Tasapuolisuussyndrooma

 

 Olen pitkään seurannut Helsingin Sanomien toimittajan Pekka Mykkäsen periaatteessa puolueettomuuteen pyrkivää uutisointia. Viittaan tässä Mykkäsen pitkiin artikkeleihin  erityisesti koskien Yhdysvaltojen sisäpoliittista turbulenssia.  Riittääkö lehtimiehen puolueettomuuteen pyrkiminen, jos asiasisältö vaatisi sitoutumista faktoihin? Tullaan hankalaan kysymykseen,  koska oma sitoutumattomuuteen pyrkimiseni voidaan asettaa yhtä lailla kyseenalaiseksi. Otan riskin ja heittäydyn  kriittiseksi koskien Mykkäsen uutisointia.

Voiko puolueeton ote merkitä kantaaottavuutta? Tuntuu siltä, että Mykkänen laistaa velvollisuudesta ottaa kantaa, jos esimerkiksi republikaanien toiminta pitää sisällään kansalaisten  demokraattisten oikeuksien kaventamisen. Mykkänen tuntuu käsittävän niin, että kumpikin osapuoli perustelee toimintaansa omilla argumenteillaan, jotka Mykkänen sujuvasti – ottamatta itse kantaa - kuittaa (puolueettomasti) toteamuksella, että  ”sen ja sen henkilön mukaan asia on näin”. Mitään objektiivista ei siis voida sanoa,  koska jokainen kommentti voidaan  kytkeä ao. henkilön (kansalaisen, poliitikon, toimittajan) omaan edunvalvontanäkökulmaan.  Kirjoittavan toimittajan – tässä tapauksessa Pekka Mykkäsen -  ei tarvitse ottaa kantaa, koska hän voi vetäytyä tasapuolisuuden vaatimuksen taakse.

Käytän tästä ilmiöstä nimeä tasapuolisuussyndrooma. Se ei sisällä mitään moraalista kannanottoa puoleen eikä toiseen – ei selvässäkään tapauksessa. Republikaanien harjoittamat pyrkimykset rajata äänestysmahdollisuuksia kuuluvat ”tasapuolisuuden piiriin”. Niinpä niitä ei tarvitse paheksua,  vaan tyytyä vain selostaman tapahtunut. Ei,  vaikka diskriminointi selvästi kohdistuu vähemmistöihin, jotka ovat potentiaalisia demokraattien äänestäjiä.

Menikö sekaisin?  Tämä ei avaudu,  jos ei oteta esille esimerkkejä tapahtuneesta.

Voidaanko Yhdysvaltojen kaltaisessa maassa äänestämisen rajoitustoimenpiteet koskien vähemmistöjä (esim. mustat) kuitata sillä,  että muodollisesti  kaikilla on samat rajoittavat velvoitteet. Vähemmistöt saavat syyttää itseään,  jos eivät sopeudu äänestystapahtumaa rajaaviin toimenpiteisiin, koskevathan rajoitustoimenpiteet kaikkia muitakin,  enemmistöistä ja vähemmistöistä riippumatta.

Yksinkertaisena esimerkkinä voidaan käyttää juomaveden tarjoamista äänestysjonoissa kärsiville janoisille ihmisille.  Nyt republikaanien osavaltiotasolla loihtimalla lainsäädännöllä pyritään kieltämään veden tarjoilu muilta kuin siihen rekrytoiduilta ihmisiltä.  Veden jakamisen kieltäminen äänestysjonossa seisoville on toki  vähäisimpiä ongelmia, mutta kiusa se on pienikin kiusa. Jonoissa seisova on useissa tapauksissa vähemmistöryhmiin kuuluva ihminen. Juomaveden antamisen kieltoa tehostetaan rangaistusten uhalla.

Paljon vakavampi asia on, jos osavaltiohallinnolle, kuten Texasissa,  annetaan valtuuksia puuttua vaalilautakuntien työhön. Tätähän Trump yritti henkilökohtaisesti juuri pidetyissä presidentinvaaleissa uhkailemalla puhelinsoitoilla äänestysviranomaisia (”voittoon johtavien puuttuvien republikaaniäänien on löydyttävä”).  Nyt hän yrittää ajaa läpi saman asian lainsäädäntöteitse  presidentinvaalien yhteydessä tapahtuneen epävirallisen vaalivaikuttamisen  (so. painostamisen) sijasta.

Vaalivirkailijoihin kohdistuu jopa vankeustuomion uhka, vaikka (tai jos!) he hoitavat työnsä asianmukaisesti. Erityisesti presidentinvaalien yhteydessä pidetyissä Georgian osavaltion kongressivaaleissa vaalivirkailijoihin kohdistui  hillitön painostus, jonka takapiruna ja suoranaisena osallistujana oli Donald Trump.

Kysymys on myös postiäänestämisen hankaloittamisesta  rajaamalla mahdollisuuksia äänestää postitse. Omien suosimiseen republikaanit pyrkivät  mm. ennakkoäänestysaikaa lyhentämällä.

Lukuisat ovat ne keinot,  joilla Donald Trump ja hänen kannattajansa halveksivat kansanvallan toteuttamista. Vaalituloksen manipuloinnin mahdollisuus pyritään laillistamaan.

Avainasia on republikaanien - ilman mitään todisteita -  ylläpitämä käsitys juuri pidetyissä presidentinvaaleissa tapahtuneesta  vaalivilpistä, josta on tehty republikaanien keppihevonen,  jonka avulla  on tarkoitus estää saman ”toistuminen” (republikaanien häviö) tulevissa vaaleissa. Siksi pyritään luomaan osavaltiokohtaisesti  lakipykäliä, jotka heikentävät vähemmistöjen osallistumista vaaleihin.

Demokraattien vastaisku oli Texasin kongressin demokraattiedustajien pako Washingtoniin em. mainittujen lainkohtien äänestämisen estämiseksi (ei voida äänestää, koska äänestäjät puuttuvat paikalta!).  Tämä on tietenkin epädemokraattinen teko,  mutta se on nähtävä republikaanien perusteettomien demokratiaheikennyksien vastapainona.

Republikaanit levittävät perusteetonta väitettä,  että amerikkalaiset ovat menettäneet uskonsa vaaleihin. Tällaiset puheet ovat suora isku demokraattisen  järjestelmän ytimeen ja sinällään uhka kansanvallan toteutumiselle.

Omituinen on myös Mykkäsen perustelu, että kaikista vaikeuttamistöistä huolimatta demokraateilla menee hyvin. Pitäisikö demokraattien siis tinkiä tiukoista periaatteista äänestysrajoitusten kieltoihin sen takia,  että he joka tapauksessa menestyvät? Tällaiseen hyväuskoisuuteen ei kukaan vakavasi otettava poliitikko alistu: ”tehkää vain väärin, me voitamme kuitenkin!”.

Republikaanien verhottuna tarkoituksena on kaikkien demokratian perussääntöjen vastaisesti pyrkiä alhaiseen äänestysprosenttiin,  koska korkea äänestysaktiivisuus suosii demokraatteja. Tämä on harvinaisen viheliäinen ajatus.

Puolueettomuussyndroomassaan Mykkänen vain toteaa kongressin valtauksen 6.1.2021 ilman sen kummempaa moraalista kannanottoa. Sattuuhan näitä. Se,  että suuri osa republikaaneista kannattaa Trumpin esittämiä vaalien väärentämissyytöksiä kuvaa republikaaneiksi tunnustautuneiden ”turvallisuushakuisuutta”.  On varman päälle pelaamista tukea Trumpin sinänsä viheliäisiä väitteitä. Republikaanijohtajien kannattaa antaa tukensa vaalilakien muutoksille varmistaakseen oman asemansa. Itsesuojeluvaisto sanoo näin!

Mykkänen keskittyy yksityiskohtien sokkeloihin, eikä valaise riittävästi koko demokraattista järjestelmää kohdistuvaa uhkaa. Republikaanien tarkoitus on panostaa diskriminointiin, koska vähemmistöjen – jotka eivät pääsääntöisesti äänestä republikaaneja - äänestämistä halutaan vaikeuttaa. Liioin hän ei – suuressa kuvassa - pohdi republikaanien normaalien edunvalvontamanöövereiden lisäksi tapahtuneita demokraattisen järjestelmän järkyttämispyrkimyksiä.