaissut  äänestyskäyttäytymiseni.

Tärkeää on,  että ehdokkaan yleissivistys on korkealla tasolla,  ja hän pystyy muodostaman selkeän kannan sekä olemaan johdonmukainen tavoitteissaan. Pitääkö hänen olla samaa mieltä useimmista asioista kanssani? Vaikea kysymys , mutta en  rakentaisi tästä kynnystä äänestämiselle.

Tärkeänä pidän,  että ehdokkaani ei ole aina samaa mieltä kuin se,  jonka kanssa hän kulloinkin sattuu juttelemaan. Mielistelijät ja tuuliviirit väistyköön! Perustelluista syistä kantaa voi toki muuttaa.

Siinähän sitä jo onkin vaikeuskerrointa. Vaalikoneita en ole harrastanut. En siis hae ehdokasta,  joka yksi yhteen vastaa kantojani.  Äänestyspäätös  ei ole koskaan ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Koppiin mennessä asia on viimeistään ollut selvillä. Viime hetken arpomista en harrasta. Olen äänestänyt kaikissa mahdollisissa vaaleissa äänestysikään tultuani.

Miten seuraan politiikkaa? Kuntavaaleissa tärkeä väylä on lehtien lisäksi kunnanvaltuuston kokoukset. Aiemmin tuli käytyä paikan päällä lehtereillä. Nyt seuraan uskollisesti keskusteluja ja päätöksentekoa netin välityksellä (kokouskuvausten teknisessä toteutuksessa  on vielä paljon parannettavaa). Kokouksista käy riittävällä tasolla ilmi kunkin puolueen ja poliitikon mielipide. Tietenkin niiden mielipide,  jotka eivät avaa suutaan kokouksissa,  jää ainakin osittain arvoitukseksi.

Käytän mieluusti poliitikoista  nimeä luottamushenkilö. ”Poliitikko” -käsitteeseen sisältyy jotenkin selittämättömällä  tavalla etäisyyttä korostava tunne.

Entä sitten kunnalliset asiat versus valtakunnanpolitiikka? Ne tuppaavat menemään sekaisin. Varsinkin valtakunnanpolitiikassa oppositiossa toimijat helposti vaativat hallitusvaaleja myös kunnallisvaalitasolla. Tämä ei tietenkään pääsääntöisesti onnistu. Onpahan tapa tehdä politiikkaa. Kuitenkin kunnallisten asioiden toivoisi olevan keskiössä silloin,  kun äänestetään kunnallisvaaleissa. Päällimmäisinä tulisivat olla perusturvaan liittyvät asiat, koulutus ja maan-  ja talonrakentamiseen liittyvät asiat, ”elinvoima” sekä kulttuuri ja harrastustoiminta. Talouden hoito muodostaa tietenkin kehyksen koko palvelutuotannolle, joten se on kaiken rinnalla  fokuksessa.

Nykyinen tapa tehdä politiikkaa vaatisi -  tullakseen riittäväsi käsitellyksi - oman blogikirjoituksensa. Netin välityksellä käytävä ”keskustelu” tai pikemminkin  keskustelukulttuuri on piloilla monistakin syistä. Sinällään fiksut ihmiset riehaantuvat alatyylisin mielipiteisiin laadun kustannuksella. Helposti näkee,  että jotkut keskustelijat on valjastettu  puolueen tasolla pitämään omien puolta aggressiivisesti. Itse  asiassa kysymys on siitä,  että argumentoidut mielipiteet sekoittuvat ketjussa samaksi tasottomaksi mössöksi kuin tehtaillut mielipiteet. Harmi.

Vaalien alla käytävä keskustelu on yleiselläkin tasolla kiivasta ja on aikojen myötä – runsaiden viestintäkanavien kautta – edelleen muuttunut räikeämmäksi. Alunperin ajateltu – netin kautta syntyvä - moniarvoisuuden lisääntyminen on kärsinyt takaiskuja. Kiivailusta on tullut pinttymä, jolla pyritään sekoittamaan äänestäjien päät. Onneksi suurin osa ihmisistä osaa erottaa tarkoitushakuisen suunsoiton rakentavista mielipiteistä.

Korona-aika on tuonut oman poikkeavan mausteensa käytäviin keskusteluihin. EU:n elpymispaketti haluttiin monilla  tahoilla nähdä osana kuntapolitiikkaa. Sote-uudistuksen läpimeno on kovin haaste kaikista,  koska se koskee kunnallisia peruspalveluja. Miten saada koko maahan palvelutaso,  joka täyttää riittävästi alueiden tarpeet. Vaalien ”esityslista” on täynnä kovan luokan asioita.

Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että politiikasta kiinnostuneet ihmiset ovat vierastaneet ehdokkaaksi asettumista johtuen käydystä ja käytävästä vihasävyisestä syyttelystä. Ollaan demokratiasta käytävän keskustelun ytimessä. Voitaneen sanoa, että kysymys on yhdestä demokratian suurimmista ongelmista.

Yksi vaaleissa eniten kiinnostusta aiheuttavista ilmiöistä on näkyvissä oleva puolueiden välisten voimasuhteiden muutos. Se on kärjistänyt käytyä keskustelua ja tuo uusia elementtejä vaalitaisteluun. Jotkut näkevät kuntavaaleissa enemmän tai vähemmän suoria heijastumia valtakunnanpolitiikkaan.

Äänestämiseni  on tapa ja tottumus, mutta myös – ja ennen kaikkea - ääni demokratian jatkuvuudelle.